Hyppää pääsisältöön

Viimeisen veteraanin jälkeen: käsikirjoitus

MOT-tunnus

Sodasta selvinneet naiset ja miehet ovat itse vuosikymmenten saatossa koonneet huomattavat varat sodassa kärsineiden auttamiseen. Tänään lukuisilla veteraanijärjestöillä ja veteraaneja tukevilla yksityisillä säätiöillä on yhteensä pitkälti yli sadan miljoonan euron omaisuus. Vain osa järjestöistä aikoo käyttää varansa sotiin osallistuneiden hyväksi näiden elinaikana.

Viimeisen veteraanin jälkeen

Tein ensimmäisen juttuni veteraanijärjestöistä vuonna 2006. Noihin aikoihin valtiovalta oli juuri alkanut viestittää järjestöille, että niiden olisi syytä käyttää varallisuutensa veteraanien vielä eläessä. Seitsemän vuotta on kulunut siitä kun Espoon sotaveteraanikuoro esiintyi veteraaniveljen hautajaisissa. Nyt saman kuoron harjoituksissa on mukana enää 5 rintamalla palvellutta veteraania.

Tässä ohjelmassa katsotaan, onko veteraani- ja sotainvalidijärjestöjen omaisuutta käytetty veteraanien hyväksi riittävän nopeasti.

Kaikkiin veteraanien itse perustamiin yhteisöihin valtion valta ei edes ulotu. Ne ovat päinvastoin viime vuosina kasvattaneet omaisuuttaan.

Heikki Talvela:
"Toi oli maanviljelijan poika Itä-Uudeltamaalta, tää oli semmonen satamajätkä tuolta Porvoosta, tämä."

Lukiolainen Heikki Talvela lähti rintamalle vuonna -42 isänsä lupalapun kanssa. Tuusulalaisperheestä oli kaatunut jo yksi poika, joten Talvelalle oli varattu paikka hiukan taaemmalle. Oma tahto vei kuitenkin Kannaksen kautta etulinjaan Itä-Karjalaan.

Heikki Talvela: ehkä me sellaisia lapsia oltiin vielä mitä se on koulunpenkillä oltu eihän sitä maailmaa ollut muuta paljon nähnyt mutta tuota täytyy kyllä todeta se, että meillä nuorilla oli henkisesti paljon helpompaa kuin niillä vanhemmilla, joilla oli vastuu perheistään."

Heikki Talvelan kaltaiset rintamalla taistelleet miehet ovat veteraanijärjestöjen jäsenkunnassa jo vähemmistössä.

Heikki Talvela:
"Ja ja tällä hetkellähän veteraanien ikä keski-ikä on 90 vuotta ja tuota ja tämä poistuma on luonnollisista syistä aika suurtakin kyllä."

Maaliskuussa Suomessa oli vielä 36 200 rintamalla tavalla tai toisella palvellutta miestä ja naista.

Tuusulan, Keravan ja Järvenpään sotaveteraaniyhdistysten yhteinen kevätretki alkaa. Käytännössä kaikkien veteraanijärjestöjen tilaisuuksissa mukana olleista yhä useampi on muita kuin veteraaneja.

Kaksi kolmasosaa sotaveteraaneista kuuluu järjestöistä suurimpaan, Suomen sotaveteraaniliittoon. Se hankkii parhaillaan aktiivisesti uusia nuorempia kannattajajäseniä. Myös veteraanien puolisot hyväksyttiin mukaan jäseniksi ja tuen saajiksi muutama vuosi sitten.

Grafiikka:
Suomen sotaveteraaniliiton jäsenet 2012 lopussa:
-kannattajajäseniä 28 600
-puolisoita ja leskiä 16000
-21700 rintamaveteraaneja
-muita 2300

Varsinaisten veteraanijäsentenkin joukko naisistuu. Liiton veteraaneista jo kolmannes on rintamalla työskennelleitä naisia.

Grafiikka:
-rintamaveteraaneista:
-7100 naista
-14 600 miestä

Grafiikka:
Suomen sotaveteraaniliitto 2012: n.1 milj €
Sotaveteraanien keskusliiton omaisuuden arvo on vajaa miljoona euroa.

Grafiikka:
Suomen sotaveteraaniliitto 2012: 1 milj €
+ piirit ja osastot: 10 milj.€.

Veteraanikeräysten järjestäjät jättävät kuitenkin systemaattisesti ja ilmeisen tarkoituksellisesti vuosi vuodelta kertomatta, että omaisuutta on myös piiri- ja osastotasolla. Liiton oman arvion mukaan sillä on näin laskien varoja noin 11 miljoonaa euroa.

Grafiikka:
Suomen sotaveteraaniliitto+piirit ja osastot 2012:
n. 500€/veteraanijäsen
n. 290e€veteraani- tai puoliso

Vertailun tulos: sekä veteraania, että veteraani- ja puolisojäsentä kohden laskettuna varat ovat nyt suuremmat kuin liitto itse vuonna 2006 arvioi.

Toisaalta, varat eivät edelleenkään ole suuret, kansalta kerättyä rahaa tarvitaan. Sillä täydennetään valtion veteraanietuuksia, mm. myöntämällä palveluseteleitä kotipalveluihin, tai kustantamalla valtion etuuksien ulkopuolelle jääviä puolisoita kuntoutukseen.

Kevätretkien kaltaiseen virkistykseen kansalta kerätyistä varoista kuluu vajaa viidennes.

Heikki Talvela on juuri päättänyt pitkän järjestöuransa sotaveteraaniliitossa, siksi retkibussi pysähtyy tervehdyskäynnille Talveloiden pihaan.

Heikki Talvela:
"Minut valittiin Uudenmaan sotaveteraanipiirin puheenjohtajaksi, ja olen nyt 20 vuotta ollut siinä ja nyt tänä vuonna nyt jäin pois."

MOT:
"Mikä sai luopumaan?"

Heikki Talvela:
"No tämä ikä ja kaikki nämä nämä terveydellisetkin seikat."

Keräysvaroja ja julkisia tukia saaneista järjestöistä ainoa todella varakas on Sotainvalidien veljesliitto. Veljesliitto osallistuu edelleen veteraanikeräykseen, vaikka se ei rahaa kipeimmin tarvitse. Sotainvalidien määrä on vähentynyt reiluun 5000:en. Sen omaisuuden markkina-arvo on nyt noin 30 miljoonaa euroa.

Grafiikka:
Sotainvalidien Veljesliitto 2012: 19 milj. € (markkina-arvo)
piirit+osastot: 10-11 milj. e

Markku Honkasalo:
"Vuonna 2006 vuoden lopulla tehtiin, tehtiin Vantaan kaupungin kanssa kaupat Kaunialan sotavammasairaalan kiinteistöstä. Elikkä meiän omaisuus kasvoi silloin huomattavasti näinä kahtena vuotena. Todettiin, että sitä rahaa on käytettävissä huomattavasti enemmän kun oli arvioitu."

Liitto on seitsemän vuoden aikana ensin rikastunut, ja sitten käyttänyt kertyneitä miljoonia jo runsaasti pois.

Grafiikka:
Sotainvalidien Veljesliitto, piirit ja osastot 2005:
2252€/sotainvalidi
1273€/sotainvalidi, leski tai puoliso
--
Sotainvalidien veljesliitto 2012, piirit ja osastot 2011:
n. 5000€/sotainvalidijäsen,
n. 1600€/sotainvalidi, leski- tai puolisojäsen

Vertailun tulos on silti, että jäsentä kohden laskettu varallisuus on seitsemässä vuodessa kasvanut.

Sotainvalidien veljesliitolla on omia varoja selvästi enemmän kuin muilla veteraaniliitoilla. Sen lisäksi valtion rahallinen tuki kaikille yli 20 prosenttisesti vammautuneille sotainvalideille on huomattava verrattuna Talvelan kaltaisiin sodista ehjinä selvinneisiin veteraaneihin.

Markku Honkasalo:
"Jokaisella sotainvalidilla, joka haluaa kuntoutukseen niin on aina mahdollisuus joka vuosi päästä. Riippuu tietysti vähän haitta-asteesta, niinkun kuinka pitkä se kuntoutus on. Tässä suhteessa totta kai muulla veteraanijoukolla on tilanne huonompi."

Sotainvalidien varat on saatu sen omistamien laitosten myynnistä. Laitoksia on rakennettu julkisella tuella. Julkisia rahoja ei ole peritty liitolta takaisin kun laitokset on myyty. Tästä syystä muut veteraaniliitot ovat halunneet, että varoja käytettäisiin enemmän myös muille kuin sotainvalidien veljesliiton jäsenille nyt kun ikä on jo tasoittanut invalidien ja veteraanien välisiä terveyseroja.

Heikki Talvela:
"Kyllähän sitä jossain määrin on yritetty, mutta ehkei se ole vielä loppuun käsitelty asia tuo."

Markku Honkasalo:
"Me olemme sitoutuneet siten esimerkiksi Raha-automaattiyhdistykselle, sosiaali- ja terveysministeriölle, Valtiokonttorille, että me käytämme ne rahat sotainvalidien ja heidän puolisoidensa huoltoon."

Heikki Talvela:
"Kyllä ne olosuhteet siellä rintamalla kuitenkin jollain tavalla fyysisesti koitteli jokaista sitten, joka sitten vanhemmalla iällä enemmän tulee esille."

Markku Honkasalo:
"Elikkä meillä ei ole oikeutta käyttää niitä koko veteraanijoukon hyväksi, vaikka niinkun moraalisesti olis varmaan oikein."

Myös Helsingin sotaveteraaniyhdistys lähtee kevätretkelle. Tuusulan Lottamuseolle on jaksanut mukaan 15 rintamalla palvelutta miestä ja naista.

Lauraliisa Pitkänen palveli vuodesta -41 ilmavalvontalottana.

MOT:
"Siinä on eräs Lauraliisa Pitkänen valokuvassa."

Lauraliisa Pitkänen:
"Se on Kyyrölän ilmavartiosta, siellä tuota niin tämä vartioasema oli, oli rakennettu metsäisen kummun päälle ja se oli siitä ihmeellinen, että se oli kolmen kasvavan petäjän varaan rakennettu."
"No, mä olin kaksi, kaksi vuotta siellä ja sitten, kun mä olin nuori, minähän olin 16-vuotias, kun minä läksin, ja täytin sitten jouluna, syksyllä menin ja jouluna 17, että oikeestaan mä olin sillon alussa ihan pikku lottakin vielä."

Keräysvaroilla ja julkisilla tuilla rahoitettujen veteraanijärjestöjen lisäksi Suomessa toimii varakkaita yksityisiä säätiöitä, joiden pääasiallinen avustuskohde on jo vuosikymmeniä ollut sodissa kärsineiden tukeminen.

Ahti Sirkiä johtaa Kaatuneiden muistosäätiötä. Sen varat tulivat talvisodan veteraanien perustamalta Aseveljien liitolta.

Ahti Sirkiä:
"Aseveliliitto perustettiin talvisodan jälkeen ja silloin oli jo sitten suuressa avun tarpeessa olevia sotaleskiä ja sotaorpoja. Ja Aseveliliitto aloitti avun antamisen. heille"
"Suomen Aseveljien Liitto päätti syksyllä 1944 siirtää varallisuutta syrjään turvatakseen leskien ja orpojen sosiaalisen toiminnan jatkumisen siinäkin tilanteessa, että välirauhan sopimukseen vedoten päätettäisiin Suomen Aseveljien Liiton toiminta lopettaa."

Näin Aseveliliiton avustusrahat saatiin säilymään alkuperäisessä tarkoituksessa, nyt säätiöitynä Kaatuneiden muistosäätiöön. Koko veteraanijoukon tukeminen alkoi 60-luvun lopulla.

Myös Lotta Svärd -säätiön varat ovat lottien itse hankkimia. Säätiötä johtaa nykyään nuorempi sukupolvi.

Pirjo Björk:
"Silloin kun järjestö on aikoinaan perustettu 1921, niin naiset olivat aika aktiivisesti silloin siinä järjestötoiminnassa mukana ja keräsivät varoja.
Ja täältä tuli se peruspääoma. Sitten kun sota oli loppu, ne siirrettiin Suomen naisten huoltosäätiölle, joka sitten otti nimen Lotta Svärd-säätiö myöhemmin. Mutta se varsinainen raha, suuri raha on tullut sitten liiketoiminnasta. Lotat perustivat yrityksen, Työmaahuolto, joka mm. muonitti Lapissa kun Lappia jälleenrakennettiin."

MOT:
"Eli se raha, joka alun perin siirrettiin tähän Huoltoyhtiöön, se oli ihan selkeästi lottien itse keräämää?"

Pirjo Björk:
"Kyllä. Se oli itse keräämää, ja kyllähän tämä sitten liikeyrityksenkin kautta tullut, koska jotka liikeyrityksen perustivat, he olivat entisiä lottia."

Nämä säätiöt eivät ole saaneet julkisia avustuksia, eikä niillä näin ole mitään pakkoa käyttää omaisuuttaan veteraanien vielä eläessä.

Kaatuneitten muistosäätiön omaisuus on päinvastoin kasvanut 10:stä viiteentoista miljoonaan ja Lottienkin viime vuoden tasearvo oli konsernin taseessa jo 66,7 miljoonaan euroon.

MOT:
"Minkä takia te ette tue näitä veteraaneja enempää nyt, kun heitä vielä olisi elossa?"

Ahti Sirkiä:
"Meillä on, käytettävissä pyöreästi 600 000 euroa ollut viime vuosina avustustoimintaan. Ja viime vuonna jaettiin 400 000, ja tänä vuonna tullaan jakamaan 500 000. Ja jotta säätiö pystys kasvattamaan varallisuuttaan, ja edes säilyttämään sen inflaation verran korotettuna, niin on pakko jättää jonkin verran pelivaraa."

MOT:
"Käytiinkö täällä missään välissä siitä keskustelua, että enemmän tuettais niin kauan kun on vielä näitä veteraaneja jäljellä?"

Ahti Sirkiä:
"Siis nythän säätiön perustoiminta, joka säännöissä ja nimessä näkyy, kaatuneiden muiston vaaliminen, niin me nähdään, että se homma on ikuista. Hautausmaat, sankarihautausmaat tulee varmasti olemaan semmonen osa kansallista muistia, että ellei sitä vaalita, niin ei me vaalita paljon muutakaan."

Sotaveteraaneille ja -invalideille kerätään edelleen varoja julkisia tukia saneisiin liittoihin. Samaan aikaan Aseveliliiton perillinen, Kaatuneiden muistosäätiö on jo kasvattanut omaisuuttaan. Syyksi se sanoo, että tukemisessa ollaan jo myöhässä, veteraanipolvi ei enää tarvitse enempää apua.

Ahti Sirkiä:
"Todellisuushan on se, että kun näitten tarpeessa olevien määrä koko ajan pienenee. Ja kun me annetaan esimerkiksi semmosta kun pika-avustusta, et jos joku tarvitsee uudet silmälasit, niin kahdessa päivässä meiltä lähtee rahat siihen. Niin viime vuonnakaan kaikkea sitä, mitä me oltiin varattu, niin ei tullut niitä pyyntöjä. On vaikee niinkun ruveta työntämään sitä rahaa vaan sinne kentälle, jos ei sille oo tarvitsijoita."

MOT:
"Vieläkö apua tarvitaan?"

Markku Honkasalo:
"Kyllä, kyllä, ehdottomasti. Meille nää lievävammaiset ja sitten tietysti nää puolisojäsenet, sotainvalidien lesket, ja veteraanipuolella, niin ilman muuta."

Pirjo Björk:
"Ilman muuta. He on tehnyt kyllä ihan urotekoja silloin sodan aikana ja ennen sotiakin ovat keränneet varoja ja muuta. He on jo aika iäkkäitä senioreita ja tota varmasti sairauksia on paljon, että enemmänkin voisi tukea vielä."

MOT:
"Onko teillä käyty keskustelua ollenkaan siitä, että itse varallisuutta voisi purkaa sillä tavalla kuin esim. Sotainvalidit tekevät?"

Pirjo Björk:
"Kyllä, me ollaan käyty sitä keskustelua ja itse asiassa me sitä osittain tehdäänkin, koska jos katsotaan nyt mikä meidän kassavirta, tulovirta on, me käytetään avustuksiin suurempi summa kuin mitä meille rahaa tulee. Elikkä omaisuus vähenee."

MOT:
"Niin onks se näin?"

Pirjo Björk:
"Kyllä. Me katsottiin esim. viime tilinpäätöksessä, että enemmän on annettu avustusta kuin mitä oli rahaa tullut. Mutta tietysti se pikkusen riippuu siitä, että meillä kun on osakesalkku, niin mitenkä osakekurssit heilahtelee, että missä vaiheessa niinkun katsotaan sitä salkun määrää."

Lottien tilinpäätöksessä omaisuuden arvo oli 67 miljoonaa euroa, eli enemmän kuin kertakaan säätiön historiassa.

Julkisilla tuilla ja keräysvaroilla rahoitettujen veteraanijärjestöjen 42 miljoonan euron omaisuus siis aiotaan käyttää veteraanien elinaikana, vaikka tahti onkin tähän mennessä ollut verkkainen.

Sotasukupolven säätiöimiä varoja sen sijaan jää perinnöksi tuleville polville ainakin yli 80 miljoonaa euroa.

Grafiikka:
Veteraaniliitot n. 42 milj.€
+
Yksityiset säätiöt:
Kaatuneitten muistosäätiö 15 milj.€
Lotta Svärd –säätiö 68 milj e

Pirjo Björk:
"On todettu niin, että me annetaan sitä avustusta 2-3 miljoonaa vuodessa ja säilytetään säätiön toiminta myöskin sitten tämän lottasukupolven jälkeen. Että voimme avustaa sitten niitä, jotka kriisin vuoksi ovat joutuneet kärsimään, niin kuin meidän säännöt sallivat."
"Noi säännöt on aika joustavasti tehnyt aikoinaan, lotat on olleet aika viisaita naisia. Että ne tarjoo hyvin joustavat mahdollisuudet avustaa erilaisia ryhmiä, että se ei ole niin sidottua sitten että minkälaisia minkälaisia henkilöitä, jos sanotaan, että kriiseissä kärsineitä, niin kriisihän voi olla vaikka minkälainen kriisi, se voi olla vaikka luonnonkatastrofi kriisi."

Ahti Sirkiä:
"Syksyllä 2010 tehtiin sääntömuutos, jossa aikaisempiin avustuskohteisiin lisättiin veteraaniperinnön säilyttäminen ja kenttähautausmaiden, siis Venäjän alueella olevien kenttähautausmaiden, hoitaminen, ja myöskin sitten siellä vankileireille kuolleiden muistomerkkien kunnossapitäminen."

Tuusulan, Järvenpään ja Keravan sotaveteraaniyhdistysten kevätretki havainnollistaa hyvin, millaiselta veteraanityön tulevaisuus näyttää.

Jouko Mattila:
"Kun katsotaan tätä meidän kevätretkeä, jossa oli kolme yhdistystä ja meillä oli 34 jäsentä mukana. Ja niiden 34 joukossa oli viisi Tammenlehvää rintapielessä kantavaa, että kyllä tää on tällaista laskevaa kaarta mennään."

Sotaveteraaniliitto on kaikessa hiljaisuudessa linjannut, että sen paikallisyhdistysten ei tarvitse lopettaa vaikka veteraaneja ei kohta enää olekaan. Tulevien perinneyhdistysten rahoitukseen apua on jo luvannut ainakin Kaatuneiden muistosäätiö.

Ahti Sirkiä:
"Niin, se varmaan tulee perustumaan tän Suomen Sotaveteraaniliiton organisaation pohjalle."

Jouko Mattila on Uudenmaan sotaveteraanipiirin luopuva toiminnanjohtaja ja reservin upseeri. Hän ei kannata jatkamista veteraanipolven jälkeen.

Jouko Mattila:
"Jotkut haluavat jatkaa perinnetyötä ja mä tiedän, että eräät eivät sitten halua sitä perinnetyötä vaan se on sillä kerralla loppu. Meillähän perinnetyötä tekee kunnat, seurakunnat, puolustusvoimat ja nämä kaikki maanpuolustusjärjestöt. Ei tässä mitään uutta tarvitse varmastikaan luoda."

Heikki Talvela:
"Olen onnellinen, - ja ylpeäkin – että olen voinut täyttää paikkani isänmaan puolustuksessa."

Kommentit