Hyppää pääsisältöön

Omien kanojen munia

Munia omilta kanoilta, Kuva: Laitakaupungin kanat, Yle Olotila.

Kuvittelin että kanat olisivat jotenkin stressanneet muuttoa kaupunkiin ja pitäneet siksi ehkä taukoa munimisen kanssa, mutta ehei.

Ensimmäinen munittu muna. Kuva: Laitakaupungin kanat.

Munia alkoi putkahdella ensin yksi ja sitten 2-4 munaa päivässä. Rytmi on pysynyt samana vaikka harvemmin on enää kahden munan päiviä. Kertaakaan emme ole ostaneet munia enää kaupasta kanojen tulon jälkeen.
Kanojen munat saattavat olla vielä kuukauden ajan hedelmöittyneitä sen jälkeen kun kukko on ollut mukana kuvioissa, mutta meidän kanat eivät ole olleet vielä kiinnostuneita hautomaan muniaan. Hedelmöittymiseen voi perehtyä Elävän arkiston hauskalla jutulla.

Pidän tätä toimitusta niin ihmeellisenä, että faktat oli selvitettävä: yhden keltuaisrakkulan matka valmiiksi munaksi kestää noin vuorokauden. Munan valmistumisessa pisimmän ajan, 20 tuntia, vie kuoren ja suojakalvon muodostuminen. 

Keitetty muna. Kuva: Laitakaupungin kanat.

Mutta tuo keltuaisen väri. Vieressä on verrokkivärinä appelsiinimehua. Herkullisen värinen myös maistuu hyvältä, makua ovat kehuneet monet ystävätkin, joille olemme antaneet maistiasmunia.  Vaikka koko on hieman pienempi, koostumus on tiiviimpi ja tymäkämpi kuin hailakoissa tehotuotanto- tai jopa kaupan luomumunissa.

Pullataikina tekeillä. Kuva: Laitakaupungin kanat.

Olen kuullut puhuttavan, ettei tuoreita munia kannattaisi käyttää leivonnassa. Mihinkähän väite perustuu kun pullataikina kohosi hienosti ja pysyi mehevänä? Olisiko sitten kysymys vaahtoutumisesta ja marenkien epäonnistumisesta, jos tuore muna on jotenkin koostumukseltaan vääränlainen siihen?

Pullataikina turpoaa. Kuva: Laitakaupungin kanat.

Meidän kanojen munia käytettiin ravintolapäivänä italialaisessa maalaiskeittiössä Chiaroscurossa. Niistä valmistettiin munakoisomurekketta ja kuvassa olevaa saksanpähkinähunajasemifreddoa. Hipsterit levitoivat lähiruokataivaaseen.

Saksanpähkinähunajasemifreddo. Kuva: Laitakaupungin kanat.

Tyhjät ja kuivat munankuoret ovat käyttökelpoista tavaraa. Hieromme ne morttelissa niin pieneksi, etteivät kanat tunnista niitä omiksi munikseen, ja sekoitamme kanojen ruokaan. Kalkki tulee uudelleen käyttöön ja tuo ihmellinen prosessi alkaa alusta.

Munankuoret jauhetaan morttelissa. Kuva: Laitakaupungin kanat.

Liian suurista kuorenpalasista kanat saattaisivat keksiä, että omien munien syönti on hyvä idea. Jos näin käy niin paras neuvo tämän lopettamiseksi on pesään sijoitetut, sinapilla täytetyt tyhjät kuoret tai valkoisiksi maalatut kivet. 

Lue myös - yle.fi:stä poimittua