Hyppää pääsisältöön

Äiti, miksi laitoit mut nettiin?

Äiti, miksi laitoit mut nettiin? Kuva: Stock.sxchng, Andrew C.

Sain lapseltani kirjeen, jossa luki ”äti on maaliman kamalin!” Laitoin siitä kuvan facebookiin.

Kummitäti tulee kylään ja tietää jo futispelin huippuhetket: ”Täti näki tämän jo Facebookissa!

Tyttäreni kertoi minulle innoissaan housuista, jotka vaihtoivat omistajaa ystävyyden nimissä.

Kun jotain epätavallista tai hauskaa sattuu, vanhemmat haluavat jakaa sen sosiaalisessa mediassa. Tämähän täytyy jakaa, jotta ystäväni saavat myös nauraa tuolle kommellukselle.

Edellä mainittu housu-case oli tyttärelleni liikaa. Hän suuttui minulle: ”Et kerro kenellekään! Et laita sitä veispookkiin!”

Hän ei halunnut jakaa kertomustaan tuntemattomien ihmisten kanssa vaan minun, äitinsä kanssa.

Häpesin. Olin niin oman jakamishaluni lumoissa, etten ymmärtänyt kuunnella lastani. En osannut nauraa tuossa hetkessä kahden hänen kanssaan. Aivoissani alkoi heti raksuttaa, kuinka tätä voisi käyttää hyväksi tässä jakamisen ja tykkäämisen maailmassamme. 

Tyttäreni ymmärtää enemmän elämisestä tässä hetkessä. Hän tietää minua paremmin käsin kosketeltavien, nenän edessä seisovien ihmisten tärkeyden. Hän opettaa minulle elämää, jälleen.

Peukutetaan toisiamme, niin jaksamme paremmin taipua vielä kerran pujottamaan lahkeen lenksun sinne kuraisen kumisaappaan alle.
Sosiaalinen media luo kotona lasten kanssa raataville äideille mielikuvan, ettei olekaan yksin sen kaiken päälle kaatuvan, jalkoihin sotkeutuvan arjen keskellä. Saamme sieltä vertaistukea, apua ja hymiötä. Peukutetaan toisiamme, niin jaksamme paremmin taipua vielä kerran pujottamaan lahkeen lenksun sinne kuraisen kumisaappaan alle. Jaamme äitiyden ihanuutta sosiaalisen median kautta. Tykkää minusta! Tykkää lapsistani!

Ehkä silittelemme mieliin hiipivää huonoa omaatuntoamme jakamalla yhteisiä hetkiä lastemme kanssa. Todiste hyvästä vanhemmuudesta, olkaa hyvät!

Kun lapsi ymmärtää esiintyvänsä kuvissa ja päivityksissä, vanhempi on pakotettu vastaamaan kysymyksiin: Miksi mun kuva on tuolla? Olenko tuo minä? Miksi tuolla lukee mun nimi? Miksi sä laitat mut Facebookiin?

Onko meillä vanhemmilla oikeutta levitellä lapsiemme juttuja netissä? 

Teiniajan seurustelukumppanini saivat kategorisesti nähdä kaitafilmin, jossa korjailin kikkarapäisenä kaksivuotiaana ruskeassa uimapuvussa kolmipyöräistä. Vanhempani kertovat edelleen ystävilleni, että vauvana potkuhousunlahkeeni oli useasti täynnä kakkaa. 

Tämän päivän lasten vanhemmat voivat jakaa hauskoja juttuja lapsistaan laajemmalle yleisölle ja huomattavasti helpommin.

En usko, että me aikuisetkaan tajuamme jakamiskulttuurin vaikutusta lastemme tulevaisuuteen.
Vanhemman jakamisinto voi loukata lapsen yksityisyyttä. Lapsi ei ymmärrä sosiaalisen median laajuutta tai sitä, kuinka moni vieras aikuinen hänen kuvansa näkee. En usko, että me aikuisetkaan tajuamme jakamiskulttuurin vaikutusta lastemme tulevaisuuteen.

Jotta kukaan ei luulisi, että olen Pekkaa parempi vanhempi, tunnustan, että oma Facebookini on täynnä lasteni kuvia ja heidän ”hauskoja” kommenttejaan. Toivon todella, että en ole aiheuttanut heille harmia tai vaikeuksia tulevaisuuteen. 

Ja jos hauska juttu vaihtuneista housuista jäi vaivaamaan, niin antakaa anteeksi: lupaus on lupaus, suu on laitettu lukkoon ja avain on heitetty aurinkoon!

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Vanhemmuus

  • Ainutlaatuiset kakarat – ymmärtääkö kirjallisuus 2010 -luvun lasta?

    Tutkin Nummen Karkkipäivää ja Aapelin Pikku Pietarin pihaa

    Nykyvanhemmat ymmärtävät lapsiaan paremmin kuin yksikään aikaisempi sukupolvi. Lapset ovat osallisia ja kantavat yhä enemmän vastuuta itsestään. Toimittaja Maija Puska pohtii esseessään, kuinka yllättävän samanlaisina lapset kuvataan 1950- ja 2010-luvun teoksissa. Onko mahdollista olla lapsi, jos aikuiset loistavat poissaolollaan? 2010-luvun kaupunkilaislapsi on ainutlaatuinen.

  • Kahden lapsen äiti, Satu Saarinen: “Kun biologisia lapsia ei kuulunut, oli adoptio meille luonnollinen vaihtoehto”

    Satu Saarinen on kahden adoptiolapsen äiti.

    Samalla kun Satu Saarisen isä eli viimeisiä hetkiään, sai Satu miehensä kanssa iloisen puhelun. Heistä tulisi pienen pojan vanhemmat. Kun toisesta rakkaasta oli luovuttava, saapui uusi rakas ihminen perheeseen. Oli aika hakea 2-vuotias poika kotiin Etelä-Afrikasta, Johannesburgista. Myöhemmin perheeseen saatiin myös pieni tyttö.

  • Marja Hintikka: Häpeäisit, läski äiti!

    Lopetetaan raskaana olevien ulkonäön arviointi. Nyt!

    “Katselinkin, että miten olit noin lihonut! Posketkin olivat kummasti pyöristyneet.” Näin todettiin Marja Hintikalle, kun hän kertoi odottavansa kolmatta lastaan. Marjan mielestä nyt on tullut aika julistaa raskausrauha ja lopettaa odottavien äitien ulkonäön kommentointi!

  • Perheen kanssa luontoretkellä – onnistuuko 12 kilometrin patikkaretki pienten kanssa?

    Mitä tarvitaan onnistuneeseen luontoretkeen lasten kanssa?

    Luonnossa olo lisää niin aikuisten kuin lastenkin hyvinvointia ja vähentää stressiä. Yhdessä kokemisen ja selviytymisen riemu tekee hyvää koko perheelle! Näin lupailevat tutkimukset ja luontosivustot. Mutta mahtaako käytännön kokemus olla aivan näin riemukas? Päätimme testata, kestääkö vanhemmilla hermo vai palaako pinna, kun luontoretkellä on mukana on kaksi alle kouluikäistä lasta, ja edessä 12 kilometriä vaativaa patikkamaastoa? Entä kuinka sujuu koko retken kruunaava telttayö?

  • Marja Hintikka: Pojat ei tanssi balettia

    Kasvatetaan lapsista ihmisiä!

    Yksi varhaisimmista muistoistani on päiväkerhosta, jossa istun isolla punaisella tuolilla. Se on rangaistus riehumisesta. Selkäni takana kaikki tytöt leikkivät kotia. Käännyn katsomaan ja sisälläni käy kauhunväristys - en ikinä halua leikkiä noin tyhmiä juttuja! Muistan tunteen kuin eilisen, sillä se oli minulle täyttä totta. Kotileikki ja perinteiset “tyttöjen jutut” eivät ikinä olleet suosikkejani lapsuudessa. Entä sitten, pohtii Marja Hintikka.

  • Tylsyys kuuluu hyvään lapsuuteen – sopivina annoksina

    Tylsyyden sieto on tärkeä taito - lapselle ja aikuiselle.

    Tylsyyttä on hyvä oppia sietämään, sillä se aktivoi mielikuvitusta ja luovuutta. Vanhemman olisi tärkeää kuunnella lasta, jotta hän tietäisi onko tylsyys hetkellistä vai onko taustalla muutakin, sanoo perheterapeutti ja koulutusjohtaja Eira Tikkanen Suomen Mielenterveysseurasta.

  • Mitä lapset ajattelevat leikkivistä aikuisista?

    Vannotko leikkimisen nimeen vai onko leikki lasten juttu?

    Toiset vanhemmat vannovat leikkimisen nimeen, toiset taas ajattelevat, että leikki on lasten juttu. Mitä lapset ajattelevat leikkivistä aikuisista?

  • "Prinsessatkin huutaa joskus" - elämää aistiyliherkän lapsen kanssa

    MHL yllätti aistiyliherkän uhmaikäisen lapsen yh-äidin

    Sensorisen integraation häiriöön kuuluva aistiyliherkkyys on valtaosalle suomalaisista vielä vieras asia, vaikka häiriönä se ei ole uusi eikä harvinainen. Kukka Sariola sai ensimmäiset merkit kuopuksensa Ellin aistiyliherkkyydestä heti itkuisen vauvan synnyttyä. Arki uhmaikäisen SI-lapsen kanssa vaatii vahvaa ennakointia, tilannetajua ja aikaa. Vanhemman jaksamista tukevat pienetkin onnistumisen ilot.

  • Näin ratkaiset 5 kiperää tilannetta isovanhempien kanssa

    Tasapaino on mahdollista löytää!

    Isovanhemmat ovat monen pikkulapsiperheen paras selviytymiskeino arjessa: mummot ja papat auttavat parhaansa mukaan asiassa kuin asiassa. Läheskään aina apua ei kuitenkaan eri syistä ole tarjolla. Joskus isovanhemmat kokevat, että he ovat tehtävänsä tehneet, toisinaan perheiden vaatimuslistat ovat mahdottomia. Miten voisi löytää sopivan tasapainon isovanhempien, lasten ja lastenlasten suhteessa? Näin asiantuntija ratkaisisi viisi kiperää - ja monelle tuttua - tilannetta.

  • Marja Hintikka: Isovanhemmuus on hukassa

    Olkaa kiitollisia osallistuvista isovanhemmista.

    "Pahimpina hetkinä en kuitenkaan voinut mitään katkerille ajatuksille jotka kumpusivat mieleeni, kun seurasin vierestä ystäviä, joille tuotiin rotinoita päivittäin ja joiden esikoista tarjouduttiin ottamaan yökylään, kun vauvan kanssa oli haasteita. Mummukateus iski, pahemman kerran." Näin sanoo Marja Hintikka, joka on jo laatinut itselleen listan siitä, millainen mummo hän itse aikoo olla.

  • Biologinen lapsi on uusperheen liima

    Väestöliitto: yhteinen lapsi suojelee uusperhettä erolta.

    Uusperheen perustamiseen liittyvä uuden aikaperspektiivin opettelu on kimurantti juttu. Onko sopivaa tehdä yhteisiä lapsia, kun on jo elettyä elämää takana? Jaksaisiko vauva-arkea enää? Harmittaisiko lapsen tekemättä jättäminen? Kansainvälisten tutkimusten mukaan ratkaisu olisi hyvinkin simppeli - yhteinen biologinen lapsi kannattaisi tehdä. Tilastollisesti nimittäin yhteinen biologinen lapsi, jos mikä, auttaa uusperhettä pysymään kasassa.

  • Lapsi kaipaa muistoja ydinperheestä

    Valokuvaaja kuvasi 30 suomalaista uusperhettä lapsen silmin

    Kun perhe eroaa, häviävät valokuvat entisestä puolisosta ja perhe-elämästä hyvin nopeasti kodin ja mummolan kirjahyllyiltä ja lipastojen päältä. Aivan kuin olisi jotenkin sopimatonta pitää esillä todisteaineistoa ydinperheestä, siitä lapsen - ja aikuisen - elämän peruspilarista, joka joskus oli. Mutta mitä jos juuri sitä konkreettista jälkeä menneestä erolapsi tarvitseekin tunteakseen itsensä ehjäksi?