Hyppää pääsisältöön

Hyvä päivä voi tarkoittaa vaikka tanssia kadunkulmassa

Hyvä päivä voi tarkoittaa vaikka tanssia kadunkulmassa. Kuva: libbs aka Allison M / stock.xchng

Ai että.

Kylläpä se teki hyvää!

Sain Facebookissa kiertävästä videosta inspiksen ja päätin kokeilla kadunkulmabiletystä itsekin. Idolini on englantilainen sihteeri Ellie Cole, joka ei voi olla tanssimatta edes bussipysäkillä.

- Korvissani soi aina musiikki työmatkoilla, enkä voi olla tanssimatta. Äitini mielestä olen täysin tärähtänyt, mutta omasta mielestäni olen ihan tavallinen 34-vuotias nainen, joka rakastaa tanssimista, kertoi Ellie englantilaiselle The Hampshire Chronicle -lehdelle.

Way to go, sanon minä.

Etukäteen ajattelin, että ei tunnu missään. Olen radiotoimittaja, joutunut monenlaisiin liemiin.

Olen edustanut Radio Mafiaa rockfestareiden lavalla kondomi päähän vedettynä.

Pokan testaamisesta on kuitenkin aikaa, ja kehtaamisalueeni on salakavalasti kaventunut.

Lupasin kuitenkin TV2:n Hehku-ohjelman mainiolle tiimille, että tanssin yksin keskikaupungin kadulla ja he saavat kuvata. Mikäpä hauskempi tapa mainostaa 15.6. olevaa Hyvää päivää.

Se oli jännempää kuin odotin. Sain ylittää nolouskynnyksen. Mieleeni nousi ihmisiä, joiden en toivonut sattuvan paikalle.

Sain katseita, monenlaisia. Yllättyneitä, iloisia, joku näytti peukkua. Keskisormea ei kukaan näyttänyt, mutta muutaman aika kypsän naaman näin.

Jälkimaku oli suorastaan hiprakkainen.

Tanssiessa tuli kevyt hiki ja nauru oli herkässä.

Kokeneena kadunkulmatanssijana haluan vinkata:

  • vältä villaista poolokaulusta, se alkaa kutittaa
  • hakeudu katsekontaktiin ja vastaa hymyihin, mutta älä välitä nyrpeistä naamoista
  • muista vesipullo
  • valitse musiikiksi ne tanssihitit, joista sekosit teininä
  • Wham toimii - erityisesti Freedom
  • Vuoden ITE-taiteilija Paula Huhtanen halusi näyttää, että Kittilästäkin voi selvitä hengissä

    Kuusi kuvaa Paula Huhtasen elämästä.

    Kuvataiteilija Paula Huhtanen kurkisti lapsena Reidar Särestöniemen ateljeen avaimenreiästä ja sai nuorena piirtäjänä neuvoja Kalervo Palsalta. Lapsuuteen ja nuoruuteen Kittilässä loi varjonsa äidin ennenaikainen kuolema ja paikkakunnan henkinen kylmyys. Paula Huhtasesta kasvoi kuvantekijänä rohkea oman tiensä kulkija sekä myös vuoden 2020 ITE-taiteilija.

  • Arto Köykkä – Ate, ihminen jonka ammatti sattuu olemaan pappi

    Arto Köykkä ei puhu pappina olemisesta, jollei kysytä.

    Kappalainen, rovasti ja teologian tohtori Arto Köykkä on mieluiten koruttomasti pelkkä pappi. Hänen vastuualueenaan on Pirkkalan seurakunnan nuorisotyö, eikä etenkään siinä tehtävässä titteleitä kaivata. Nuorille ja monille seurakuntalaisille hän onkin Ate: ihminen, jonka ammatti nyt sattuu olemaan pappi.

  • Musiikin moniottelija Aija Puurtinen: ”Musiikillisesti olen saanut toteuttaa itseäni enemmän kuin osasin unelmoida”

    Tohtoritason laulaja Aija Puurtisella myös basistiura.

    Muusikko Aija Puurtisen laulu- ja soittotyyliä ei voi niputtaa yhden genren alle. Parhaiten hän viihtyy sekä esiintyjänä että laulajana omien sävellyksiensä musiikillisessa maailmassa. Aijan musiikissa elävät monenlaiset tyylit niin, että välillä siitä tunnistaa suomalaisen kansanmusiikin, folkin, puuvillapeltojen bluesin, soulin, gospelin, rockin tai jopa tangon vivahteita.

  • Ruokaprofessori Hely Tuorila: ”Afrikkalaiset hämmästelivät sitä, että kerään luonnosta sieniä”

    Hely Tuorila on aistinvaraisen ruokatutkimuksen professori.

    Aistinvaraisen ruokatutkimuksen emeritaprofessori Hely Tuorila opiskeli aikoinaan ravitsemustiedettä Helsingin yliopistossa, jotta hän voisi tehdä työtä ravintokemistinä kehitysmaissa. Suunnitelma ei ihan toteutunut, mutta nyt eläkeiässä Tuorila on kutsuttu Afrikkaan ylimääräiseksi professoriksi Pretorian yliopistoon. Suomessa häntä kutsuu Punkalaitumen mökkimetsä, jota intohimoinen sienestäjä rakastaa.