Hyppää pääsisältöön

"Me tiedämme missä asut" – vihapuheen monet muodot

Miltä tuntuu löytää itsensä Top 10 Suomen ensimmäisenä tapettavat -listalta? 17 vihapuheen uhria kertoo millaisen vihan kohteeksi julkisuudessa oleva henkilö voi joutua ja mistä se viha oikein pulppuaa.

Tietolaatikko

Haastateltavina ovat toimittaja Meri Valkama, kansanedustaja Jani Toivola, kansanedustaja Astrid Thors, toimittaja Roman Schatz, poliitikko Hussein Muhammed, kirjailija ja entinen poliitikko Rosa Meriläinen, toimittaja Emilia Kukkala, kansanedustaja ja tutkija Anna Kontula, poliitikko ja tietokirjailija Dan Koivulaakso, kansanedustaja Olli Immonen, professori Mikael Fogelholm, toimittaja Jeanette Björkqvist, vähemmistövaltuutettu Eva Biaudet, päätoimittaja Atlas Saarikoski, kansanedustaja Aino-Kaisa Pekonen, tietokirjailija ja puheenjohtaja Li Andersson sekä toimittaja Johanna Korhonen.

"Silloin on tuntunut pahimmalta, kun vihaviestien lähettäjä tietää jotain erityistä minusta. Se herättää epävarmuutta, että jotain todellakin voisi tapahtua", pohtii entinen maahanmuuttoministeri Astrid Thors saamastaan vihapostista.

Usein vihakirjoittelun kohteeksi joutuu henkilö, joka julkisesti puhuu tunteita herättävistä aiheista. Toimittajien ja poliitikoiden lisäksi myös tutkijat ja asiantuntijat ovat tulilinjalla.

Esimerkiksi ravitsemustieteen professori Mikael Fogelholm on joutunut fanaattisten karppaajien kohteeksi.

On kyse vallasta, ei vihasta

Usein vihapuheen kohteeksi joutuu maahanmuuttoa, uskontoa tai seksuaalivähemmistöjä koskevaan keskusteluun osallistuva.

Päätoimittaja Atlas Saarikosken mukaan vihapuheessa on ennemminkin kyse vallasta ja halusta säilyttää hallitsevat valtarakenteet kuin suoranaisesta vihasta.

"Meidän pitää vaikuttaa niihin valtarakenteisiin, jotka ovat siellä taustalla. On olemassa paljon rasismia ja seksismiä, jotka eivät liity vihan tunteeseen ja rankaisemalla yksittäisiä kirjoittelijoita ei ratkaista sitä yhteiskunnallista ongelmaa", hän sanoo.

Kansanedustaja Jani Toivolasta on turhauttavaa ja huolestuttavaa, että vihapuheeseen ei oikein tunnuta saavan otetta. Puuttumista siihen väitetään heti sananvapauden riistämiseksi.

"Asiat syljetään ulos ja sitten kun niitä aletaan purkamaan, löytyy aina jokin selitys, millä se alkuperäinen viesti ei olekaan se minä se on välittynyt kohteelle", Toivola pohtii. Esimerkiksi hän nostaa neekeri-sanan. Hänelle sillä on vain negatiivisia kaikuja, mutta silti jotkut sanovat oikeudekseen sitä käyttää.

Osia videoista julkaistiin Yle uutisten artikkelissa "Me tiedämme missä asut".

Teksti: Juhana Säilynoja

Kommentit

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto