Hyppää pääsisältöön

Helsinki kohensi ilmettään olympialaisia varten – myös liikenne ja sen ohjaus mietittiin uusiksi

Kun heti sodan jälkeen tehtiin päätös, että Suomi saa järjestettäväksi vuoden 1952 kesäolympialaiset, alkoi kuumeinen valmistautuminen kisoja varten. Kisa- ja majoituspaikkojen rakentamisen lisäksi kuntoon piti pistää myös tiet, kadut ja puistot. Vuonna 1949 valmistuneessa Filmisepon katsauksessa vertaillaan Tukholman ja Helsingin liikenteenohjausta.

Tukholmassa ja Helsingissä kuvatussa filmissä julistetaan, että ”on korkea aika ryhtyä parantamaan teitä kaikkialla maassamme olympialaisia ajatellen”. Sodan aikana tieverkosto oli päässyt huonoon kuntoon. Monet kestopäällysteiset tiet piti tehdä uudelleen.

Myös Helsingin liikennejärjestelyistä kannettiin huolta. ”Maailman suurimmissa kaupungeissa liikennettä jo ohjataan merkkivalojen avulla.” Näin oli myös Tukholmassa, mutta Helsingissä liikenteen ohjauksesta vastasivat lähinnä liikennepoliisit.

”Haittana on, että poliisin käsimerkit eivät ole niin nopeita ja selkeästi ymmärrettävissä kuin Tukholman merkkivalot”, haikailtiin filmissä suurten kaupunkien liikennevaloja.

Helsingin ensimmäiset liikennevalot Aleksanterinkadun ja Mikonkadun risteykseen saatiin pystytettyä kaksi vuotta filmin kuvaamisen jälkeen lokakuussa 1951, joten kisakaupunki oli valmis ottamaan vieraat vastaan suuren maailman malliin ”merkkivalojen” kanssa. Pelkästään pääkaupungissa katuja asfaltoitiin kymmeniä kilometrejä.

Urheilijoiden majoituspaikoiksi rakennettiin Käpylän ja Otaniemen kisakylät. Kisavieraita varten rakennettiin mm. Palace- ja Vaakuna-hotellit. Eteläsatamaan urakoitiin Olympialaituri ja Seutulaan uusi lentoasema.

Suomalaisille oli kunnia-asia, että paikat ovat kunnossa ja että maa selviytyy kisajärjestelyistä kiitoksin. Näin myös tapahtui ja kaikki sujui lopulta hyvin.