Hyppää pääsisältöön

Ilkka Kuusisto, musiikin monipuolisuusmies

Ilkka Kuusisto tunnetaan miehenä, jolta sopii kysyä mikä tahansa musiikkiin liittyvä kysymys. Punnittujen, innostavien vastaustensa lomassa tämä musiikkielämän dynamo on ehtinyt tehdä alalla ällistyttävän mittavan uran.

Helsinkiläiseen musiikkiperheeseen vuonna 1933 syntynyt Kuusisto kertoo itse oivaltaneensa musiikin myös omaksi kohtalokseen verrattain myöhään, vasta 17-vuotiaana. Veri veti paitsi merille vahvasti jazzin pariin. Kotona jazzia ei kuitenkaan sopinut soittaa eikä merille suinpäin lähteä, ei ainakaan ilman kunnollista ammattia. Niinpä Kuusisto isänsä Tanelin vaatimuksesta opiskeli ja valmistui ensin kanttoriurkuriksi 1954 - ja jatkoikin sitten merimieskoulun sijasta sävellysopintojen parissa. Aikaisen jazzkärpäsen pureman lisäksi merkittäväksi käänteeksi muusikon uralla muodostui USA:ssa vietetty opintovuosi 1958.

Opintojen päätyttyä Kuusisto ei epäröinyt tarttua urkurin pestien ohella muihinkin hommiin. Vuonna 1960 hän aloitti pitkäksi osoittautuneen työsuhteen Yleisradion kanssa, aluksi apulaismusiikkipäällikkönä. Työtehtäviin kuului milloin mitäkin – vaikkapa vastata kuuntelijan kysymykseen siitä, miksi ihmeessä radiossa lauletaan vieraalla kielellä, kun suomenkielisiäkin lauluja oli olemassa.

Kuusiston radio-ohjelmista mainittakoon erikseen reippaasti aikaansa edellä ollut interaktiivisuutta tavoitellut ohjelma Illan improvisoija. Ohjelmassa kolme eri tyylilajin muusikkoa istui studiossa odottamassa kuulijoiden puhelinsoittoa ja ilmoitusta siitä, mistä teemasta tai tyylilajista improvisaation piti lähteä. Loistava idea kaatui muutaman ohjelman jälkeen tekniikan jatkuvaan takkuamiseen: puhelinlinjat katkesivat liian usein. Ikävä kyllä näistä ohjelmista ei ole jäljellä tallenteita. Muita Kuusiston toimittamia levymusiikkia sisältäneitä musiikkiohjelmia olivat mm. Nojatuolisoittelua, Nuotin vierestä ja Sävel on vapaa.

Radion lisäksi Kuusisto toimitti 1960-1970-luvuilla ohjelmia myös televisioon. Formaattina televisio oli hänelle tuttu ja innostusta herättävä jo 1950-luvun alusta, ja USA:n opintovuonnaan hänellä oli ollut mahdollisuus opiskella myös tv-ohjausta. Näitä oppeja hän pääsi soveltamaan käytännössä mm. oopperaesitysten suorien lähetysten ohjaamisessa. Vaativin niistä oli 1967 Savonlinnan oopperajuhlilla esitetty Beethovenin Fidelio. Muutamaa finessiä lukuunottamatta tämä taltiointi onnistui hienosti. Elävän arkiston otteessa voimme valitettavasti nähdä taltioinnista vain presidentti Kekkosen kunniaksi esitetyn Porilaisten marssin.

Milloin mahdollista, Kuusisto pyrki muutoinkin madaltamaan katsojien kynnystä mm. oopperaelämysten vastaanottamiseen - vaikkapa esittelemällä niitä yhdessä tyttärensä kanssa. Samoihin aikoihin hän veti talk show -tyyppistä, tallentamatonta ohjelmasarjaa Yökyöpeli. Vuonna 1969 hän tarjosi oman kotinsa ohjelmantekopaikaksi. Ovesta asteli sisään legendaarinen jazzpianisti ja tyylisuuntansa pioneeri Bill Evans.

Tv- ja radiotyöt olivat kuitenkin vain oheistöitä yhä eneneville opetus-, kuoronjohto-, kapellimestari- ja sävellystöille. Vuonna 1974 Kuusisto sävelsi ensimmäisen oopperansa, Muumioopperan. Kerran alettuaan juuri oopperasävellystyö osoittautui hänelle suoranaiseksi "leipälajiksi". Vuoteen 2013 mennessä Kuusisto on säveltänyt laskutavasta riippuen noin 17 oopperaa - ensimmäistä lukuunottamatta kaikki tilaustöinä. Oopperoiden lisäksi Kuusiston kynästä on lähtöisin runsas määrä yksinlauluja, laulusarjoja, kamarimusiikkia, kuoro- ja urkusävellyksiä, lastenmusikaaleja ja -baletteja sekä kaksi sinfoniaa.

1980–1990-luvuilla Kuusisto työskenteli myös hallinnollisissa johtotehtävissä mm. Musiikki-Fazerin, Teoston ja Kansallisoopperan johtajana. Kuusiston kahdeksanvuotinen kausi oopperassa muistetaan varsin sopuisana aikana. Risto Nordellin haastattelussa Kuusisto tosin kiistää olevansa mikään kiltti mies. Hänen tärkein tehtävänsä tuolloin oli johdattaa oopperan väki uuteen taloon Töölönlahdelle. Kun uusi oopperatalo vihdoin oli viittä vaille valmis, päätti Kuusisto pestinsä suunnitellusti ja muutti perheineen poikiensa viuluopintojen perässä muutamaksi vuodeksi Yhdysvaltoihin.

Takaisin Suomessa Kuusisto sai jälleen vastattavakseen kysymyksiä. Miltä tuntui olla menestyneiden viulistipoikien isä? Mitä mieltä hän on musikaalisuuden perinnöllisyydestä? Musiikin genrerajoista? Maamme musiikkikasvatuksesta? Vävypoika Iiro Rantala istutti hänet sisarineen ja poikansa Pekan kanssa sohvalle vastaamaan samoihin kysymyksiin kameran edessä. Tapansa mukaan Kuusisto on vastannut kysymyksiin ajatuksella, välittänyt kuin salaa innostuksensa eteenpäin.

Kirjallisuutta: Ilkka Kuusisto ja Jarmo Papinniemi: Sävelten siivilä. Musiikillisia kohtaamisia. Otava 2011.

Lue lisää:

Bill Evans (1970).

Jazzlegenda Bill Evans vierasti musiikkinsa liikaa pohtimista

Lokakuun koleus jäi ikkkunan taa, hymy oli herkässä ja tunnelma käsinkosketeltava, kun jazzsuuruus Bill Evans trioineen heitti pienen, mutta täysipainoisen yksityiskeikan lauttasaarelaiskodissa vuonna 1969.

Lue lisää:

Pekka Kuusisto

Pekka Kuusisto voittaa Sibelius-viulukilvan 1995

Pekka Kuusiston läpimurto musiikkimaailman huipulle tapahtui vuonna 1995, kun hän 19-vuotiaana voitti Kansainvälisen Jean Sibelius -viulukilpailun.

Kommentit
  • "Hyvä Holkeri!" – Kummelin Saldo oli taloussatiiri lama-Suomesta

    Tynnyripukuinen laman uhri ja aikakauden tutut nimet.

    Lama on vienyt Suomen syvään kriisiin useasti. 1990-luvun alun lama oli monelle kovaa aikaa. Pankkisotkujen myötä korot kipusivat taivaisiin ja moni koki henkilökohtaisen konkurssin. Komediaryhmä Kummeli otti vuosina 1993 ja 1994 kantaa maan tilanteeseen. Syntyi satiirinen sketsisarja Saldo, jossa kiitettiin ja kehuttiin aikakauden tunnetuimpia talousnimiä. Tynnyriasuinen päähenkilö menetti jopa vessanpönttönsä velkojille.

  • Vodkaa, komisario Palmu! Pala YYA-Suomea tallentui filmille parodian keinoin

    Neljäs Palmu-elokuva valmistui vuonna 1969

    Matti Kassila ohjasi vuonna 1969 neljännen Palmu-elokuvansa, joka tiukimman koulukunnan mielestä ei ole Palmu-elokuva ollenkaan. Mika Waltarihan ei osallistunut enää tämän elokuvan tekoon. Tuloksena olikin siis jotakin ihan muuta: pistämättömän hauska ajankuva Suomesta, josta idänsuhteiden herkistämien valtiovallan ja tv:n parista löytyi runsaasti herkullista parodioitavaa.

  • Tellervo Koivisto puhuu naisten ja kiusattujen puolesta – pitkästä liitosta elävät rakkaus ja huumori

    Nasevaa pakinointia ja herkkää tarinointia ohjelmissa.

    Tellervo Koivisto sanailee suoraan kameralle verotuksesta ja tasa-arvosta, kommentoi viistosti puolisonsa edesottamuksia dokumentissa ja avaa ajatuksiaan sekä rakkaita ja raskaita elämänvaiheita haastatteluissa. Yhteinen elämä Mauno Koiviston kanssa antoi kummallekin mahdollisuuden vaikuttaa yhteiskuntaan omalla tavallaan. Tosin puoliso kutsui vahvasti argumentoivaa vaimoaan myös "anti-muusaksi". Rakkaus, huumori ja kohdatut vastoinkäymiset liimasivat parin yhteen.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto