Hyppää pääsisältöön

Ostitko hyvän omatunnon tykkäämällä Facebookissa?

Ostitko hyvän omantunnon tykkäämällä? Kuva: Tero Kyllönen, Yle

Facebookin aikakaudella moni hakee hyväksyntää itselle ja omille tekemisilleen toinen toistaan paremmilla tilapäivityksillä ja kuvilla. Minäkin teen sitä aika ajoin. Kyttään, kuinka moni tykkäsi – minusta. Sillä niinhän se menee: olipa päivityksen aiheena mikä tahansa, tykkäämiset rinnastetaan omaan onnistumiseen ja hyväksytyksi tulemiseen.

Positiivista palautetta on aina mukava saada. Tykkääjien määrän kasvaessa oma itsetuntokin kohoaa ainakin himpun verran ylöspäin. Työpaikan, koulun ja kodin ongelmat eivät enää vaivaa läheskään niin paljon, kun on ystäviä, jotka tykkäävät. Vai tykkäävätkö sittenkään – oikeasti? Tykkäsikö joku sittenkin vain siksi, että joku toinen tykkäsi? Tykkäsikö joku, etten minä tykkäisi huonoa? Tykkäsikö joku siksi, että sosiaalisessa mediassa nyt vaan kuuluu tykätä?

Lapset eivät vielä itse tiedä saamastaan huomiosta, mutta tsemppaukset kannustavat varmasti heidän vanhempiaan.
Tänä keväänä 875 grammaa ja Laran tarina -fb-sivut ovat keränneet tykkääjiä isoja määriä. Pienet lapset taistelevat hengestään, ja samalla heidän kuvia jaetaan netissä. Lapset eivät vielä itse tiedä saamastaan huomiosta, mutta tsemppaukset kannustavat varmasti heidän vanhempiaan. Ehkä jokainen tykkäys kehottaa heitä jaksamaan taas seuraavaan päivään. Ihmiset elävät mukana perheen tarinassa. Joku kertoo omakohtaisia kokemuksiaan. Toinen tarvitsee vertaistukea, toinen haluaa sitä antaa. Täällä se onnistuu. Tällaista yhteisöllisyyttä ei olisi ilman sosiaalista mediaa. Ihmiset tykkäävät – vai tykkäävätkö sittenkään?

Tällä hetkellä 875 grammaa -sivulla on tykkääjiä reilusti yli 100 000. Suuri määrä ihmisiä kannustaa pientä keskosta ja hänen perhettään päivästä toiseen. Tykkäämisen ja kannustamisen lisäksi sivulla on tiedot, kuinka voi lahjoittaa rahaa Lastenklinikan Kummien tilille. Tarkoituksena on pelastaa pienet keskoset yksi sairaala kerrallaan uusien keskoskaappien turvin. Hieno mahdollisuus. Nyt kaikki tykkääjät voivat oman rahatilanteensa huomioon ottaen lahjoittaa edes pienen summan hyvä asian puolesta. Mutta kuinka moni lahjoittaa? Kuinka moni välittää – oikeasti? Kuinka moni tykkäsi sivustosta, koska kaverikin näytti tykkäävän? Kuinka moni osti tykkäyksellä hyvän omatunnon itselleen? Kuinka moni haluaa näyttää inhimilliseltä omassa Facebookissaan?

Pienen Laran tarinan takana on epäonnea, ehkä myös suunnatonta vääryyttä. Meningokokkibakteerin aiheuttama aivokalvontulehdus ja verenmyrkytys sairastuttivat pienen lapsen, joka joutui odottamaan ambulanssia aivan liian kauan. Hänen raajojaan on jouduttu amputoimaan. Jälleen ihmiset tykkäävät ja kannustavat yli 17 000 tykkäyksen voimin. Pieni lapsi ja hänen perheensä tarvitsevatkin kaiken mahdollisen tuen – vilpittömän ja aidon tuen. Mutta mistä tykkäysten määrä kertoo? Aidosta tuesta, järkytyksestä vai hyvän omatunnon ostamisesta?

Sosiaalinen media yhdistää, mutta aiheuttaa samalla kysymyksiä, ongelmia, kyynisyyttä ja epäilyä ihmisten aitoudesta sekä tarkoitusperistä.
Sosiaalinen media yhdistää, mutta aiheuttaa samalla kysymyksiä, ongelmia, kyynisyyttä ja epäilyä ihmisten aitoudesta sekä tarkoitusperistä. Tykätäänkö me oikeasti? Vai haluammeko vain näyttää hyviltä, empaattisilta ja ystävällisiltä toistemme silmissä?

Tykkääminen ja tykätyksi tuleminen on ihanaa. Toivottavasti se on joka kerta aitoa.
 


Kirjoittaja on Ylen Akuutti-ohjelman toimittaja Oulusta.

Kommentit