Massaturismista koitui Suomessa monenlaista haittaa 1970-luvulla: tiet ruuhkautuivat, luontoa roskattiin ja rauha kaikkosi. Matkamuistoja Pohjolasta — massaturimi -ohjelmassa kysellään mökeillä ja leirintäalueilla ulkomaalaisten turistien ajatuksia Suomesta ja suomalaisten mietteitä ulkomaisista matkaajista.
Matkamuistoja Pohjolasta -ohjelma vuodelta 1973 alkaa dramaattisella selostuksella: "Tässä ollaan täyttämässä tyhjiötä, läntisen Euroopan viimeistä erämaa-aluetta — Suomea. Maa on joutunut yhä kasvavan turistivyöryn kohteeksi."
Matkailutulot olivat 1970-luvun alussa kasvaneet jopa 40 prosentin vuosivauhtia. Ruotsi ja Norja oli kasvuvauhdissa jo ohitettu. Turismilla olikin tärkeä kansantaloudellinen merkitys. Ohjelmassa pohditaan matkailun ja massaturismin vaikutuksia. Raha oli viemässä rauhan.
Ulkomaalaiset turistit kehuvat Suomen kaunista luontoa ja puhdasta vettä, jota voi juoda vaikka suoraan järvestä. Hinnatkin olivat Suomessa kohdallaan. Myös suomalaiset turistit saavat ohjelmassa suunvuoron, samoin kuin loma-alueiden asukkaat, joiden kotikulmille turistit tunkeutuvat.
Turismi toi rahaa, mutta niin myös rauhattomuutta, loputtomia autokaravaaneja, jätettä ja saasteita. Toimittaja Timo Jokinen analysoi turismin saastaista olemusta: "Ihmiset, jotka normaalioloissa pystyvät huolehtimaan ympäristönsä siisteydestä, menettävät kaikki pidäkkeensä ja muuttuvat erämaan hiljaisuudessa saastahirviöiksi, jotka hullun lailla linkoavat kaikki jätteensä hehtaarien alueelle ympäri majapaikkaansa."
Ohjelman mukaan luonnon koskemattomuus ja puhtaus olikin sellaista harvinaisuutta, jota voitiin myydä kiskurihintaan niille harvoille, joilla oli sitä varaa ostaa. Enemmistön oli tyytyminen roskattuun, raiskattuun ja ylikansoitettuun luontoon.
