Hyppää pääsisältöön

Kaksoiskotkan kansa matkalla demokratiaan

Kommunismi kaatui Albaniassa vuonna 1991. Silloin alkoi tuon salaperäisen ja eristäytyneen maan tie kohti demokratiaa.

Albaniaa hallitsi vuodesta 1941 alkaen diktaattori Enver Hoxha. Hän oli tiukka stalinisti ja pyrki luomaan maastaan Stalinin oppien mukaista suunnitelmatalousjärjestelmää. Hän oli myös omaksunut Stalinin julman hallintatavan. Poliittiset vastustajat katosivat ja valtion johtoon nousi johtajan perheenjäsenet. Albaniasta myös tehtiin maailman ensimmäinen ateistinen valtio.

Hoxhan eristäytyminen näkyi vainoharhaisuutena. Albanian maaseutu on täynnä betonisia bunkkereita. Niitä arvioidaan olevan jopa 700 000.

1980-luvulla huhuttiin Hoxhan vaimon Nexhmijen, maan johtavan ideologin, käytännössä hallitsevan Albaniaa. Enver Hoxhan kuoltua vuonna 1985 alkoi maa pikkuhiljaa avautua.

360 grader-ohjelman toimittaja sai harvinaisen tilaisuuden haastatella Nexhmije Hoxhaa vuonna 1997.

”Meille Stalin oli hyvä mies”

Vuonna 1990 pääsi A-studion toimittaja Riitta Pihlajamäki tutustumaan salaperäiseen maahan. Ulkomaalaisille toimittajille näytettiin vain virallista totuutta eikä paikallinen kameramies suostunut kuvaamaan kuin ennalta sovittua materiaalia eli kauniita maisemia ja Albanian kaksoiskotkin koristeltuja symboleita.

Pihlajamäki vietiin myös paikallisten ihmisten luo syömään. Intellektuelliperhe keskusteli muun muassa Ceausescun teloituksesta ja Stalinista. Toimittajan kysymykseen Stalinin tappamasta 30 miljoonasta ihmisestä opas Vladimir Cicin kohauttaa olkaansa.

”En minä tiedä. Gorbatsov väittää niin. Meille Stalin oli hyvä mies.”

Pyramidihuijaus vei anarkian partaalle

Eristyksissä ja suunnitelmataloudessa asuneen kansan ensimmäiset kokeilut markkinataloudessa päätyivät kaaokseen. Presidentti Sali Berishan johdolla albanialaiset sijoittivat omaisuuttaan pyramidihuijauksiksi osoittautuneihin yrityksiin. Kaikki rahat katosivat taivaan tuuliin. Albania täyttyi levottomuuksista ja mellakoista. Hetken aikaa maa oli sisällissodan partaalla.

Teksti: Juhana Säilynoja

Kommentit

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto