Hyppää pääsisältöön

Supersanaseppo Reino Helismaa tuotti radioviihdettä kuin turkin hihasta

Lauluntekijä-käsikirjoittaja Reino Helismaalla oli näppinsä pelissä suuressa osassa sotien jälkeistä radioviihdettä. Hän teki kymmenittäin omia hupailuja ja oli kysytty esiintyjä muissakin ohjelmissa. Repe riimitteli tilauksesta mitä tahansa ja mihin tahansa, jopa yleisön edessä improvisoiden. Elävän arkiston paketissa Antero Alpola käy perusteellisesti läpi hänen radiouransa, ja tarjolla on lisäksi runsas valikoima Helismaan harvinaisia live-esityksiä pikarunoista instant-kupletteihin.

Radio oli Reino Helismaan tärkeä työmaa miltei kahden vuosikymmenen ajan. Yleisradion ajanvieteosaston toimittaja Antero Alpola sai häneltä lokakuussa 1945 käsikirjoituksen, josta lähti liikkeelle pitkä radiohupailujen sarja. Ensin oli kylläkin tavoitettava kirjailija, joka ei ollut älynnyt laittaa nivaskan oheen yhteystietojaan.

Parhaiten Helismaa muistetaan Villiin länteen sijoittuvista Laiska-Lassi-komedioistaan, vaikka niitä oli hänen yli 70 hupailustaan vain alun toistakymmentä. Alpolan ohjelmassa kuullaan otteita mm. ohjelmista Laiska-Lassi ja Surma-Slimin ohjus, Kirjava Kirsikka ja Suorasääri-Syversen, Karvapallo, Laiska-Lassi ja Lännen Ruusu. Helismaa ei ollut laulajana mikään kultakurkku, ja hän sijoittikin itsensä useimmiten rosvoksi, maankiertäjäksi, vanginvartijaksi tms. rooliin, jossa karheampikin ulosanti kävi laatuun.

Hupailujen lisäksi Helismaa naputti erilaisiin ajanvieteohjelmiin runsaat määrät ”kertakäyttöistä kupletintyyppistä rallia” ällistyttävään tahtiin ja millä hyvänsä tyylillä. Hauska esimerkki on Toiveiden tynnyristä -ohjelmaan rustattu ”maakuntaruno nykyaikaiseen tyyliin”, jossa vanhan lyriikan korkealentoisuus kohtaa leghorn-kanat, konsulentit ja separaattorit.

Alpola epäili Helismaan tuotantovauhtia bluffiksi, mutta joutui huomaamaan, että hän kykeni todella työskentelemään joutuisasti, jopa improvisoiden. Tästä saatiin esimerkki vuonna 1964 Haapamäellä, jossa kupletisti valitteli, ettei ollut kerennyt tehdä tilattua laulua, mutta lupasi voivansa sen heti riimitellä yleisön antamien aiheiden mukaan.

Lähetys kuului sarjaan, jossa vierailtiin Suomen ikävimmiksi äänestetyillä paikkakunnilla. Helismaa tehtaili runsaasti muitakin paikkakunta- tai maakunta-aiheisia lauluja eri puolilta Suomea radioituihin viihdeohjelmiin (ohessa näytteet Imatralta ja Keski-Suomesta).

Helismaan nopeudesta tuli suosittu ohjelmanumero. Jälkilöylyt-lähetyksessä tammikuussa 1963 hän sai puoli tuntia aikaa kirjoittaa kronikan menneestä vuodesta. Tulos oli urheiluvoittoinen, mutta myös Kuuban kriisi sai ansaitsemansa huomion. Spede Pasasen juontamassa Hyvää iltaa – tulkaa mukaan -ohjelmassa Helismaa joutuu kymmenen minuutin välein toimittamaan uuden runon annetuista aiheista, jotka vaihtelevat Squaw Valleyn olympiakisoista nyyhkyromantiikkaan.

Etenkin 1960-luvun alussa Helismaa oli Alpolan mukaan tavalla tai toisella mukana melkein jokaisessa lauantai-illan viihdeohjelmassa. Näytteitä hänen live-esityksistään on säilynyt mm. Aikuisten lavalauantai -ohjelmassa, jossa hän esitti sikermän jenkoistaan sekä kupletin, joka kertoo kuinka Meksikon pikajunan tarina lopulta päättyi.

Vuonna 1961 Helismaa oli Speden Ruljanssiriihessä vakiovieras, joka kävi alituista kevyttä sanasotaa Heikki Kuvajan esittämän ”Riihitontun” kanssa. "Kantelussaan" hän valitteli tontun hylänneen perinteet, lukevan sarjakuvia ja klenkkaavan rock’n’rollin tahtiin. Sauvo Puhtilan toimittamasta Marraskuun karonkasta on säilynyt arvokas jakso, jossa sanoittajakollegat Saukki ja Helismaa puolustautuvat laulaen heihin kohdistunutta kritiikkiä vastaan.

Helismaan radiopartnereita olivat mm. kivikasvokoomikko Eemeli ja laulaja Matti Heinivaho, joita kumpaakin kuullaan Alpolan ohjelman näytteissä. Helismaa oli jo sairauden heikentämä Kangasalla marras-joulukuun taitteessa 1964 taltioidussa Repen ja Matin sanailussa, jonka aiheena oli Lahden ja Tampereen keskinäinen paremmuus. Marraskuussa 1964 esitettiin hänen viimeiseksi jäänyt radiohupailunsa Olihan optimismiakin olympialaisissa, jossa tekijä ei kuitenkaan enää itse ollut mukana. Radiolähetyksessä Helismaa oli mukana viimeistä kertaa joulukuun 11:ntenä 1964, kun toimittaja Simo Pasanen jutusteli hänen kanssaan Aamuvirkkuina-ohjelmassa.

Kommentit
  • Chilestä tuli sydämenasia Tapani Brotherukselle ja Harald Edelstamille – näin diplomaatit itse kertovat vaiheistaan

    Brotherus ja Edelstam auttoivat tuhansia pakolaisia Chilestä

    Vallankaappauksesta alkanut terrori mullisti chileläisten elämän vuonna 1973. Poikkeuksellinen tilanne vaati poikkeuksellisia toimia myös auttamishaluisilta diplomaateilta. Heistä ruotsalaisella Harald Edelstamilla ja suomalaisella Tapani Brotheruksella oli ratkaiseva rooli tuhansien maasta henkensä edestä pois paenneiden chileläisten kohtaloissa. Tässä artikkelissa he kertovat itse, miten tilanteen kokivat.

  • Suomalaistoimittajat tallensivat Chilen sosialistisen unelman ennen vallankaappausta

    Tältä näytti Allenden Chile suomalaissilmin 1971–1973

    1970-luvun alussa maailma käänsi katseensa Chileen, missä vahvasti oikeistoon ja vasemmistoon jakautunut kansa valitsi itselleen vapaissa vaaleissa sosialistisen presidentin. Myös Suomesta matkusti toimittajia paikan päälle katsomaan, millaista elämä presidentti Allenden Chilessä oli. He näkivät, millaisia saavutuksia ja ongelmia uusi hallinto oli tuonut mukanaan. Tuloksena oli ainutlaatuista kuva- ja äänimateriaalia, josta myöhäisin on tallennettu vain muutamaa kuukautta ennen sotilasvallankaappausta.

  • Chilen vallankaappaus ja sen seuraukset järkyttivät suomalaisia syyskuussa 1973

    Presidentti Allende syöstiin vallasta 11.9.1973

    Liki kolme vuotta kestänyt presidentti Allenden hallinto tuli tiensä päähän 11. syyskuuta 1973, jolloin armeija kaappasi maassa vallan kenraali Pinochetin johdolla. Yhdysvaltain tukema kaappaus oli lyhyt ja väkivaltainen, ja ajoi Allenden tekemään itsemurhan heti kaappauspäivänä. Santiago de Chilen tapahtumia seurattiin tiiviisti myös Suomessa.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto