Anni Alatalo
Yle
Puutarhakirjoissa puhutaan oikeasta maaperästä. Istutettavat kasvit tulee valita niin valon määrää kuin maaperän koostumusta ajatellen. Mutta mistä tietää minkälainen maaperä on omalla pihalla?
Puutarhainnostus saattaa kutistua, kun kokeneempi puutarhuri ehdottaa maaperänäytteen tutkituttamista. Ethän voi aloittaa puutarhaharrastusta tietämättä maaperän pH-arvoa. Ja sinä kun halusit vain istuttaa muutaman kukan pihallesi!
Mistä tunnistan kostean ja ravinteikkaan maaperän?
Jos pihalla kasvaa runsaasti erilaisia villikasveja, on maaperä otollinen myös istutetuille kasveille. Mitä enemmän kastematoja, rihmastoja ja pieneliöitä maa pitää sisällään, sitä paremmin kasvit voivat.
Suomen maaperä on luonnostaan hapanta. Maaperän pH-arvo kertoo maan happamuudesta tai kalkkipitoisuudesta. Happaman maan pH on alle 7. Kasvien on vaikea ottaa ravinteita happamasta maasta.
Hapan maaperä tarvitsee runsasta kalkitsemista. Kalkitus tuo maahan kalsiumia ja magnesiumia. Kalkitus lisää myös maaperän pieneliöiden aktiivisuutta, mikä tehostaa ravinteiden kiertoa ja eloperäisten yhdisteiden hajoamista sekä parantaa maan mururakennetta. Maaperän happamuuden voi tarkistaa helposti apteekissa myytävän lakmuspaperin avulla.
Leppä on merkki ravinteikkaasta maaperästä. Leppä itsekin lannoittaa maaperää sitomalla typpeä juurinystyröillään ja pudottamalla lehtensä vihreinä. Myös paju ja haapa ovat merkkejä kosteasta ja ravinnerikkaasta maasta. Muita hyvästä maaperästä kertovia kasveja ovat villivadelma, nokkonen, vesiheinä sekä maitohorsma ja jauhosavikka.
Kuusi viihtyy kosteassa maassa, mutta maaperä kuusen ympärillä on hapanta, sillä neulaset happamoittavat maata. Niitty- ja rönsyleinikki sekä pelto- ja suokorte kertovat myös happamasta maasta.
Koivu ja pihlaja viihtyvät melkein missä vain, mutta mänty on karujen ja vähäravinteisten paikkojen puu. Jos pihallasi kasvava koivu on rehevä ja voi hyvin, voi maaperänkin päätellä voivan hyvin. Mäntyjä kasvavan pihan kasvimaata tulee lannoittaa ahkerasti ja sinne kannattaa hankkia lisämultaa. Toisaalta kuivan ja karumman pihan voi kääntää edukseen ja istuttaa sinne vain vähällä toimeentulevia kasveja, kuten varpuja, sammaleita ja heiniä.
Maalajien ominaisuudet
Maa on kasvin koti, jossa se on juurillaan kiinni. Perusmaaleja ovat savimaa, hiesumaa, hietamaa sekä moreeni, joka on näiden kolmen ensimmäisen maalajin sekoitus.Oman pihansa maalajin voi ottaa selvää myös ilman laboratoriotutkimuksia.
Kaivamalla riittävän monta syvää kuoppaa eri puolille pihaa ja tutkimalla multakerroksen alta paljastuvaa maa-ainesta, on mahdollista selvittää, mitä kasveja puutarhaan kannattaa istuttaa ja kuinka maata tulisi lannoittaa ja kalkita.
Ruokamulta
Ravinteikas maaperä on ehto hyvälle kasvulle. Multa koostuu humuksesta, eli maatuvista eloperäisistä aineista (esimerkiksi hyvin muhinut komposti) ja kivennäismaata (eli hiekkaa tai jauhautunutta kiviaineista). Hyvä multa on kuohkeaa ja murumaista.
Hyvässä puutarhassa multaa on noin puolen metrin verran. Sitä harvoin löytyy luonnostaan noin paljon ja puutarhurin täytyy lisätä multaa kasvimaalle tai perennapenkkiin kevät- ja syystöiden yhteydessä. Puutarhatöiden alkuun pääsee kevyemmälläkin kasvimaalla, yrteillä ja salaateilla, jotka vaativat multaa vain noin 30 senttimetrin verran. Mullan määrää voi kasvattaa pitkäjänteisellä työllä ja kompostin käytöllä. Multaa voi tilata myös isomman määrän tuotavaksi kuorma-autolla suoraan omaan pihaan.
Savimaa
Multakerroksen alta löytyy perusmaalaji, joka vaikuttaa puutarhan kasvuolosuhteisiin yhtälailla kuin riittävä ja ravinteikas multa. Savimaan tunnistaa kuivana pölyävästä ja harmaasta ulkonäöstä, mutta märkänä se on painavaa, sitkeää ja paakkuuntuvaa.
Savimaa on hyvä viljelyalusta, mutta sen ongelmat liittyvät lähinnä kykyyn sitoa kosteutta: Kasvit saattavat sateisina kesinä uida kasvimaalla. Lisäksi maa sulaa talven jälkeen hitaammin kuin vaikkapa hietamaa, sillä se sitoo kosteutta erittäin hyvin. Istutuspuuhat jäävät usein tämän takia loppukeväälle.
Toisaalta savimaa ravinteikasta, eikä kuivu helposti. Savimaata voi parantaa lisäämällä siihen varovasti hiekkaa ja humusta tai kasvuturvetta. maata voi myös ojittaa, mikä parantaa sen kykyä läpäistä vettä.
Hiekkamaa
Hiekkamaa on päinvastainen kasvualusta kuin savimaa. Hiekka päästää kosteuden läpi ja kuivuu siksi helposti. Myös ravinteet saattavat karata veden mukana maasta. Toisaalta maan muokkauksen voi aloittaa aikaisin keväällä, koska hiekkamaa kuivuu ja lämpenee nopeasti.
Hiekkamaata voi parantaa lisäämällä siihen savea ja kompostia tai ihan valmista ruokamultaa. Myös nurmisilpun ja syksyn lehtien sekoittaminen hiekkamaahan lisää eloperäisiä aineksia ja näin ollen ravitsee maata. Hiekkamaan tunnistaa kellanruskeasta väristä, kuivuudesta ja keveydestä. Siitä ei pysty muotoilemaan edes märkänä koossapysyviä möykkyjä.
Hiesumaa
Hiesumaa on hankalin maalaji, mutta kärsivällisellä työllä siitä saa kelvollisen kasvualustan. Kuivana hiesu pölisee, mutta märkänä se paakkuuntuu ja takertuu kaikkialle. Hiesu on hyvin hienojakoista. Kosteus ei läpäise hiesua helposti, joten rankan vesisateen jälkeen kasvit hukkuvat maan pinnalla, mutta syvemmällä oleva juuristo jää kuivaksi. Hiesusta saa hyvän viljelyalustan, kun sen päälle jaksaa kärsivällisesti rakentaa multakerrosta.
Moreenimaa
Suurin osa Suomen maaperästä on moreenia, joka on sekoitus kolmesta edellä mainitusta perusmaalajista. Moreenin viljelyominaisuudet riippuvat paljolti siitä, missä suhteessa hiesua, hietaa ja savea moreenimaassa on. Maata voi parantaa tasapainottamalla eri maalajien suhdetta. Moreenimaassa on runsaasti kiviä, joiden koko vaihtelee peukalonpään kokoisista isoihin lohkareisiin. Kivet täytyy poistaa ennen kasvimaan tai kukkapenkin perustamista.
Helpottavaa tietää
Totuus on, että suurin osa kasveista tyytyy varsin vähään. oikeat kasvit pihallesi löytyvät kokeilemalla ja riskejä ottamalla
Sama maaperä voi olla toiselle kasville huono ja toiselle paras mahdollinen, ja oikeat kasvit pihallesi löytyvät kokeilemalla ja riskejä ottamalla.
Kaikkia maaperätyyppejä voi muokata niin, että suosikkikasvisikin viihtyvät. Suurin osa perinteisistä pensaista ja kukista kasvavat lähes missä maaperässä tahansa, kunhan niitä auttaa kasvun alkuun kastellen ja istutusmultakuopalla.
Yksi kukkapenkki tai kasvimaa kerrallaan - puutarhanhoidosta ei stressata, vaan nautitaan!
Lähteinä käytetty seuraavia teoksia ja internet-sivua:
Puutarhanhoitoa poropeukaloille (Merja Turunen ja Sirpa Ylönen, Into 2013)
Kaunis piha helposti (Tessa Evelegh, Gummerus2012)
Kukkiva piha koko kesäksi (Yvonne Dengin ja Nina Dreyer hensley, WSOY 2006)
www.suomela.fi
Linkit:
