Hyppää pääsisältöön

Vihapuheen lisääntyminen kertoo yhteiskunnan muutoksesta

Euroopan neuvoston ministerikomitean mukaan vihapuheella tarkoitetaan sellaista ilmaisua, jolla levitetään, yllytetään, edistetään tai oikeutetaan rotuvihaa, muukalaisvihaa, antisemitismiä tai muunlaista vihaa, joka perustuu suvaitsemattomuuteen. Internetin myötä tuo puhe on löytänyt uuden laajemman areenan ja kuulijakunnan.

Vaikka Euroopan neuvoston määritelmä on yksiselitteinen, ei vihapuhe terminä ole avautunut kansalaisille. Kolmas valtiovalta –ohjelmassa vasemmistonuorten puheenjohtaja Li Andersson ja kokoomusnuorten puheenjohtaja Wille Rydman väittelevät siitä, mitä vihapuhe on, tulisiko sitä suitsia ja onko sananvapaudella rajoja.

Anderssonin mielestä sananvapaus ei ole absoluuttinen oikeus. Mitä tahansa ei ole lupa sanoa. Samaa mieltä on myös Ihmisoikeusliiton pääsihteeri Kristiina Kouros, jonka mielestä kaikki syrjintään, vihamielisyyteen tai väkivaltaan yllyttävä puhe on kiellettävä.

Oikeustieteen tohtori Ilari Hannulan mukaan esimerkiksi nettikirjoittelija voidaan tuomita oikeudessa, mikäli hänen kirjoituksillaan voidaan todistaa olevan yhteys tehtyyn rikokseen.

Työvoima- ja maahanmuuttopolitiikan asiantuntija Riitta Wärn kertoo maahanmuuttajien kokeman häirinnän lisääntyneen 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen lopulla. Tämä kertoo yhteiskunnan muutoksesta.

Vihapuheen ja -kirjoittelun langettama uhka ei koske vain etnisiä, uskonnollisia, seksuaalisia tai sukupuolisia vähemmistöjä. Myös poliitikot joutuvat vihapuheen kohteeksi.

Valtioneuvoston turvallisuusyksikön johtajan Timo Härkösen mukaan huippupoliitikkoja koskeva vihakirjoittelu on suurimmaksi osaksi tunteiden purkauksia tehtyjä päätöksiä kohtaan, mutta löytyy myös niitä, jotka pyrkivät lietsomaan vihaa.

Vuonna 2013 saivat useat suomalaiset toimittajat uhkauksia. Yhteisenä tekijänä uhkauksille oli ruotsin kielen asema Suomessa. Postia saivat niin suomenruotsalaiset toimittjat, kuin Helsingin Sanomien uusi päätoimittaja Riikka Venäläinenkin. Häneen kohdistetussa vihapuheessaan yritettiin painostaa hesaria muuttamaan linjansa jyrkän kielteiseksi pakkoruotsia kohtaan.

Ykkösaamussa asiasta keskusteli lääkäri, kirjailija ja Suomi on ruotsalainen -ohjelmasarjan vetäjä Juhani Seppänen.

Teksti: Juhana Säilynoja

Kommentit
  • "Hyvä Holkeri!" – Kummelin Saldo oli taloussatiiri lama-Suomesta

    Tynnyripukuinen laman uhri ja aikakauden tutut nimet.

    Lama on vienyt Suomen syvään kriisiin useasti. 1990-luvun alun lama oli monelle kovaa aikaa. Pankkisotkujen myötä korot kipusivat taivaisiin ja moni koki henkilökohtaisen konkurssin. Komediaryhmä Kummeli otti vuosina 1993 ja 1994 kantaa maan tilanteeseen. Syntyi satiirinen sketsisarja Saldo, jossa kiitettiin ja kehuttiin aikakauden tunnetuimpia talousnimiä. Tynnyriasuinen päähenkilö menetti jopa vessanpönttönsä velkojille.

  • Vodkaa, komisario Palmu! Pala YYA-Suomea tallentui filmille parodian keinoin

    Neljäs Palmu-elokuva valmistui vuonna 1969

    Matti Kassila ohjasi vuonna 1969 neljännen Palmu-elokuvansa, joka tiukimman koulukunnan mielestä ei ole Palmu-elokuva ollenkaan. Mika Waltarihan ei osallistunut enää tämän elokuvan tekoon. Tuloksena olikin siis jotakin ihan muuta: pistämättömän hauska ajankuva Suomesta, josta idänsuhteiden herkistämien valtiovallan ja tv:n parista löytyi runsaasti herkullista parodioitavaa.

  • Tellervo Koivisto puhuu naisten ja kiusattujen puolesta – pitkästä liitosta elävät rakkaus ja huumori

    Nasevaa pakinointia ja herkkää tarinointia ohjelmissa.

    Tellervo Koivisto sanailee suoraan kameralle verotuksesta ja tasa-arvosta, kommentoi viistosti puolisonsa edesottamuksia dokumentissa ja avaa ajatuksiaan sekä rakkaita ja raskaita elämänvaiheita haastatteluissa. Yhteinen elämä Mauno Koiviston kanssa antoi kummallekin mahdollisuuden vaikuttaa yhteiskuntaan omalla tavallaan. Tosin puoliso kutsui vahvasti argumentoivaa vaimoaan myös "anti-muusaksi". Rakkaus, huumori ja kohdatut vastoinkäymiset liimasivat parin yhteen.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto