Hyppää pääsisältöön

Tulisesta tangosta tuli Suomessa verkkaan askellettua mollimelankoliaa

Suomalainen tango eroaa argentiinalaisesta sukulaisestaan perin juurin: dramaattinen tanssi muuttui meillä verkkaisen laahustavaksi, sävellyksissä latinalainen kepeys väistyi venäläisen mollimelodiikan ja saksalaisen rytmiikan tieltä, ja laulutekstien realismi vaihtui nostalgiaan, haaveisiin ja melankoliaan.

Tango oli tuorein tulokas pitkässä muotitanssien sarjassa, johon kuuluivat valssi, polkka, sottiisi eli jenkka, one-step, two-step jne. Heikki Kahila kuvailee haastattelussaan, kuinka aluksi vain säätyläispiirien harrastamat uutuudet levisivät kansan keskuuteen, kun pelimannit muokkasivat tanssisävelmistä ”kansanpainoksia”.

Tango saapui Suomeen syksyllä 1913, jolloin Helsingissä järjestettiin sen tiimoilta ensimmäiset tanssinäytökset. Uutuudesta tuli oikea brändi oheistuotteineen: markkinoille tulvi Tango-huiveja, Tango-parfyymia, Tango-housuja ym. Kupletisti Iivari Kainulainen irvaili Tanko-laulussaan ulkomaiselle villitykselle, joka näännytti ahkerat tanssijat langanlaihoiksi.

Suomalaiset säveltäjät alkoivat laajemmalti säveltää tangoja 1920—1930-lukujen taitteessa. Ensimmäinen levytetty kotimainen tango (rytmiltään oikeastaan habanera) oli Francois de Godzinskyn säveltämä, lähes sanaton Tango Carita, jossa solistina toimi Martta Tiger.

Vasta Toivo Kärki loi tangon suomalaisen muodon yhdistämällä venäläisen molliromanssin ja saksalaisen foksimusiikin, Kahila toteaa. Hän uudisti myös suomalaisen tangon harmonian viljelemällä kolmisointujen sijaan amerikkalaistyylisiä neli- ja viisisointuja, septimejä jne. Tango muuttui kotikutoisemmaksi myös tanssina, kun ”lavojen koreografit” omaksuivat foxtrotiin perustuvan askelluksen. M. A. Numminen lainaa omassa haastattelussaan Kärjen ilmausta suomalaisille tutunomaisesta ”marscheeraavasta poljennosta”.

Tango nousi Suomessa kansan suosiksi vasta 1940-luvun lopulla, Numminen sanoo. Kärkeä nuorempi Unto Mononen aloitti valssilla, mutta sävelsi 1950-luvun mittaan sitkeästi tangoja. Vuonna 1953 levytettyä Satumaata ei juuri huomattu ilmestyessään, mutta Reijo Taipaleen 1960-luvun alussa tekemä uusintalevytys käynnisti hurjan tangobuumin. Tangon vaikutus Suomessa on jäänyt pysyväksi, ja Nummisen mukaan menestystä tavoittelevan rockyhtyeen kannattaakin naamioida tangon melodiikka rock-komppiin, kuten Yö-yhtye Joutsenlaulussaan.

Musikologi Pekka Jalkanen on tutkinut yhteyksiä keskiaikaisen kirkkomusiikin, kansanlaulujen ja myöhemmän populaarimusiikin välillä. Jalkasen mukaan tiettyjen sävelmätyyppien pysyvä suosio perustuu piilotajunnassamme oleviin myyttisiin perusrakenteisiin, jotka periytyvät hyvinkin kaukaa menneisyydestä. Laskeva kvintti, alaspäin kulkeva sävelkulku, jonka varaan esimerkiksi Satumaa-sävellys rakentuu, on siirtynyt kirkkolaulusta maalliseen kansanlauluun ja edelleen iskelmiin. Tämä ahdistuksen symboli kertoo edelleen saman viestin kuin kirkkolaulun ”Herra armahda”: olemme syntisiä, meidän on nöyrryttävä. Kun tästä tulee koko kulttuuria koskeva katsomustapa, se tuo samalla lohtua: huomataan, että pahaan oloon yhdistyvä laskeva kvintti on asia, jonka muutkin kokevat läheiseksi.

Semiootikko Pirjo Kukkonen vertailee suomalaisen tangon tekstejä argentiinalaisiin. Synnyinmaassaan tango oli urbaani ilmiö, köyhissä satamakortteleissa kehittynyt musiikkimuoto, jonka tekstien aiheet olivat raadollisia ja paheellisia. Suomessa tango on liittynyt maaseutuun ja nostalgiseen luonnonläheisyyteen. Kukkonen tähdentää, että melankoliseksi kuvatuissa sanoituksissa kuvataan usein myös iloa, vaikka onnen hetket ovatkin ohikiitäviä.

Argentiinalaistyyppisiä petollisia tai arveluttavia naisia esiintyi suomalaisissa teksteissä lähinnä 1930-luvulla, jolloin tango ”tappavine suudelmineen” tai ”tanssivine Tamaroineen” toi urbaanin ja eroottisen tuulahduksen Euroopasta. Kukkonen ei luekaan esimerkiksi vuonna 1941 tehtyä Kotkan ruusua tyypillisen suomalaisen tangon joukkoon.

Suomalaiseen tangoilmiöön kuuluu tanssia, laulua, tunnetta ja parinhakua. Dokumentissa ilmiötä pohtivat artistit, tangoharrastajat ja asiantuntijat vuoden 2009 Tangomarkkinoilla.

Tietolaatikko

Tankolaulu. Säv. tuntematon, san. Iivari Kainulainen. Es. Iivari Kainulainen.
Tango Carita. Säv. Francois De Godzinsky, san. tuntematon. Es. Martta Tiger ja Helsingin Polyphon-orkesteri, joht. Erkki Linko.

Kommentit

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto