Hyppää pääsisältöön

Kristianin matka mieheksi

Kumpaan vessaan minä menen, mietti nuori Kristian Konttinen, joka ei tuntenut olevansa tyttö, mutta ei näyttänyt pojaltakaan. Vasta parikymppisenä psykiatrinen lääkäri auttoi Kristiania löytämään itsensä. Hän oli transsukupuolinen ja tuon sanan löytyminen oli helpotus niin Kristianille kuin hänen äidilleenkin.

"Oli asia mikä hyvänsä jaottelu oli aina tytöt ja pojat. Aina: tytöt ja pojat. Tuntui, että seison aina väärällä puolella. Vessoja on vielä invalidivessa ja pienempänä tulikin aina mentyä sinne. Se tuntui oikealta paikalta", Kristian muistelee kouluaikojaan.

Mirja Pyykön haastattelussa vuodelta 2002 Kristianin äiti Marja-Leena Konttinen kertoo Kristianin nuoruudesta ja taistelusta, joka Kristianin oli käytävä läpi löytääkseen itsensä. Taisteltava ei pitänyt vain yhteiskuntaa vastaan vaan myös muun muassa lääkäreitä, jotka uskoivat transsukupuolisuuden olevan psykologinen sairaus ja näin ollen "hoidettavissa".

Kristian sai psykiatrista hoitoa neljätoistavuotiaasta lähtien. Äidin mukaan hoitohenkilökunnalla oli selkeä tavoite: pakottaa Kristian tytöksi.

"Mielestäni ei ole oikein, että rauhottavilla lääkkeillä ja puhumalla yritettiin hänet saada tytöksi. Monta kertaa, kun menin sinne, Kristian oli sellaisessa tilassa, että silmät vaan seisoi päässä."

Asiat paranivat vasta, kun Marja-Leena psykiatrisen osaston muiden hoidossa olevien nuorten pyytämänä otti yhteyttä sairaalan ylilääkäriin ja hoitava lääkäri vaihdettiin. Uusi lääkäri tunnisti heti Kristianin psyykkisten oireiden lähteen.

"Tämä lääkäri sanoi Kristianille, että sinähän olet transseksuaali. Tämähän on selvä asia. Se oli ensimmäinen kerta, kun se sana sanottiin minun lapseni yhteydessä ja ajattelin, että tämä sana on sellainen, joka tuo meidän elämään vihdoin sen oikean suunnan", Marja- Leena kertoo.

Tuon sanan löytäminen ei kuitenkaan tehnyt elämästä täysin helppoa. Marja-Leena muistaa myös ikävän kohtaamisen plastiikkakirurgin kanssa, jolla oli omat käsityksensä transsukupuolisuudesta ja kieltäytyi hoitamasta Kristiania.

Kristian itsekin kertoo saamastaan kohtelusta.

"Aikuiset ovat kaikkein julmimpia. Heillä on sellainen asenne, että mitä en ymmärrä sitä minun ei tarvitse hyväksyä. Ja siihen mitä ei tarvitse hyväksyä voi iskeä piikkejä mielin määrin."

Kommentit
  • Haapa klapisee ja sumu pitää ääntä Tiina Harpfin lastenkuunnelmissa

    Tiina Harpf jätti puumerkkinsä Lasten Radion seikkailuihin

    Mustan myllyn mestari ja Velhojuuri ovat esimerkkejä Yle Areenassa olevista lastentuotannoista, jotka Tiina Harpf ohjasi Yleisradiolle 1980-luvulla. Harpfin kuunnelmat klapisevat, helisevät, ja joskus niissä soi aimo annos hiljaisuutta. Juonenkäänteistä löytyy mustaa magiaa ja noitavainoja sekä seikkailunriemua. Päähenkilöitä johdattaa usein uteliaisuus.

  • Reino Paasilinna – kiisteltyjen ohjelmien toimittajasta Ylen kiistellyksi pääjohtajaksi

    Toimittaja Reino Paasilinnasta Ylen toimitusjohtajaksi.

    Reino Paasilinna (s. 1939) oli Yleisradion toimittaja ja myöhemmin myös pääjohtaja, jonka toimittamat ohjelmat synnyttivät keskustelua ja lehtiotsikoita. Ohjelmat olivat usein myös sellaisia, jotka eivät miellyttäneet Yleisradion johtoa. Artikkeliin on koottu joitakin esimerkkejä Reino Paasilinnan toimittamista ohjelmista.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto