Hyppää pääsisältöön

Onko feministi Suomessa kummajainen, pohti Tiina Rosenberg

Sibelius-akatemian, teatterikorkeakoulun ja kuvataideakatemian yhdistävän taideyliopiston ensimmäiseksi rehtoriksi valittiin yksi Ruotsin tunnetuimmista suomalaisista Tiina Rosenberg. Sukupuolen- ja teatteritieteen tutkijan räväkät mielipiteet perheestä, sukupuolesta ja tasa-arvosta tekivät hänestä yhden länsinaapurimme ykkösfeministeistä. Hän oli myös mukana perustamassa Feministiskt initiativ –puoluetta.

Suomessa hänen vasemmistolaisuutensa synnytti kohun. Avoimen vasemmistolaisen Rosenbergin nimittäminen rehtoriksi ja taideneuvoston puheenjohtajaksi herätti kysymyksiä siitä, voiko taidepolitiikan kasautumisesta vasemmistolaisiin käsiin olla jotain haittaa.

”Ei”, vastaa Rosenberg Ajantasa-ohjelmassa helmikuulta 2013. Hänen mielestään uusliberalistinen markkinatalousajattelu on tehnyt kaikille kuuluvista palveluista vain hyvinvoivan keskiluokan omaisuutta. Tämä ajattelutapa tarvitsee hänen mielestään vastaäänen.

Nainen saa ottaa tilaa, mutta ei liikaa

Toimittaja Elina Päivinen kysyi, aikooko suosittu yhteiskunnallinen keskustelija osallistua julkiseen keskusteluun myös Suomessa.

”Eihän feministi Suomessakaan voi olla ihan kummajainen, vaikka kummajaisia kai me olemme missä päin maailmaa tahansa.” Hänen mielestään olisi nimenomaan kummallista, jos jonkun sortin äijämäisyys olisi tulevaisuuden suunta.

Feministiset arvot leikkaavat läpi koko yhteiskuntamme. Moni kuitenkin kieltää olevansa feministi.

”Monet ajattelevat, että jos he sanovat itseään feministiksi menettävät he jotain sosiaalisesti. Tämä liittyy juuri siihen, miten naiseutta ymmärretään. Aina tämmöisessä sukupuolikentässä keskustelu lähtee siitä, että nainen voi ottaa tilaa, mutta ei liikaa tilaa. Voi protestoida, mutta ei liikaa.”

Koko maailma on seksistinen

Rosenberg oli mukana perustamassa feminististä puoluetta Ruotsiin. Vaikka Ruotsissa käydään enemmän keskustelua feministisistä aiheista, näkee hän sielläkin ongelmia.

”Ruotsissa feministejä on enemmän. Silti Ruotsi on ihan yhtä seksistinen, homofobinen ja rasistinen järjestelmä. Miksi ei olisi, kun koko maailma on.”

2010-luvun Suomi näyttäytyy monikulttuurisena verrattuna 1970-luvun Suomeen, jossa Helsingin Kontulasta kotoisin oleva Rosenberg vietti lapsuutensa. Hän kuitenkin pohtii, että annetaanko Suomessa tarpeeksi tilaa maahanmuuttajille olla mukana rakentamassa yhteiskuntaa.

”Ruotsissahan me maahanmuuttajat olimme aina mukana. Ei pelkästään siirtolaisina, vaan työpaikoissa ja yleensäkin. Harvoin oli sellaisia yhteisöjä, jossa olisin ollut ainoa siirtolainen. Sitä kulttuurin moninaisuutta ja sitä, että maahanmuuttajat ovat mukana, toivoisin lisää myös Suomeen.”

Vuonna 2013 Peik Henrichson vei Rosenbergin metroretkelle Kontulaan. Siellä Rosenberg kertoi koulussaan ja kirjastossa syttyneestä kiinnostuksesta maailman tapahtumiin ja teatteriin.

Keskustelua suomalaisuudesta hän pyrki avaamaan lisää vuonna 2014 julkaisemalla kirjan Arvot mekin ansaitsemme, jossa hän kysyy, että kuka saa olla suomalainen. Kirja myös analysoi populistisen oikeiston nousua Euroopassa, Rosenberg kertoi Tv-uutisissa.

Rosenberg arvioi Aamu-tv:ssä, että suomalainen keskustelu on rajoittunutta. Tämä johtuu suomalaisesta yksipuolisesta mediasta.

"Suomalainen valtavirtamediahan on hyvin oikeistolainen ja hyvin rajoittunut", hän sanoi.

Rohkeuteen tarvitaan voima uskaltaa olla eri mieltä

Kesällä 2015 Rosenberg ilmoitti jättävänsä tehtävänsä Taideyliopistossa. Alla olevassa Kultakuumeen haastattelussa (alkaa noin kohdasta 25.40) Rosenberg kertoo testamentistaan suomalaiselle taide-elämälle, jota hän ei kokonaan jätä. Vaikka työpaikka vaihtuu, jäi luottamustehtävät, kuten Taideneuvoston puheenjohtajuus. Näkyvää paikkaansa yhteiskunnallisena keskustelijana hän kuvaa raskaaksi.

"Elämä on opettanut mulle monta asiaa, joista yksi on aika kauhea. Jos sä haluat olla radikaali, esimerkiksi julkisesti feministi, sulla täytyy olla todella pokkaa ja varaa tai sitten sulla ei pidä olla mitään menetettävää."

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto