Hyppää pääsisältöön

Minne menet Lappeenranta?

Saimaan etelärannalla Etelä-Karjalan maakunnassa sijaitseva Lappeenranta haki kaupungille sen ominaispiirteitä ja kulttuurista omaleimaisuutta seitsemänkymmentäluvun lopussa.

Suomen paras Lappeenranta -nimisessä ohjelmassa haastatellaan pääasiassa kaupungin päättäjiä ja vaikuttajia, jotka kertovat näkemyksensä siitä, mihin suuntaan kaupungin pitäisi palvelujaan kehittää ja mitä mieltä he olivat jo tehdyistä ratkaisuista.

"Suomen paras kaupunki ei olekaan aina paras", toteaa toimittaja Pekka Oksala ohjelmassa.

Lappeenranta olikin 1970-luvulla monenlaisten haasteiden edessä. Kohtuullisen vireä elinkeinoelämä oli liian yksipuolista, kaupungin vanhaa rakennuskantaa oli purettu suruttu, mutta tilalle ei aina saatu rakennuttua uutta. Kaupunkikuvaa rumensivat suuret hiekkamontut. Kulttuurielämän kehittäminen oli jäänyt pysähdyksen tilaan. Toisaalta haluttiin olla eräänlainen viipurilaisen karjalaisuuden mantteliperijä, toisaalta haettiin jotain omaperäistä. Kulttuurielämänkään suuntaviivojen hakeminen ei sujunut riidoitta. Kaupungin ei haluttu tukea suomalaista massakulttuuria, josta Humppafestivaalit kävivät esimerkistä. Niistä saatavan hyödyn kun katsottiin menevän helsinkiläisille liikemiehille. Tukea tuli antaa vain kotoperäiselle taiteelliselle tekemiselle. Teatteria tämä ei näyttänyt koskevan, sillä se joutui toimimaan vanhassa, tarkoitukseensa jo sopimattomaksi käyneessä puurakennuksessa.

Sosiaaliset ongelmat kuten alkoholismi ja nuorten huumausaineiden käyttö olivat tilastollisesti Kaakkois-Suomen suurinta. Lappeenranta johti myös avioerotilastoja ja työttömyysluvut olivat huolestuttavia. Eikä ongelmien hoitoa helpottanut yhtään se, että kaupungin päätöksenteko oli auttamattomasti umpikujassa poliittisten erimielisyyksien vuoksi.

Yksi ohjelman mielipiteitä kirvoittava teema on karjalaisuus, joka kadunmiehelle merkitsee menetettyä Karjalaa, murretta ja tunteiden kirjoa. Mutta jotkut vaikuttajat olivat sitä mieltä, että Lappeenrannassa karjalaisuus on lällykarjalaisuutta, joka on ulkoapäin omaksuttua ja pakonomaista sisältäen karjalaisuuden pahimmat kliseet.

Kaupunginjohtaja Jarmo Kölhi ei kuitenkaan kaupunkiin ja karjalaisuuteen kohdistuvista kielteisistä arvioista kiihdy vaan toteaa rauhallisesti, että Lappeenranta on vilkas ja välitön karjalainen kaupunki. Kölhi piti karjalaisuuden vaalimista tärkeänä seikkana kaupungin tulevaisuutta ajatellen.

Teksti: Sirpa Jegorow

Kommentit
  • Suomalaisissa tapahtumissa marjastetaan kilpaa, neulotaan hevisti ja maistellaan valkosipulia

    Elävän arkiston kooste omaleimaisista tapahtumista.

    Kun tutkii tarkemmin kotimaamme tapahtumatarjontaa, saattaa helposti leuka loksahtaa kohti Kiinaa. Valikoimastamme löytyy maailmanlaajuiseen suosioon kohonnutta eukonkantoa ja saappaanheittoa, mutta myös vittuilua ja valehtelua. Elävä arkisto koosti yhteen muutamia kilpailuja ja tapahtumia, joita leimaavat omaperäisyys ja hyväntuulinen hulluttelu.

  • Crazy-jännärit Kurvin & Kurvin toilailuista olivat kielellistä ilotulitusta - Pentti Siimes hurmasi pojan roolissa

    Jännärikuunnelmat vievät hilpeille 1960- ja 1970-luvuille

    Olavi Neva käsikirjoitti 1960-1970-luvuilla Yleisradiolle seitsemän jännityshupailua, joiden kielellinen ilotulitus riemastuttaa nykykuulijaakin. Kuunnelmasarjojen keskiössä on isän ja pojan pyörittämä etsivätoimisto Kurvi & Kurvi. Kurvien seikkailuissa on dekkarijuonen sekä kaikenkattavan hupsuttelun ohella myös annos romantiikkaa sekä vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Pääosassa poika-Kurvin roolissa taiteilee useimmissa sarjoissa näyttelijä Pentti Siimes.

  • Laulukokeet-draama vuodelta 1975 on säilyttänyt ajankohtaisuutensa

    Pieni elokuva ennakkoluuloista ja niiden voitttamisesta.

    Kukapa, ainakaan vanhan kansakoulun käynyt, ei olisi hermoillut koulun laulukokeita. Koko luokan edessä, opettajan ankaran valvovan katseen alla pitää laulaa yksin joku omavalintainen laulu. Pelottavaa, varsinkin jos ei ole mikään satakieli. Pelottava on laulukoe myös Raili Ruston ohjaaman elokuvan Laulukokeet vuodelta 1975 päähenkilölle, vaikka eri syystä.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto