Hyppää pääsisältöön

Atte Blom, suomirockin ja levybisneksen vaatimaton suurmies

Vuonna 1966 aloittanut levy-yhtiö Love Records mullisti kotimaisen musiikin ilmeen ja vaikutti ratkaisevasti suomenkielisen rockin nousuun. Yhtiön tuotantopäällikkö Atte Blom on ehkä Suomen kaikkien aikojen merkittävin äänilevytuottaja. Hän on kuitenkin aina kartellut julkisuutta, ja ensimmäiset laajemmat henkilöhaastattelut hänestä tehtiinkin vasta 2010-luvulla. Elävän arkiston paketissa on mukana myös Atte Blomin varhaisia radiojuttuja 1970-luvulta.

Harri Tuomisen toimittama Miten minusta tuli minä -ohjelma kartoittaa Helsingissä vuonna 1943 syntyneen Artto Anders Blomin vaiheita alusta alkaen. Perhe oli taustaltaan kahtalainen – isä porvarillisisista piireistä, äiti punakaartilaisen tytär – ja myös kaksikielinen. Blom väittää, ettei tästä syystä osaa kumpaakaan kieltä kunnolla. Oppikoulun jälkeen hän ajautui jazzin pariin ja luokkakaverina olleen fonisti Erik Dannholmin jäljissä Hufvudstadsbladetin musiikkikriitikoksi.

Ylioppilaaksi tultuaan Blom alkoi radikalisoitua poliittisesti ja kiinnostui afroamerikkalaisen musiikin kautta etenkin Yhdysvaltojen kansalaisoikeustaistelusta. Hänelle keskeiseksi organisaatioksi tuli 1960-luvun lopulla perustettu, kolmannen maailman kysymyksiä tutkiva Tricont-järjestö, jossa hän veti työryhmää nimeltä Toinen Amerikka.

Blom päätoimitti jazzlehti Rytmiä vuosina 1966—1968. Hänen aikanaan lehdessä alettiin käsitellä myös bluesia, rockia ja amerikkalaisen viihde- ja musicalperinteen edustajia, mikä herätti lehteä kustantaneessa Jazzliitossa pahaa verta.

Kulttuuripoliittista talonmiehen työtä

Kun Blom lokakuussa 1966 oli tutkimuksissa Kivelän sairaalassa, hän perusti tupakkapaikkana toimineessa osaston vessassa levyfirman kumppaneinaan kaksi jazzmuusikkoa, Henrik Otto Donner ja Christian Schwindt. Love Recordsin ensimmäinen julkaisu oli albumillinen Kaj Chydeniuksen lauluja. Aamu-tv:n haastattelussa Blom sanoo uuden levymerkin syntyneen juuri siksi, että oli olemassa valtaisa määrä valtavirrasta poikkeavaa "vähemmistömusiikkia", joka ei päässyt missään esiin.

Love julisti toimintansa ”epäkaupalliseksi”, mistä sille vinoiltiin levyjen alettua menestyä. Blomin mielestä parempi termi olisikin ollut idealismi: levyjä tehtiin rakkaudesta musiikkiin, ja vaikkei jokin julkaisu käynyt kaupaksi, oltiin tyytyväisiä mikäli se oli hyvä. Sama perusasenne on ollut Blomin liiketoiminnan johtotähtenä myöhemminkin.

Otto Donnerin lähtiessä radion viihdeohjelmien päälliköksi vuonna 1970 harkittiin jo toiminnan lopettamista. Blom otti kuitenkin tuotannolliset ohjat käsiinsä. Talousasioista vastannut Schwindt halusi edetä varovaisesti ja säästeliäästi, mutta Blomin mielestä julkaisumäärää oli nostettava huomattavasti jo jakelun takia. Hän tekikin bändien kanssa äänityksiä jopa yhtiökumppaniltaan salaa.

Lovesta tuli 1970-luvulla kotimaisen rockin tärkein tuottaja. Firman artistikaarti oli kuin varhaisen suomirockin kaanon: Blues Section, Wigwam, Tasavallan Presidentti, Dave Lindholm, Juice Leskinen, Virtanen, Hurriganes jne. Yhtiön avaraan tuotantopolitiikkaan mahtui kuitenkin myös jazzia, poppia, poliittista musiikkia, lastenlevyjä, kansanmusiikkia, kellopelilevyjä, nykymusiikkia. Blomin ilmaisun mukaan ”oli tarve toimia kulttuuripoliittisena talonmiehenä, tehdä kaikille hyvää”.

Artisteja ei tarvinnut etsiä, sillä he etsiytyivät Loveen, Blom sanoo Aamu-tv:n haastattelussa. Lovessa vallitsi talkoohenki, ja muusikot olivat siellä jopa toimistotöissä.

Lovesta Johannaan

Blom näkee Love Recordsin kaatumisen olennaiseksi syyksi 1970-luvun puolivälin jälkeiset suuret toimitila-, studio- ym. investoinnit, jotka olivat ristiriidassa yhtiön taloudellisten realiteettien kanssa. Hänen mielestään vuonna 1979 tapahtunut konkurssi loi Loven myytin; mikäli yhtiö olisi jatkanut keskikokoisena firmana tuleville vuosikymmenille, se ei ehkä olisi niin kiinnostava.

Samaan aikaan kun Loven tilanne heikkeni, tapahtui punkin ja uuden aallon nousu, joka kasvatti uutta kiinnostusta pop- ja rockäänitteisiin. Loven konkurssin jälkeen Blom perustikin Johanna-merkin, jonne seurasi perässä pääosa Loven tuoreista rocknimistä, kuten Tuomari Nurmio, Pelle Miljoona, Ratsia ym. Myös Hanoi Rocks nousi 1980-luvulla maailmanmaineeseen Blomin hoivista.

Loven aikaisia velkoja jäi kuitenkin Donnerin ja Blomin maksettaviksi, ja niiden lyhentäminen Johannan tuotoilla sortikin yhtiön lopulta maahan. Sittemmin Blom on jatkanut levytuotantoa mm. Megamania-, Pyramid-, Uho- ja Unja-merkeillä.

Haastateltavana Miten minusta tuli minä -ohjelmassa on myös laulaja ja yhteistyökumppani Harri Saksala. Aamu-tv:ssä toisena vieraana nähdään Loven artisteihin kuulunut Freeman.

Ei ainoastaan musiikista

Atte Blom on myös poliittisesti aktiivinen ja kantaaottava kansalainen, joka on ollut vaaleissa eri vasemmistoryhmien ehdokkaana. Perttu Häkkisen Suomalainen mies -sarjan ohjelmassa puhutaan muun ohella hänen yhteiskunnallisista näkemyksistään. Haastattelu on ehkä ensimmäinen radioon tehty Blomin henkilökuva.

Ohessa on kuultavissa myös Atte Blomin radiojuttuja 1970-luvulta. Musiikkiaiheisten ohjelmien lisäksi hän teki radiolle monia ohjelmia afroamerikkalaisista radikaaleista, kuten Mustista panttereista ja Malcolm X:stä.

Peter von Baghin kanssa Blom toimitti mm. Yhdysvaltojen historiaa ja mielenmaisemaa peilaavan ohjelmasarjan amerikkalaisjournalisti Studs Terkelistä.

Musiikkihistoriallisesti kiinnostava on Henrik Otto Donnerin kanssa vuonna 1974 radioitu ohjelma sarjasta Musiikin kuntokoulu: kaksi Love Recordsin voimahahmoa käy läpi popmusiikin (so. rockin) kehitysvaiheita bluesista ja schlagereista alkaen – pakostakin tiivistetyssä muodossa.

Kun ohjelma uusittiin kesäkuussa 2013 sarjassa Olipa kerran radio, toimittaja Harri Tuominen kiinnitti huomiota tekijöiden pyrkimykseen erottaa "aito" pop-musiikki vesitetystä ja teollisesta viihteestä. Sitaatti Blomilta määrittää jakolinjan: "Parhaimmillaan pop-musiikista löytää ymmärrettävyyden, ilmaisun alkuperäisyyden, runsauden ja voiman sekä rikkaan perinteen, jossa eurooppalainen ja afro-amerikkalainen musiikkikulttuuri yhdistyvät. Nämä ominaisuudet erottavat sen siitä viihderihkamasta, jota korviketuotteena musiikkiyleisölle tarjotaan."

Kommentit
  • Miksi vanhempi surmaa lapsensa?

    2003–2014 Suomessa surmattiin 74 lasta vanhemman toimesta.

    Vuosina 2003–2014 Suomessa tehtiin 74 lapsisurmaa, jossa tekijänä oli oma vanhempi. Silminnäkijän dokumentissa syvennytään tekojen taustoihin ja pohditaan, olisivatko kuolemat olleet estettävissä.

  • Radioteatterin Nummisuutareissa Leo Jokela on Esko ja totta vie tyhmä

    Kansalliskomediamme kuunnelmaversio vuodelta 1965.

    Aleksis Kivi julkaisi Nummisuutarit vuonna 1864 pienenä omakustanteena. Näytelmä voitti seuraavana vuonna Suomen senaatin rahoittaman kirjoituskilpailun. Komedian kantaesitys käynnistyi kymmenen vuotta myöhemmin Oulussa. Kansalliskomediamme satavuotisuutta muistettiin Yleisradion Radioteatterissa kuunnelmalla vuonna 1965. Nummisuutarit on pysyvästi kuunneltavissa Areenassa.

  • Punkrockin pioneeri Pelle Miljoona – koottuja live-esiintymisiä, musiikkivideoita ja haastatteluja

    Pelle Miljoona oli suomalaisen punkin ääni 70-luvun lopulla.

    Pelle Miljoona (oikealta nimeltään Petri Samuli Tiili) on niittänyt mainetta 1970-luvulta alkaneen muusikon uran lisäksi kirjailijana ja runoilijana. Miljoona on tunnettu useista kokoonpanoistaan, joissa hän on säveltänyt, sanoittanut, laulanut sekä soittanut rumpuja, kitaraa ja huuliharppua. Hän on koulutukseltaan peruskoulunopettaja.

  • Opri on inhimillisyyden ja sydämen lämmön ylistysnäytelmä

    Opri-kuunnelman ensilähetys oli vuonna 1954.

    Kirjailija Kyllikki Mäntylän vuonna 1953 ilmestynyt elämänmakuinen teos Opri sovitettiin kuunnelmaksi Radioteatteriin vuonna 1954. Koskettavan näytelmän on sanottu kohentaneen aikoinaan huomaamattomasti kunnalliskotien huonoa mainetta ja vähentäneen ennakkoluuloja niitä kohtaan.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto

  • Helei, suomalainen mytologia puri! Hiisivuoressa tavalliset ihmiset muuttuivat näkymättömiksi

    Hui Hai Hiiden kaikki jaksot ovat nyt Areenassa.

    Pienet, jännityksestä hikiset kädet puristivat Hiisivuoren keiju Bereniken kättä, kun lapsisankarit ratkoivat seikkailun arvoituksia. Berenike eli ohjelman käsikirjoittaja Anu Tuomi-Nikula tiesi, että sadun taika oli saavutettu, kun ohjelman muut tekijät muuttuivat lasten silmissä näkymättömiksi ja he näkivät vain Hiisivuoren maailman.

  • Pekka Töpöhännän kadonnut Radiolähetys ja särähtävät neekerikissat

    Pellonpään ja Väänäsen luenta jälleen kokonaisena Areenassa

    Matti Pellonpään ja Kari Väänäsen lastenkirjaluennat Radiomafialle ovat silkkaa kulttikamaa. Veikkoset elävöittivät Nalle Puhin ja Pekka Töpöhännän seikkailut omaan jäljittelemättömään tyyliinsä. Kuulijalle Töpöhännän Amerikan-seikkailun luennasta kuitenkin särähtää korvaan halventava neekerikissa-sana ja sen käyttö. Samaisesta luennasta myös katosi yksi jakso, joka kuullaan nyt ensimmäistä kertaa ensilähetyksensä jälkeen.

  • Kaipaus pukeutuu sanoiksi: Venny ja muut rakkaustarinat nyt Areenassa

    Lokakuu tuo Areenaan rakkautta ja luomisentuskaa.

    "Minä uskon, että toisilleen määrätyt ovat toistensa luona jo ennen kuin kohtaavat", lausui Juhani Aho (Ville Virtanen) rakastetulleen Venny Soldanille (Sara Paavolainen). Nyt Areenaan julkaistavissa ohjelmissa kerrotaan Juhani Ahon ja Venny Soldanin, Eino Leinon ja L. Onervan, Aino ja Oskar Kallaksen sekä muiden vahvojen, mutta eripuraisten pariskuntien tarinat.

  • Miksi vanhempi surmaa lapsensa?

    2003–2014 Suomessa surmattiin 74 lasta vanhemman toimesta.

    Vuosina 2003–2014 Suomessa tehtiin 74 lapsisurmaa, jossa tekijänä oli oma vanhempi. Silminnäkijän dokumentissa syvennytään tekojen taustoihin ja pohditaan, olisivatko kuolemat olleet estettävissä.

  • Radioteatterin Nummisuutareissa Leo Jokela on Esko ja totta vie tyhmä

    Kansalliskomediamme kuunnelmaversio vuodelta 1965.

    Aleksis Kivi julkaisi Nummisuutarit vuonna 1864 pienenä omakustanteena. Näytelmä voitti seuraavana vuonna Suomen senaatin rahoittaman kirjoituskilpailun. Komedian kantaesitys käynnistyi kymmenen vuotta myöhemmin Oulussa. Kansalliskomediamme satavuotisuutta muistettiin Yleisradion Radioteatterissa kuunnelmalla vuonna 1965. Nummisuutarit on pysyvästi kuunneltavissa Areenassa.

  • Punkrockin pioneeri Pelle Miljoona – koottuja live-esiintymisiä, musiikkivideoita ja haastatteluja

    Pelle Miljoona oli suomalaisen punkin ääni 70-luvun lopulla.

    Pelle Miljoona (oikealta nimeltään Petri Samuli Tiili) on niittänyt mainetta 1970-luvulta alkaneen muusikon uran lisäksi kirjailijana ja runoilijana. Miljoona on tunnettu useista kokoonpanoistaan, joissa hän on säveltänyt, sanoittanut, laulanut sekä soittanut rumpuja, kitaraa ja huuliharppua. Hän on koulutukseltaan peruskoulunopettaja.

  • Opri on inhimillisyyden ja sydämen lämmön ylistysnäytelmä

    Opri-kuunnelman ensilähetys oli vuonna 1954.

    Kirjailija Kyllikki Mäntylän vuonna 1953 ilmestynyt elämänmakuinen teos Opri sovitettiin kuunnelmaksi Radioteatteriin vuonna 1954. Koskettavan näytelmän on sanottu kohentaneen aikoinaan huomaamattomasti kunnalliskotien huonoa mainetta ja vähentäneen ennakkoluuloja niitä kohtaan.

  • Hilja Meskus ei antanut elinikäisen nivelreuman haitata elämäniloaan

    Lämmin henkilötarina osoittaa positiivisuuden voiman.

    Vuonna 1981 valmistuneessa positiivisuudellaan ajatuksia herättävässä henkilötarinassa tapaamme rouva Hilja Meskuksen, pitkän päivätyön tehneen lumijokelaisen emännän. Invalidisoivasta sairaudesta huolimatta hänen elämänsä suurperheen yksinhuoltajana on ollut täynnä työtä ja iloa, ja hän kertoo olevansa monesta asiasta kiitollinen.

  • Uspenskin katedraali pääkirkkona, työpaikkana ja toisena kotina

    Mikael Perovuo kertoo katedraalista ja elämästään 1978.

    Helsingin ortodoksinen seurakunta perustettiin vuonna 1827. Seurakunnan pääkirkko on Uspenskin katedraali, joka rakennettiin Katajanokalle vuonna 1868. Mikael Perovuo työskenteli isänsä jälkeen katedraalin päävahtimestarina ja alttaripalvelijana. Asta Heickellin raportissa vuodelta 1978 Perovuo tarinoi sukunsa elämästä Suomessa, kertoi ortodoksisesta kirkosta ja muisteli työtään katedraalissa.

  • Metsä vastaa sille, joka osaa kuunnella

    Minkä opetuksen voisit metsästä poimia?

    Suomessa ei kovin montaa matkaa voi tehdä ohittamatta metsää tai kulkematta sen läpi. Se tulee kaupunkilaisenkin arkeen vähintään pieninä metsäisinä alueina tai junasta vilisevänä maisemana. Euroopan metsäisin maa kätkee sisäänsä kansan, jolla on pakostakin suhde metsään. Ja vaivihkaa metsä myös hoitaa meitä.

  • Metsä teollisuuden ja suojelutoimien pyörteissä

    Katsaus Suomen metsien tilaan ja metsäteollisuuteen 1994.

    Kotimaan katsauksen neliosaisessa sarjassa vuodelta 1994 käsiteltiin Suomen metsiä ja metsäteollisuutta. Aihetta katsottiin myös kriittisin silmin ja kysyttiin onko päätöksiä tehty lyhytnäköisesti.