Kevät- ja syystulvien aikaan Pohjanmaan lakeuksia kuvaava käsite latomeri saa syvemmän merkityksen. Luonto on näyttänyt voimansa vuosikymmenestä toiseen, kun Etelä-Pohjanmaan joet ovat tulvineet yli äyräidensä ja tuhannet peltohehtaarit ovat peittyneet veden alle. Tulvien vuoksi Pohjanmaalla on jouduttu turvautumaan erityistoimiin esimerkiksi postinkuljetuksessa.
Tulvavesien peittämät pellot ovat olleet osa keväistä ja usein syksyistäkin pohjalaismaisemaa. Etelä-Pohjanmaata halkovista joista suurin on Kyrönjoki, jonka vedenkorkeuden mittaamisessa on uutisista tullut tutuksi Munakan mittausasema. Kun vedenkorkeus nousee 340 senttimetriin, jäävät alavimmat pellot veden alle. Kevään 1953 ennätystulvien aikaan vesi kohosi yli seitsemään metriin ja tulva peitti 7 600 hehtaaria peltoa. 1950-luvun tulvista on talteen jäänyt mykkää filmikuvaa.
Tulvasuojelutyö alkoi 1950-luvulla ja kokonaisvaltainen suunnitelma Kyrönjoen yläosan tulvien voittamiseksi valmistui vuonna 1965.
Luonnonvoimat pitivät kuitenkin pintansa: elokuussa 1967 myrsky ja sateet aiheuttivat runsaat tulvat, kantatie 67 ja puhelinlinjat Vaasan ympäristössä olivat poikki.
1970-luvulta on taltioitu tulvia ja postikuljetuksia veneen voimin. Tuolloin ryhdyttiin myös erityistoimiin tulvien purkamiseksi.
Vettä vastaan taisteltiin kovin asein ja Pyhäjoessa räjäytettiin jääpato keväällä 1979.
Koulu-tv:kin antoi oppia Tulva-elokuvassaan Etelä-Pohjanmaan tulvista, vesistöistä ja luonnosta.
1980-luvulla nähtiin jälleen ennätysmäisiä vedenpaisumuksia. Kevättulva peitti Kauhajoen pellot 1981.
Kolme vuotta myöhemmin keväällä 1984 Lapuanjoki nousi korkeammalle kuin koskaan aiemmin kastellen vanhainkodinkin ja pelloilla liikuttiin traktoreiden sijaan veneillä.
Tuolloin myös Kyrönjoen alajuoksulla kärsittiin äärimmäisen pahasta tulvatilanteesta ja mm. Vähässäkyrössä sadat talot olivat saarroksissa.
Vuonna 1987 pahin tulvahuippu osui syksyyn. Vuosikymmenen päätteeksi Laulu lakeudelta -ohjelma kuvasi osin dramatisoiden tulvia osana eteläpohjalaista sielunmaisemaa.
Vuonna 1990 tulva peitti lakeuden poikkeuksellisesti jo helmikuussa.
Tulvien tuttuudesta huolimatta luonto yllätti joka kevät, niin myös 2001, jolloin Kyrönjoen ja Lapuanjoen vesi nousi vuorokauden aikana useita senttejä.
Keväällä 2004 tulva runteli Pohjanmaan rannikkoa, Vöyrillä ja Oravaisissa taloja oli veden vallassa.
Vuonna 2007 Ajankohtaisessa kakkosessa kuitenkin kyseltiin, että minne katosivat Pohjanmaan tulvat?
Kesällä 2010 eläkkeelle siirtymässä ollut tulva-asiantuntija Martti Kujanpää pelkäsi, että valtionvirkojen leikkaaminen vaarantaa tulvantorjuntatyöt. Konkari oli kuitenkin tyytyväinen siihenastisiin saavutuksiin.
Seuraavana vuonna testattiin aivan uutta tapaa tulvavahinkojen torjumiseksi: Kyrönjoella sahattiin jäätä estämään jääpatojen muodostuminen.
Syksyllä 2012 vesi virtasi jälleen vuolaana lakeuksille, kun joet nousivat ennätyskorkeuksiin. Lokuussa vettä satoi parissa päivässä yhtä paljon kuin normaalisti kuukaudessa. Syystulva saartoi talot ja katkoi teitä Ilmajoella ja Kauhajoella.
Ja joki jatkaa juoksuaan.
