Kaatuneitten muistopäivää vietetään toukokuun kolmantena sunnuntaina. Päivä on vakiintunut liputuspäivä.
- Kaatuneitten muistopäivää on vietetty vuodesta 1940 alkaen.
- Marsalkka Mannerheim antoi 1.5.1940 päiväkäskyssään ohjeet muistopäivän vietosta.
- Päivään kuuluvat käynnit sankarihaudoilla.
Kaatuneitten muistopäivä on kaikilla Suomen alueilla ja suomalaisia koskettaneissa sodissa ja muissa taisteluluonteisissa tehtävissä kaatuneitten, teloitettujen ja vankileireillä kuolleiden muistopäivä. Sitä vietetään toukokuun kolmantena sunnuntaina.
Muistopäivän historia alkaa vuodesta 1940. Siihen saakka Suomen puolustusvoimat oli viettänyt omaa lippujuhlapäiväänsä Suomen sisällissodan päättymispäivänä, 16.5.
Talvisodan jälkeen puolustusvoimain ylipäällikkö sotamarsalkka Carl Gustaf Mannerheim teki toukokuun 16. päivän viettoon liittyvän merkittävän päätöksen, jolla hän pyrki korostamaan kansallista yhtenäisyyttä.
Marsalkka Mannerheim määräsi toukokuun 1. päivänä 1940 antamassaan päiväkäskyssä, että tulevana toukokuun 16. päivänä ei enää järjestetä sotilaallisia juhlallisuuksia. Käskyssään Mannerheim määräsi tilalle uuden muistopäivän, jota vietetään toukokuun kolmantena sunnuntaina kaatuneitten muistopäivänä.
Edelleen Mannerheimin päiväskyssä todetaan, että kaatuneitten muistopäivää vietetään "nyt päättyneessä sodassa kaatuneiden sankarivainajien sekä myös kaikkien murroskautena vuonna 1918 molemmin puolin vakaumuksensa puolesta henkensä uhranneitten yhteisenä uskonnollisena muistopäivänä".
Aluksi ylipäällikön käsky koski puolustusvoimia, mutta sittemmin päivä on laajentunut yleiseksi. Muistettavien sankarivainajien joukko on kasvanut vuodesta 1940 mm. jatkosodan ja Lapin sodan uhreilla. Myös YK:n rauhanturvatehtävissä kaatuneet suomalaiset sotilaat kuuluvat nykyisin merkkipäivänä muistettaviin sankarivainajiin.
Kaatuneitten muistopäivänä liputettiin aluksi siten, että osan päivästä lippu oli suruliputuksessa. Vuodesta 1995 alkaen on noudatettu normaalia liputuskäytäntöä.
Edit: 20.1. 2022 Kuvia vaihdettu.
