Hyppää pääsisältöön

Viimeiset terveiset Cardiffin laulukilpailuista

Kuva: BBC

Hyvinkääläinen pariskunta Hilkka ja Jari Särkkä harrastavat musiikkia ja erityisesti laulukilpailuja. Tällä hetkellä he ovat jo koti-Suomessa, mutta matkalta Suomeen Hilkka lähetti vielä viimeiset kommenttinsa Cardiffin laulukilpailuista.

(Kuvassa vasemmalta oikealle finalistit sopraano Olena Tokar, mezzosopraano Teresa Romano, bassobaritoni Marko Mimica, mezzosopraano Daniela Mack ja sopraano Jamie Barton. Kuva: BBC)

Bristol ja Cardiff jäivät taakse. Vielä pitää kuitenkin kirjoittaa pienet kommentit finaalista. Matkustamme kohti Lontoota ja yöllä olemme Helsingissä. Autossa on hyvää aikaa kirjoittaa IPadilla.

Voittajasta oltiin montaa mieltä. Itse pidin mezzosopraano Jamie Bartonia vahvana voittajaehdokkaana, vaikka en hänen kaikista esityksistään pitänytkään. Lied-osuuden Sibeliukset olivat parempia, kuin oopperafinaalin Var det en dröm. Orkesteri soitti siinä mielestäni hieman liian hiljaa ja tuntui, ettei esitys lähtenyt lentoon. Ja kun nyt kerran nipotetaan, niin yksi sanakin puuttui keskeltä kappaletta. Onneksi se ei haitannut esitystä vaan Jamie Barton jatkoi tyylikkäästi eteenpäin.

Positiivisen vaikutuksen antoi rento kaveri, kroatialainen Marko Mimica. Aivan kuten Karita Mattilakin televisiossa sanoi, että Mimica teki häneen suuren vaikutuksen laulamalla Giuseppe Verdin oopperasta Attila aarian Mentre gonfiarsi l'anima parea, niin hän teki minuunkin.

Väliajalla monen suusta kuului Marko Mimican nimi ja olisihan ollut hienoa, jos mies olisi voittanut, kun koko kilpailun historiassa sen on tehnyt vain viisi miestä, baritoni Tommi Hakala yhtenä heistä.

Tuomaristo oli kuitenkin tällä kertaa harvinaisen yksimielinen, joten tyydymme heidän ammattitaitoonsa kuulla ja arvioida, kenelle voitto kuuluu.

Yleisössä kritisoitiin mm. voittajan fyysistä ulottuvuutta ja pohdittiin, miten hän sopii mezzosopraanojen esittämiin "housurooleihin". Italialaisen Teresa Romanon ohjelmistoa pidettiin liian yksipuolisena. Kaikki hänen kappaleensa olivat voimakkaan dramaattisia ja toistensa kaltaisia ja se oli tylsää kuultavaa.

Ukrainalainen Olena Tokar lauloi sopraano-ohjelmiston varmat ja tutut slaagerit eikä se ollut mielenkiintoista. Argentiinalainen Daniela Mack oli tasaisen varma kappaleissaan, mutta ei oikein onnistunut tavoittamaan yleisöä. Hänen ulkomuotonsa mezzosopraanona sopii hyvinkin housurooleihin.

Aamulla ehdin hieman kuunnella Suomen lähetystä. Siellä baritoni Hannu Niemelä puhuikin siitä, miten tv ei pysty välittämään samaa tunnelmaa ja ääntä kuin mitä paikalla oleva yleisö kuulee ja näkee. Esimerkiksi Mimican laulu ja hänen äänensä kuulostivat harmaalta ja arkiselta television välityksellä.

Kilpailun hieno anti on myös upeiden suoritusten lisäksi tutustuminen mielenkiintoisiin kanssakuulijoihin ja siihen, kun saa jakaa heidän kanssaan tuntemuksiaan. Meiltä tiedusteltiin, tulemmeko mahdollisesti kahden vuoden kuluttua uudestaan. Täytyy miettiä, sillä koko kilpailun seuraaminen, jokapäiväinen ajaminen ja ajankuluttaminen konserttien välillä vie mehut ja nyt onkin mukava päästä kotiin ja saunan kautta paljuun tiistaiaamuna. Ja sitten on vuorossa ruohonleikkuu - niin, ja kenkien sijoittaminen, mutta minne?

terveisin Hilkka Särkkä

  • Kalevi Ahon sooloteokset haastavat esittäjänsä ja kuulijansa

    Kalevi Ahon sooloteokset haastavat esittäjänsä ja kuulijansa

    Säveltäjä Kalevi Ahon ja BIS-levy-yhtiön vuosikymmeniä kestänyt yhteinen taival jatkuu, kun tasaiseen tahtiin ilmaantuu uutta Aho-äänistöä uusina tallenteina. Noin kolmenkymmenen profiilijulkaisun ansiosta alkaa valtaosa Ahon laajan tuotannon tärkeimmistä teoksista löytyä soivina dokumentteina.

  • Unohdettua orkesterimusiikkia laadukkaasti

    Unohdettua orkesterimusiikkia laadukkaasti

    No nyt! Musiikinhistorian sameat kerrokset kirkastuvat jälleen, kun Göteborgin sinfoniaorkesteri esittelee kapellimestari Johannes Gustavssonin johdolla kolme aiemmin äänitteillä kuulematonta teosta. Kiinnostavan kokonaisuuden säveltäjänimiä ovat Ida Moberg, Valborg Aulin sekä Elfrida Andrée. Ruotsalainen Elfrida Andrée (1841–1929) oli muun muassa säveltäjä, kapellimestari ja urkuri.

  • Trumpetti pelasti amerikansuomalaisen Allan Sihvolan hengen – Suomalaissoittajat Stalinin vainoissa

    Amerikansuomalainen muusikko vankileirien saaristossa.

    Amerikansuomalainen Allan Sihvola muutti 12-vuotiaana 1933 perheensä mukana ihanneyhteiskuntaa rakentamaan Neuvosto-Karjalaan. Toisen maailmansodan aikana hän joutui suomalaisena Tsheljabinskin vankileirille. Vähän yli 20-vuotias Sihvola laihtui luurangon laihaksi, mutta säilyi hengissä, sillä trumpetistina hänet hyväksyttiin leirin soittokuntaan. Kun Neuvostoliitto romahti 1990-luvun alussa, Sihvola ryhtyi kirjoittamaan muistelmiaan. Vei 25 vuotta ennen kuin kirja "Stalinin taivaan alle" julkaistiin.