Heidi Sommar
Yle
Eija-Liisa Ahtila on Suomen menestynein nykytaiteilija. Harvat tietävät hänestä kuitenkaan mitään, sillä Ahtila ei mielellään paistattele julkisuudessa. Miten Minusta tuli minä -ohjelmassa kuullaan, minkälainen polku on johtanut Ahtilan maailman taiteen huipulle. Jutussa selviää mm. miten Kansan Sivistystyön Liiton videokurssi ja Pariisin Pompidou liittyvät toisiinsa.
Tietolaatikko
Eija-Liisa Ahtila syntyi (1959) ja kasvoi Hämeenlinnassa.
Ahtila opiskeli 1980-luvun alussa Vapaassa taidekoulussa sekä yliopistossa Helsingissä. 90-luvulla hän opiskeli sekä Lontoossa, että Los Angelesissa.
Ahtila debytoi Helsingissä vuonna 1986. Hänelle on myönnetty useita kotimaisia ja ulkomaisia taidepalkintoja ja apurahoja, muun muassa vuoden 1990 Vuoden nuori taiteilija -palkinto. Ahtilalle myönnettiin Pro Finlandia vuonna 2005 ja Prinssi Eugen -mitali vuonna 2008. Ahtila sai toisena voittajana vuonna 2006 Cardiffissa yhden maailman suurimmista kuvataidepalkinnoista, 40 000 punnan Artes Mundi -palkinnon. Vuonna 2009 hänet nimitettiin taiteen akateemikoksi, mikä teki hänestä Suomen kaikkien aikojen nuorimman taiteen akateemikon. Vuonna 2011 hän sai kunnian osallistua Venetsian elokuvajuhlien tuomaristoon.
Vuonna 2013 Eija-Liisa Ahtilan töitä on esillä laajassa yksityisnäyttelyssä Nykytaiteen museo Kiasmassa.
Ahtila on naimisissa taiteilija ja elokuvaohjaaja Ilppo Pohjolan kanssa. Pohjolan tuotantoyhtiö Christal Eye on tuottanut monet Ahtilan teokset.
Vielä kolmekymppisenä Ahtila olisi torjunut ajatuksen taiteilijaksi syntymisestä, mutta ajan myötä hän on tiedostanut yhä selkeämmin voimakkaan tarpeensa taiteen tekemiseen.
"Se miten olen ja kykenen olemaan liittyy taiteeseen", Ahtila toteaa.
Koulussa Ahtila sai kuvataiteesta kymppejä, mutta hänen lempiaineensa oli äidinkieli ja etenkin ainekirjoitus. Teoksissaan Ahtila yhdistääkin tarinankerronnan ja kokeellisen visuaalisen ilmaisun.
Ahtila aloitti taideopintonsa Vapaassa taidekoulussa Helsingissä vuonna 1981. Suomalaisessa taidekentässä hänet tunnettiin aluksi mielipidevaikuttajana, joka puhui feminismin puolesta ja kritisoi taidemaailman valtarakenteita.
Videoilmaisuun Ahtila tutustui vuonna 1987 Kansan Sivistyön Liiton järjestämällä viikon mittaisella videokurssilla, johon hän osallistui yhdessä Maria Ruotsalan ja Erkki Haapaniemen kanssa. Kolmisin he toteuttivat yhden kuvan teoksen nimeltä "Esineiden luonto", joka yllättäen ostettiin Pompidou-keskuksen kokoelmiin Pariisin.
Ahtila viehättyi videotaiteeseen liittyvästä tekoprosessista, jossa yhdistyivät kirjoittaminen ja kuvien tekeminen sekä yhteistyö muiden ihmisten kanssa. Hän haki oppia tekemiseensä myös ulkomailta Lontoosta ja Los Angelesista.
Ahtilan ura on edennyt vaikuttavasti. Vuonna 1990 hänet valittiin vuoden nuoreksi taiteilijaksi ja kansainväliseen nousuun ura lähti 90-luvun puolivälissä. Näyttelyitä hänellä on ollut New Yorkin modernin taiteen museosta MoMAsta Lontoon Tate Moderniin. Ahtila onkin ollut aina tunnetumpi ulkomailla kuin kotimaassaan. Vuonna 2009 hänelle myönnettiin taiteen Akateemikon arvonimi.
Teoksissaan Ahtila tarttuu painaviin aiheisiin käsitellen eroamista ja luopumista, seksuaalisuutta, perhesuhteita, mielen hajoamista ja viimeisimpänä kulttuurien välisiä ristiriitoja. Toistuvia kysymyksiä ovat identiteetin rakentuminen sekä nykyään myös yksilön vastuu yhteisön jäsenenä.
Kuvataideakatemian opettaja ja kuraattori Irmeli Kokko toteaa, että Ahtila on ainoa suomalainen taiteilija, joka elää kansainvälisen taidemaailman keskiössä, jossa jokaista tekoa punnitaan ja uusimpia teoksia odotetaan. Siinä maailmassa luoviminen vaatii usein muutakin kuin taiteellista lahjakkuutta. Ahtila mainitsee, että nykyään taidekouluissa opetetaan itsensä markkinointia ja portfolioiden tekoa jo alusta asti. Hän itse halusi uskoa teostensa puhuvan puolestaan, mutta sanoo oppineensa myös suhteiden luonnin ja "sosiaalisen jargonin" tärkeyden. Ei tosin taiteen tekemisessä, mutta taiteen levittämisessä.
Vuonna 2013 kuvatussa uutishaastattelussa nähdään Ahtila Kiasmassa avautuvan laajan näyttelynsä kynnyksellä. Kysymykseen uran luomisesta, hän toteaa ettei taiteilija voi luoda uraa. Taiteilija voi vain tehdä teoksia ja katsoa mihin ne kantavat.
"Olen kiinnostunut siitä, miten asioita voidaan kertoa toisin. Miten pitkälle voi venyttää sitä, miten me ymmärrämme asiat?"
Teksti: Heidi Sommar
