Hyppää pääsisältöön

Olavi Virta ja kansakunnan salattu muisti

Peter von Baghin ensimmäinen tv-henkilökuva sukelsi Olavi Virran iskelmäklassikkojen kautta kansallisen tajuntamme historiaan. Sittemmin yleiseksi hokemaksi muuttunut ajatus iskelmästä ”kansakunnan salattuna muistina” muotoiltiin ensi kertaa juuri tässä kunnianosoituksessa. Dokumentin verhoamaton näkymä elämänsä loppua lähestyvästä suuresta laulajasta nostatti kuitenkin myös arvostelua.

Olavi Virta -dokumentissa iskelmä nostettiin Suomessa ensimmäisiä kertoja merkittäväksi, vakavasti otettavaksi aiheeksi. Kyseessä on von Baghin ensimmäinen tv-filmi ja samalla hänen ensimmäinen kollaasi- tai kompilaatioelokuvansa. Eri aineksia yhdistelevän koosteen punaisena lankana on Pispalassa tehty haastattelu, jossa raihnas, miltei vuoteenoma laulajakuningas muistelee menneen suuruutensa aikoja; tämän pääkuvan lomassa kulkee filmivälähdyksiä hänen kokemastaan aikakaudesta, ja näitä menneen maailman mustavalkoisia kuvia ”kommentoivat” Virran laulamat iskelmät. Ainesosien montaasi on räväkkää ja railakasta.

Tunteiden historiaa

Lainamateriaalina on käytetty elokuvanäytösten alkupätkinä esitettyjä uutiskatsauksia, ns. veronalennuskuvia. Uutiset ovat aikansa suuria aiheita: jatkosodan jälkeinen rauhanjuhla Helsingin rautatieasemalla, Kemin lakkotaistelut elokuussa 1949, Mannerheimin hautajaiset, vuoden 1956 yleislakko, Kyllikki Saaren murha. Filmikatsausten nonstop-luonteisen, anarkistisen moninaisuuden mukaisesti valikoimaa toisaalta täydentää edustava annos hilpeitä, tolkuttomuuteenkin yltäviä hömppävälähdyksiä hiekkarantamisseistä, kaivonkatsomisesta, avantourheilunäytöksistä tai kananmunien syönnin SE-sankarista.

Virran vanhat levytykset tuottavat filmikatsauksiin yhdistettyinä uusia mielleyhtymiä. Rauhantansseja säestää hetkellisen onnen ylistyslaulu La Cumparsita, ja Kemin kohtalokkaisiin lakkotapahtumiin luo kontrapunktia kesän ja ilon väliaikaisuudesta muistuttava haikeankeveä foksi. Yleislakon päättymisen juhlavan tunteen ja liikkeelle vyöryvien raitiovaunujen äänimaisemana on Tango Desirén pauhu, ja Kyllikki Saaren hautajaismusiikkina soivat sadunomaisia unelmia kuvaavat Soria Moria ja Itämainen rakkaus.

Iskelmä-äänitteet muodostavat eräänlaisen uutisfilmien varjoversion, ja Yle Teeman tekemässä tv-haastattelussa vuonna 2010 von Bagh määrittelikin iskelmät ”tunteen tasolla toimivaksi uutiskatsaukseksi”. Dokumentin alkutekstit luonnehtivat niitä kansakunnan ”kätketyksi muistiksi” tai ”tunteiden historiaksi”. Ne heijastavat epäsuorasti ihmisten yhteisiä kokemuksia, toiveita elämän muuttumisesta ja unelmia omista toteutumattomista mahdollisuuksista, von Bagh ja kumppanit täsmentävät ajatusta myöhemmin ilmestyneessä Virta -elämäkerrassaan.

Haastattelutilanne hiljensi

Virta-elokuvan säpsähdyttävintä ainesta olivat haastatteluosuudet, joissa nähtiin rankan elämän ja tautien heikentämä mestarilaulaja, vanhus jo 56-vuotiaana. Haastattelu on kuvattu tähden uskollisen ihailijan ja hoivaajan Hilda Simulan yksinkertaisessa, vaatimattomassa asunnossa. Halvauksen jäljiltä Virran puhe käy kankeasti, mutta hän kertoo yhä käyvänsä silloin tällöin laulamassa, koska ei tullut toimeen pelkällä kansaneläkkeellä.

Puheenaiheina ovat tango, menestyslevyt, rakkaus, nuoremmat seuraajat. Ei ole niin tärkeää, mitä Virta nimenomaisesti sanoo – olennaisempaa on hänen koko läsnäolonsa, joka on yhä merkillisen vaikuttava. Kysymykseen, tunteeko hän itsensä hyljätyksi, tulee painokkaan kieltävä vastaus: ”Olavia ei ole unohdettu – mestari on mestari.”

Olavi Virta haastateltavana kotonaan Pispalassa 1971.
Olavi Virta haastateltavana. Olavi Virta haastateltavana kotonaan Pispalassa 1971. Kuva: Yle kuvanauha 1971,Olavi Virta,kuvakaappaus,laulajat,Yle Elävä arkisto

Lopussa väsynyt laulaja paneutuu vuoteelle pitkäkseen kuuntelemaan Mustasukkaisuutta-levytystään. Kuva leikkaa melkein unenomaisesti 1950-luvun mustavalkoelokuvan serenadikohtaukseen – dokumentin ainoaan katkelmaan, jossa Virta nähdään nuoruutensa hehkussa. Dokumentin kuusi viimeistä minuuttia ovat elokuvan ja iskelmän magiikkaa.

Sanavalmiina tunnettu von Bagh esittää kysymyksensä kunnioittavasti, lähes arasti. Elokuvan työryhmälle haastattelutilanne olikin kertoman mukaan pysäyttävä. ”Tuli hurja tuntu siitä, mitä ihmisen täytyy pärjätäkseen vielä tehdä”, ohjaaja muisteli edellä mainitussa vuoden 2010 haastattelussa. Virralle myönnettiin taiteilijaeläke vasta pari kuukautta ennen hänen kuolemaansa. Filmistä tuli myös karu dokumentti ikänsä töitä paiskineesta kansalaisesta, joka ei saanut nauttia onnellisesta vanhuudesta.

Itsenäisyyspäivän aattona 1972 esitetty ohjelma jakoi mielipiteitä. Se nähtiin yhtäältä tyrmääväksi kertomukseksi yhteiskunnan tavasta kohdella viihdetaiteilijoitaan, kuten esimerkiksi Helsingin Sanomien arvostelija Raimo Möysä totesi (Unohdettiinko Ola, HS 9.12.1972). Toisaalta monet kokivat loukkaavaksi, jopa herjaavaksi sen, että sairas laulaja esitettiin heikkoutensa tilassa (esim. Kalevi Salomaa, Ei kenenkään kunniaksi, ESS 10.12.1972).

Tv hyllytti ohjaajan

Ylen päälliköt säikähtivät arvostelua, ja von Bagh kertoo haastattelussa saaneensa kuuden vuoden työkiellon televisioon. Hänen seuraavat elokuvansa, kuten henkilökuvat Reino Helismaasta ja Tapio Rautavaarasta, olikin koostettu monikerroksisemmalla, pehmeämmällä metodilla kuin nuoruuden ennakkoluulottomuudella tehty Virta-dokumentti.

"Kätketyn muistin" teemaa jatkaneen Sinitaivas-kompilaation (1978) Virta-osuuksissa käytettiin aiemman ohjelman jaksoja melkein sellaisinaan, mutta pienetkin leikkausmuutokset veivät materiaalista oudolla tavalla sen alkuperäisen terävyyden ja tuoreuden. Olavi Virta -filmi nähtiin uudelleen vasta Yle Teemalla vuonna 2010.

Von Bagh teki Virrasta syksyllä 1972 myös radio-ohjelman, joka käsitteli laulajan uraa, hänen merkitystään suomalaisessa tajunnassa sekä sortuvan tähden kohtelua julkisuudessa. Virta julistettiin loppuunpalaneeksi jo vuosia ennen eräitä komeimpia levytyksiään, hänen sairastuttuaan moralistit riemuitsivat raikulipojan taltuttamisesta, ja sensaatiolehdistö ja tanssijärjestäjät tekivät rahaa tähden ahdingolla.

Iskelmä teki 1970-luvun alussa vasta tuloaan suomalaiseen kulttuurikeskusteluun, ja samalla kun radio-ohjelma pohtii Virran merkitystä, se perustelee aihevalintaa aikalaisille ajalle ominaisesta yhteiskunnallis-kriittisestä näkökulmasta. Vaikka iskelmää pidettiin usein unelmien maailmana, joka ihannoi syrjäänvetäytymistä ja sivullisuutta, Virran parhaiden esitysten vimma ja uhma oli kaukana alistumisesta ja viittasi eteenpäin, "toisenlaisiin olosuhteisiin", von Bagh toteaa. Ikuisen nuoruuden ja rajattoman ikävän laulaja antoi voimakkaimman ja sisäistyneimmän tulkinnan sille voimattomuuden ja osattomuuden tunteelle, joka kuului hänen aikakauteensa niin erottamattomasti.

Kirjallisuutta: Pekka Aarnio & Peter von Bagh & Markku Koski, Olavi Virta – legenda jo eläessään, WSOY 1977; Peter von Bagh & Ilpo Hakasalo, Iskelmän kultainen kirja, Otava 1986; Peter von Bagh, Peili jolla oli muisti, Elokuvallinen kollaasi kadonneen ajan merkityksien hahmottajana (1895–1970), SKS 2002. Joitakin radio-ohjelman Olavi Virta – ikuisen nuoruuden laulaja musiikkinäytteitä on hieman lyhennetty tekijänoikeudellisten rajoitusten johdosta.

Kommentit
  • Lasse Lehtisen kolumni: Nuoriso heräsi vaatimaan muutoksia maailmanmenoon

    Lasse Lehtinen kirjoittaa 1960-luvusta.

    Suomessa 1960-luvun nuoriso eli murrosaikaa. Nuoria oli aiempaa enemmän ja he olivat yhteiskunnallisesti tiedostavia ja koulutetumpia kuin ennen. Nuorisokulttuuri oli saapunut Suomeen. Kirjailija Lasse Lehtinen kirjoittaa kolumnissaan muun muassa sukupolvesta, joka halusi muuttaa maata ja maailmaa sekä vaikuttaa asenteisiin.

  • Kunnes kuolema heidät erottaa – Kotikadun kausi 13 on nyt Areenassa

    Kotikadun kausi 13 on nyt Areenassa.

    Kotikadun kausi 13 alkaa surullisissa tunnelmissa. Mäkimaiden perheessä läsnä on kuolema, hiipuva rakkaus ja rahaongelmat. Luotoloilla noustaan jaloilleen, iloitaan elämän ihmeistä ja rakennetaan tulevaisuutta. Kauden 13 lisäksi Areenassa on katsottavissa myös kaudet 1, 2 ja 12.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto

  • Lasse Lehtisen kolumni: Nuoriso heräsi vaatimaan muutoksia maailmanmenoon

    Lasse Lehtinen kirjoittaa 1960-luvusta.

    Suomessa 1960-luvun nuoriso eli murrosaikaa. Nuoria oli aiempaa enemmän ja he olivat yhteiskunnallisesti tiedostavia ja koulutetumpia kuin ennen. Nuorisokulttuuri oli saapunut Suomeen. Kirjailija Lasse Lehtinen kirjoittaa kolumnissaan muun muassa sukupolvesta, joka halusi muuttaa maata ja maailmaa sekä vaikuttaa asenteisiin.

  • Kunnes kuolema heidät erottaa – Kotikadun kausi 13 on nyt Areenassa

    Kotikadun kausi 13 on nyt Areenassa.

    Kotikadun kausi 13 alkaa surullisissa tunnelmissa. Mäkimaiden perheessä läsnä on kuolema, hiipuva rakkaus ja rahaongelmat. Luotoloilla noustaan jaloilleen, iloitaan elämän ihmeistä ja rakennetaan tulevaisuutta. Kauden 13 lisäksi Areenassa on katsottavissa myös kaudet 1, 2 ja 12.

  • Tehtaan varjossa – työläisnuorukaisen pyrkimys henkiseen kasvuun

    Toivo Pekkasen läpimurtoteos neliosaisena sarjana.

    Tehtaan varjossa on työläiskirjailijana tunnetun Toivo Pekkasen osin omaelämäkerrallisia aineksia sisältävään läpimurtoteokseen perustuva neliosainen tv-elokuva. Sisällissodan jälkeiseen aikaan sijoittuva romaani ilmestyi 1932.

  • Kapea vyötärö ja muhkea kellohelma – ompele itsellesi 1950-luvun mekko!

    Anna-Liisa Tiluksen mekon kaavat tässä artikkelissa.

    Maaseudulta maailmalle -ohjelman ensimmäisessä osassa Anna-Liisa Tiluksen yllä on pehmeästä villakankaasta tehty mekko. Tästä artikkelista löydät kaavat ja ohjeet 1950-luvun mukaisen mekon tekemiseen! Maaseudulta maailmalle -sarja Areenassa Anna-Liisa Tiluksen yllä nähtävä mekko on aito 1950-luvun vaate, joka löytyi Ylen puvustosta. Sen materiaalina on käytetty pehmeää villakangasta.

  • Lasse Lehtisen kolumni: Varttituntini kommunistina

    Lasse Lehtinen kirjoittaa Kekkosen ajan alkuvuosista.

    Kirjailija Lasse Lehtisen lapsuus- ja nuoruusvuosien suuria merkkipaaluja ovat olleet yleislakko ja Urho Kekkosen valinta tasavallan presidentiksi vuonna 1956. Lehtisen ensimmäinen poliittinen herääminen tapahtui juuri yleislakon aikaan, mutta myös Urho Kekkosen valinta presidentiksi osaltaan ravisteli nuorukaisen yhteiskunnallisia vaistoja esiin.

  • Elävä arkisto tammikuussa

    Tammikuisia aiheita Elävän arkiston tarjonnassa.

    Juhlat on juhlittu ja lahjakirjat luettu, härkäviikot edessä. Päivä sentään alkaa pidetä. Kun kinkkua on sulateltu raikkaassa talvisäässä, on hyvästi aikaa syventyä Elävän arkiston runsaaseen tarjontaan, josta tammikuussakin löytyy paljon tietoa ja viihdykettä. Draamaa Tammikuu tarjoaa tuhdin paketin toivottua klassikkodraamaa, kun 14.1.