Hyppää pääsisältöön

Suvakki ja mokuttaja kurkistavat suomalaisen rasismin historiaan

Tiedän, että tämän kirjoituksen otsikko on harvinaisen ärsyttävä ja epäkorrekti.

Kyllähän te tunnette nämä kukkahattutädit, jotka täysin kritiikittömästi hyysäävät maahanmuuttajia, mokuttajat eli mokkakikkelin perässä juoksevat monikulttuurisuusideasta humaltuneet naiset sekä suvakit eli suvaitsevaiset vajakit. Nämä nimikkeet minä Seija Aunila ja  toimittaja Eve Mantu saimme, kun aloimme käsitellä ohjelmissamme suomalaista rasismia ja ennakkoluuloja.

Meitä yleläisiä toimittajia haukutaan siitä, että me tarjoamme mokutusta verorahoilla ja vouhkaamme rasismista. He ovat oikeassa. Laki Yleisradio OY:stä määrää, että julkisen palvelun ohjelmatoiminnan tulee erityisesti tukea suvaitsevaisuutta ja monikulttuurisuutta. (3. luku, 7§). Tämä taas tukee Suomen perustuslakia ihmisten yhdenvertaisuudesta.

Miksi me ennakkoluuloja ja rasismia käsittelevien ohjelmien takia emme olekaan enää toimittajia, vaan kritiikittömiä hyysääjiä? Muita aihepiirejä me voimme käsitellä varsin vapaasti ilman, että toimittajuuttamme kyseenalaistetaan. Ihmiset voivat toki olla eri mieltä kanssamme, mutta säilymme heidän silmissään toimittajina.

Oman alan asiantuntijuuden katoaminen rasismia käsittelevässä keskustelussa ei koske yksinomaan meitä toimittajia, vaan myös tutkijoita. Rasismintutkija Vesa Puuronen on keskustelupalstoilla ennemminkin punikki tai stallari kuin tutkija. Vasemmistolaisuuden lisäksi yhtä kyseenlaista on tulla leimatuksi vihreäksi tai yhdistelmätermillä punavihermädättäjäksi. Jostain syystä rasismista ohjelmia tekevät toimittajat ja sitä tutkivat tutkijat leimautuvat poliittiselta kannaltaan punaisiksi tai vihreiksi naisiksi (kukkahattutädille ja mokuttajalle ei ole miespuoleista vastinetta). Eivät siis arvovapaiksi, oikeistolaisiksi tosi-miehiksi. 

Miksi maahanmuuttokriittiset kokevat rasismin tutkimisen ja käsittelyn mediassa niin arveluttavaksi, että he käyttävät palstametrejä näiden mokuttajien solvaamiseen ja uhkailuun? 

Tutkijoilla oma lehmä ojassa

Keskusteluketju Reijo Paunosen blogissa Uusi Suomi Puheenvuoro –palstalla antaa tähän arveluttavuuteen yhden vastauksen: rasismintutkija syyllistää kantaväestöä ja rasismintutkijalla on oma lehmä ojassa jollain tapaa. Uhkaavaa tilanteessa on se, että päättäjät haluavat tukea tätä mokutuspolitiikkaa. Kansanedustaja ja tohtori Jussi Halla-Aho on esittänyt blogissaan, että: 

"Suvaitsevaisessa" diskurssissa vallitsee tietynlainen kaksoisajattelu "yleistä mielipidettä" koskien. Koska suvaitsevaisto on syvästi elitistinen ja saa käyttövoimansa kansallisesta itseinhosta, se helposti esittää jyrkästi yleistäviä ja leimaavia lausuntoja, jotka antavat ymmärtää, että "suvaitsevaiset" ovat ylhäinen vähemmistö ja "rasistit" alhainen enemmistö.

Suurin osa maahanmuuttokriittisten palstojen keskustelijoista on miehiä. Sukupuolentutkija Tuija Saresma valmistelee tällä hetkellä tieteellistä artikkelia  niin sanotuista maskulinistisista blogeista. Hän tarkastelee erityisesti Uuden Suomen Puheenvuoroissa julkaistuja maskulinistisia blogeja. Siinä Suomi näyttäytyy dystopiana (synkkä tulevaisuus), jossa feministit yrittävät tieteen nimissä pistää miehet matalaksi. Saresma näkee tiiviin yhteyden näillä maskulinistisilla blogeilla ja maahanmuuttokriittisellä keskustelulla. Molemmissa keskustelijoiden yksi johtoajatus on traditionalismi. Oswald Spengleriin viitaten traditionalistit ennustavat, että perinteensä ja hierarkiansa kadottava sivilisaatio on tuomittu tuhoutumaan ennemmin tai myöhemmin. Traditionalistit ovat huolissaan perinteisen sukupuolijärjestelmän murenemisesta. Näin traditionalismi voidaan nähdä taantumuksellisena äärikonservatismina. 

Olisiko maahanmuuttokriittisten ajatusten taustalla siis pelko oman maskuliinisuuden katoamisesta? Suomeksi sanottuna, eikö suomalainen mies olekaan enää monikulttuuristuvassa Suomessa mies?  

 


Kommentit

Lue myös - yle.fi:stä poimittua