Hyppää pääsisältöön

1970-luvun Suomi ulkomaisen toimittajan silmin

"Julkisuutta on saavuttanut viime vuosina etenkin kaksi asiaa: ETYK- kokous vuonna 1975 ja Lasse Virén niminen juoksija vuonna 1976." Näin alkaa Suomen esittely satiirisessa reportaasissa "Anteeksi, mutta", jossa tarkastellaan 1970-luvun Suomea länsimaisen toimittajan silmin.

Toimittaja Risto Asikainen vastaanottaa Tampereen lentokentällä länsimaisen toimittajan Stan Shinglerin, jonka on tarkoitus tutustua Suomeen. Aluksi Asikainen esittelee Shinglerille Suomen historiaa, kulttuuria ja arkkitehtuuria valokuvin. Aiheissa vilisee mm. talvisota, Finlandia-talo ja jääkiekko.

Seuraavaksi Shingler kiertää haastattelemassa ihmisiä eri puolilla Suomea. Nuorelta naiselta hän kysyy miltä tuntuu asua lännen ja idän välillä ja saa vastaukseksi: "Aika vaikealta tuntuu, kun täytyy pysytellä hyvissä väleissä molempiin suuntiin".

Suomalaistoimittaja selostaa, että suomalaiset ovat hyväksyneet läksynsä ja koittavat sopeutua elämään suurvallan rinnalla. Suomen hävittyä sodassa kaksi kertaa, oli nyt keskityttävä välttämään Neuvostoliiton ärsyttämistä. "Mahdollisuutemme toisenlaiseen ulkopolitiikkaan ovat täysin olemattomat", toteaa suomalainen diplomaatti. Suomettumisen vaikutukset näkyvät kaikkialla lehdistöä myöten. "Meitä ohjaillaan, sen näkee kaikesta", toteaa eräs haastateltava työläismies.

Haastatteluissa kuuluu myös hauskasti suomalainen tyyli lausua vierasperäisiä sanoja, joiden alussa on useampia konsonantti: presidentti on residentti ja stop on top.

Kotimaan politiikkaa käsiteltäessä toimittaja Shingler ihmettelee, miksi niin pienellä maalla on niin paljon eri puolueita. Yhtenä selityksenä tarjotaan sitä, ettei näkemyksistä päästä sopuun. Vallan jakautuminen tuntuu kuitenkin olevan vielä kiperämpi kysymys. Työmarkkinajärjestöillä vihjataan olevan suurempi valta kuin puolueilla. Poliitikot taas nähdään voimattomina vapaaseen mielipiteen ilmaisuun. "Suomessa ei ole kuin yksi poliitikko ja se on Kekkonen", täräyttää eräs haastateltava.

Haastattelujen lomassa toimittaja lukee mitä ulkomaisissa lehdissä Suomesta kirjoitellaan. Taloudesta puhuttaessa, kerrotaan erään brittilehden väittävän, että kaksikymmentä perhettä omistaa koko Suomen. Tähän näkemykseen yhtyvät myös muutamat haastatellut.

Kommentit
  • Elokuu on raadollinen elokuva ihmissuhteista, alkoholismista ja toteutumattomista unelmista

    Palkittu elokuvaklassikko on nyt pysyvästi Areenassa.

    Elokuu (1956) on Matti Kassilan käsikirjoittama ja ohjaama elokuva, jota pidetään kiistatta yhtenä suomalaisista elokuvaklassikoista. Se pohjautuu Frans Emil Sillanpään samannimiseen kirjaan vuodelta 1941. Elokuva sai ilmestyttyään yhteensä kuusi Jussi-palkintoa ja se edusti Suomea Cannesin elokuvajuhlilla 1957.

  • Kirsi Kunnaksen Tiitiäis-hahmot loikkivat Punni-pupun johdolla kirjasta radioon

    Aino-Maija Tikkanen lukee klassikkosatuja.

    Mistä löytyy korvaton pupu tai kengälle kaveri? Entä miksi prinssit hyppivät toistensa yli? Vuonna 1963 näyttelijä Aino-Maija Tikkanen kertoili Kirsi Kunnaksen rakastettuja Tiitiäisen tarinoita radioaalloille, jotka ovat viimein rantautuneet Areenaan sadunnälkäisten mielikuvitusseikkailijoiden riemuksi.

  • "Hyvä Holkeri!" – Kummelin Saldo oli taloussatiiri lama-Suomesta

    Tynnyripukuinen laman uhri ja aikakauden tutut nimet.

    Lama on vienyt Suomen syvään kriisiin useasti. 1990-luvun alun lama oli monelle kovaa aikaa. Pankkisotkujen myötä korot kipusivat taivaisiin ja moni koki henkilökohtaisen konkurssin. Komediaryhmä Kummeli otti vuosina 1993 ja 1994 kantaa maan tilanteeseen. Syntyi satiirinen sketsisarja Saldo, jossa kiitettiin ja kehuttiin aikakauden tunnetuimpia talousnimiä. Tynnyriasuinen päähenkilö menetti jopa vessanpönttönsä velkojille.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto