Hyppää pääsisältöön

Olotilan rakkaustarina: Saija ja Mika

Olotilan rakkaustarina: Saija ja Mika, kuva: S. Kukkonen.

Olotila pyysi lukijoilta rakkaustarinoita. Ensimmäinen helmi tuosta rakkauden aarrearkusta kertoo Saijan, 40 ja Mikan, 39 rakkaustarinan. Parin ensitapaamisen jälkeen kului vain kaksi kuukautta, kun yhteinen omakotitalo Kellokoskelta oli jo ostettu.

Se oli lähinnä ilmoitusluontoinen asia, että olemme hankkineet yhteisen kodin ja muutamme ensi viikolla
– Sukulaiset ja ystävät totta kai kyselivät, että mihin meillä on kiire ja onko viisaasta ostaa yhteinen omakotitalo näin nopeasti. Ei se meitä kauheasti kiinnostanut. Se oli lähinnä ilmoitusluontoinen asia, että olemme hankkineet yhteisen kodin ja muutamme ensi viikolla, Saija nauraa.

Pariskuntaa ei suhteen nopea eteneminen pelottanut. Mika ja Saija painottavat, että heillä ei ollut mitään menetettävää.

– Kun on tottunut elämään yksin, ei oma pärjääminen esimerkiksi taloudellisesti pelota, jos suhde meneekin mönkään. Päätimme katsoa kantaako tämä. Jos suhde ei olisi toiminut, niin olisimme lähteneet molemmat takaisin omille teillemme, Mika kertoo.

– Me elimme hetkessä. Ei sitä päätöstä tarvinnut kauheasti pohtia tai pyristellä sitä vastaan. Toki mietin tyttäreni suhteen, että mitä sanon hänelle, jos kaikki ei menekään hyvin. Toisaalta olihan hän nähnyt minun kanssani muitakin. En ole missään vaiheessa piilotellut tapailemiani ihmisiä, Saija sanoo. 

Munavoita ja karjalanpiirakoita

Saija ja Mika olivat eläneet pitkään eron jälkeistä sinkkuelämää ennen kuin tapasivat toisensa Suomi24-keskustelupalstalla. Aluksi kummallakaan ei ollut romanttisia odotuksia toistensa suhteen. Mika ja Saija vain chattailivat ja olivat yhteydessä messengerin kautta silloin tällöin.

– Lokakuussa Mika laittoi mulle yhtäkkiä tekstiviestin ja siitä meidän juttu lähti. Aloimme pitää enemmän yhteyttä puhelimella ja tekstiviestein. Mika oli lomareissulla Espanjassa, ja sovittiin näkevämme kun hän kotiutuu. Mika lupasi kyyditä minut töistä kotiin, Saija kertoo.

– Ajattelin, että käydään tsiikaamassa, että minkälainen muidu Saija on, Mika naurahtaa.

Alle tunnin mittainen matka oli omiaan nopealle tsekkaukselle. Jos toinen ei viehättäisikään fyysisesti eikä yhteistä jutun juurta löytyisi, niin tuttavuuden voisi lopettaa helposti ja kohteliaasti matkan päätyttyä. Automatka iski kuitenkin kipinää ja pari sopi tapaavansa uudestaan Mikan työmatkan jälkeen.

– Menin hakemaan Mikan lentokentältä. Olin laittanut iltapalaksi karjalanpiirakoita ja munavoita. Se oli tärkeä juttu, vaikka en tietenkään tiennyt sitä silloin, Saija kertoo.

– Kukaan ei ollut aiemmin tarjonnut mulle treffeillä munavoita, Mika naurahtaa.

Mika jäi viikonlopuksi Saijan luo. Vasta myöhemmin Saija sai tietää, että Mikan äiti tekee usein piirakoita ja munavoita.

Piirakoilla ja munavoilla oli siis symbolinen merkitys
– Piirakoilla ja munavoilla oli siis symbolinen merkitys, Saija hymyilee.

Yhteistä arkea on helppo arvostaa

– En etsinyt Mikasta taloudellista tai fyysistä turvaa, enkä olettanut hänen pelastavan minua miltään. Aikuisena ymmärtää, että on mukava jakaa arjen asioita jonkun kanssa, Saija painottaa.

– Ja suunnitella ja muistella lomamatkoja, tai nauttia hyvästä ruuasta yhdessä. Yhteiset arvot ovat tärkeitä, Mika lisää.

– Naimisiinmeno viime vuonna kuitenkin kruunasi kaiken. Uskalsi vihdoinkin täysillä luottaa siihen, että toinen on tullut jäädäkseen, Saija kertoo.

Mikan ja Saijan mielestä yhteiset hetket, lomamuistot ja juhlapyhät tuntuvat yhdessä toisenlaisilta. Pelkästään jo lapsen harrastuksiin kuljettaminen ja, että kotona on toinenkin aikuinen läsnä, on Saijan mielestä iso juttu.

– Osaan arvostaa toisen läsnäoloa ja osallistumista ihan erilailla. Pyöritin minun ja tyttäreni elämää monta vuotta yksin. Kun joskus Mikan kanssa riitelemme tai on tiukka hetki, niin ei tarvitse kovin montaa vuotta taaksepäin miettiä, kun jo ajattelee, että ehkä tämä nyt tästä menee, Saija miettii.

Mika ja Saija miettivät, että yhdessäolo pitkän itsenäisen jakson jälkeen myös vaatii enemmän.

– Kun on ollut seitsemän vuotta yksin, et ole riippuvainen siitä toisesta. On helpompi antaa puolisolle  oma tila, vaikka ollaan yhdessä. Toisaalta itse myös kaipaa omaa aikaa ja tilaa ympärille, koska on tottunut siihen, Mika kertoo.

Saija ja Mika pohtivat, että nuorena ei välttämättä ymmärrä, että rakastuminen tarkoittaa myös kaikkia tuon ihmisen ympärillä olevien ihmisten hyväksymistä.

Kun tutustuu rakkaansa perheeseen ja ystäviin, oppii tuntemaan hänet paremmin.
Kun tutustuu rakkaansa perheeseen ja ystäviin, oppii tuntemaan hänet paremmin. Jos isä on jees, niin kyllä pojankin on oltava kohtuullisen jees, Saija miettii rakastumista aikuisiällä.

– Rakastumisen tunne on kuitenkin ihan sama kuin nuorempana. Ihan yhtälailla se kuplii, Mika ja Saija nauravat.

Linkit:

  • Arto Köykkä – Ate, ihminen jonka ammatti sattuu olemaan pappi

    Arto Köykkä ei puhu pappina olemisesta, jollei kysytä.

    Kappalainen, rovasti ja teologian tohtori Arto Köykkä on mieluiten koruttomasti pelkkä pappi. Hänen vastuualueenaan on Pirkkalan seurakunnan nuorisotyö, eikä etenkään siinä tehtävässä titteleitä kaivata. Nuorille ja monille seurakuntalaisille hän onkin Ate: ihminen, jonka ammatti nyt sattuu olemaan pappi.

  • Musiikin moniottelija Aija Puurtinen: ”Musiikillisesti olen saanut toteuttaa itseäni enemmän kuin osasin unelmoida”

    Tohtoritason laulaja Aija Puurtisella myös basistiura.

    Muusikko Aija Puurtisen laulu- ja soittotyyliä ei voi niputtaa yhden genren alle. Parhaiten hän viihtyy sekä esiintyjänä että laulajana omien sävellyksiensä musiikillisessa maailmassa. Aijan musiikissa elävät monenlaiset tyylit niin, että välillä siitä tunnistaa suomalaisen kansanmusiikin, folkin, puuvillapeltojen bluesin, soulin, gospelin, rockin tai jopa tangon vivahteita.

  • Ruokaprofessori Hely Tuorila: ”Afrikkalaiset hämmästelivät sitä, että kerään luonnosta sieniä”

    Hely Tuorila on aistinvaraisen ruokatutkimuksen professori.

    Aistinvaraisen ruokatutkimuksen emeritaprofessori Hely Tuorila opiskeli aikoinaan ravitsemustiedettä Helsingin yliopistossa, jotta hän voisi tehdä työtä ravintokemistinä kehitysmaissa. Suunnitelma ei ihan toteutunut, mutta nyt eläkeiässä Tuorila on kutsuttu Afrikkaan ylimääräiseksi professoriksi Pretorian yliopistoon. Suomessa häntä kutsuu Punkalaitumen mökkimetsä, jota intohimoinen sienestäjä rakastaa.

  • Taskulamppu herätti tiedonjanon, joka on ohjannut Heikki Kastemaan koko elämää

    Toimittaja ja opettaja Heikki Kastemaata kiehtoo tietäminen

    Opettaja ja toimittaja Heikki Kastemaa on aina ollut kiinnostustunut tiedosta ja tietämisestä. Erityisesti taiteeseen perehtyneenä toimittajana hän on matkannut kuvien perässä myös maihin, joissa tiedonkulkua säädellään tai joissa tietolähteitä on niukasti. Kastemaa uskoo vapaasti saatavilla olevan tiedon merkitykseen ja täydentää siksi Wikipedia-tietosanakirjaa sanoin ja kuvin.