Hyppää pääsisältöön

Azerbaidžanin öljyvallalle valjastetut viisut

Kun Azerbaidžan järjesti euroviisut vuonna 2012, herätti maan ihmisoikeustilanne paljon keskustelua. Tarkoittaako euroviisuihin osallistuminen ihmisoikeusloukkauksien ja ihmisten pakkosiirtojen hiljaista hyväksymistä.

Ajankohtaisen kakkosen toimittaja Liisa Lehmus lähti tutustumaan azerbaidžanilaiseen lehdistönvapauteen. Hän tapasi paikallisen toimittajan, Idrak Abbasovin, joka kertoi valtiollisen öljy-yhtiön Socarin työntekijöiden pahoinpidelleen hänet. Abbasov oli tutkinut paikallisen väestön asuintalojen purkamista öljyn tieltä.

"Pahoinpitelyyni oli vain yksi syy. Se, että azerbaidžanilaiset ja muu maailma eivät saisi tietää öljy-yhtiön tekmistä laittomuuksista. Siitä, kun se lyövät paikallisia ihmisiä ja tekevät meistä invalideja. He tuhoavat omaisuutta eivätkä korvaa meille mitään", Abbasov kertoo.

Azerbaidžan on öljyrikas maa, mutta rikkaudet hyödyttävät vain pientä osaa kansasta. Normaali väestö asuu köyhästi ja heidän elinolojaan euroviisut vielä huononsivat.

Uuden ja komean euroviisuareenan paikalta maan pääkaungista Bakusta kun häädettiin kokonainen kaupunginosallinen köyhiä kaupunkilaisia.

A-studio: Streamissä keskusteltiin euroviisujen ja Euroopan yleisradioliiton EBU:n vastuusta Azerbaidžanin tilanteesta. Amnesty International Suomen johtaja Frank Johanssonin mukaan ihmisoikeustilanne ei ainakaan parantunut euroviisujen myötä.

"Nyt euroviisujen alla on nähty, että viranomaiset tukahduttavat mielenilmauksia järjestelmällisemmin. Toimittajia hakataan, jos he yrittävät kuvata jotain, ihmisoikeusjärjestöjä suljetaan, ihmisoikeusaktivisteja häiritään ja yritetään pitää pois paikalta", hän sanoo.

Euroviisuasiantuntija Tuomas Lassinharjun ja viisutoimittaja Anna Muurisen mukaan Azerbaidžan on mukana euroviisuissa vain poliittisista syistä. Lähinnä kilpailemassa naapurimaataan Armeniaa vastaan.

Teksti: Juhana Säilynoja

  • Chilestä tuli sydämenasia Tapani Brotherukselle ja Harald Edelstamille – näin diplomaatit itse kertovat vaiheistaan

    Brotherus ja Edelstam auttoivat tuhansia pakolaisia Chilestä

    Vallankaappauksesta alkanut terrori mullisti chileläisten elämän vuonna 1973. Poikkeuksellinen tilanne vaati poikkeuksellisia toimia myös auttamishaluisilta diplomaateilta. Heistä ruotsalaisella Harald Edelstamilla ja suomalaisella Tapani Brotheruksella oli ratkaiseva rooli tuhansien maasta henkensä edestä pois paenneiden chileläisten kohtaloissa. Tässä artikkelissa he kertovat itse, miten tilanteen kokivat.

  • Suomalaistoimittajat tallensivat Chilen sosialistisen unelman ennen vallankaappausta

    Tältä näytti Allenden Chile suomalaissilmin 1971–1973

    1970-luvun alussa maailma käänsi katseensa Chileen, missä vahvasti oikeistoon ja vasemmistoon jakautunut kansa valitsi itselleen vapaissa vaaleissa sosialistisen presidentin. Myös Suomesta matkusti toimittajia paikan päälle katsomaan, millaista elämä presidentti Allenden Chilessä oli. He näkivät, millaisia saavutuksia ja ongelmia uusi hallinto oli tuonut mukanaan. Tuloksena oli ainutlaatuista kuva- ja äänimateriaalia, josta myöhäisin on tallennettu vain muutamaa kuukautta ennen sotilasvallankaappausta.

  • Chilen vallankaappaus ja sen seuraukset järkyttivät suomalaisia syyskuussa 1973

    Presidentti Allende syöstiin vallasta 11.9.1973

    Liki kolme vuotta kestänyt presidentti Allenden hallinto tuli tiensä päähän 11. syyskuuta 1973, jolloin armeija kaappasi maassa vallan kenraali Pinochetin johdolla. Yhdysvaltain tukema kaappaus oli lyhyt ja väkivaltainen, ja ajoi Allenden tekemään itsemurhan heti kaappauspäivänä. Santiago de Chilen tapahtumia seurattiin tiiviisti myös Suomessa.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto