Voimapari Kärki ja Helismaa teki "kaikkea, mitä Suomen kansa halusi"

Säveltäjä Toivo Kärjen ja sanaseppo Reino Helismaan yhteinen työura suomalaisessa viihteessä kesti lähes kaksi vuosikymmentä. Kaksin he tekivät yli 500 laulua sekä kymmeniä elokuvia, musiikkinäytelmiä ja radiorevyitä. Laaja haastattelu, jossa Kärki muistelee parivaljakon yhteisiä vuosia, on alun perin tallennettu työmateriaaliksi Peter von Baghin tv-elokuvaan Repe.

Toivo Kärki oli törmännyt Reino Helismaan nimeen ensi kertaa jo jatkosodan aikana lukiessaan näppäräkynäisen alikersantin tuotteita rintamamiesten runoantologiasta. ”Tähän mieheen pitää ottaa yhteyttä sodan jälkeen”, hän ajatteli.

Kärjen ja Helismaan verrattoman tuottelias yhteistyö alkoi jo 1940-luvun lopulla. Täyteen vauhtiin se pääsi vuonna 1950, kun Helismaan kiertuekumppani Tapio Rautavaara lähti omille teilleen. Kärki ehdotti velkaantuneelle tekstintekijälle, että ruvettaisiin tekemään yhdessä ralleja, iskelmiä, tangoja, mitä kansa vain haluaisi. Helismaasta tulikin Musiikki-Fazerille Suomen ensimmäinen kuukausipalkkainen tekstittäjä. Vannoutunut kupletisti nyrpisteli aluksi tunteellisille tangoille, mutta sopeutui tekemään niitäkin.

Käännöstekstien tuottaminen ei kuitenkaan ollut Helismaalle mieluisaa, pikemminkin ”pakkopaitaan panemista”. Niiden aihepiiritkin olivat usein vieraita. Läheisimpiä aiheita hänelle itselleen olivat värikäs Villi länsi sekä Lappi, jossa hän itsekin vietti aikaa vuosittain. Peter von Bagh rinnastaa välikommentissaan Helismaan Lapin myyttisenä onnenmaana Aleksis Kiven Lintukotoon ja Unto Monosen Satumaahan.

Rillumarei syntyy

Helismaa luki valtavasti ja hakkasi kanssakilpailijansa monissa tietovisoissa, Kärki kertoo. Hän kirjoitti huikean nopeasti ja mihin tyyliin tahansa. Varsinaiseen runouteen hän ei Kärjen mielestä kuitenkaan omannut ambitioita, pikemminkin vähätteli sitä. Helismaan suhde ns. korkeakulttuuriin oli koko uran ajan kipeä.

Kaksikon yhteinen työsarka elokuvan parissa alkoi 1950-luvun alussa. Kärki oli jo tätä ennen tehnyt filmimusiikkia Suomen Filmiteollisuudelle, kun kupletisti Jorma Ikävalko tarjosi elokuva-aiheeksi lauluaan Joensuun Elli. Tuottajalegenda T. J. Särkkä lähti Kärjen kanssa katsastamaan Ikävalkon, Helismaan ja Esa Pakarisen live-esiintymistä helsinkiläisellä työväentalolla. Kolmikon päästyä Rovaniemen markkinoilla -nimiseen ralliin Särkkä julisti: ”Tästä se elokuva tehdään!” Ja niin syntyi "rillumarei-kauden" aloittanut filmi. Itse kappale oli väsätty jo aiemmin muuatta laulunäytelmää varten. Sitä tehtäessä Kärki oli vakuutellut Helismaalle pienessä hiprakassa, että jollei tämä mene kaupaksi, hänen on vaihdettava alaa.

SF:n valtavan tuotantomäärän johdosta tekijöillä oli kaiken aikaa kiire. Kärjen protesteista piittaamatta Särkkä vaati iskelmä-aiheisiin perustuviin filmeihin 30—40 erilaista sävelmää ja aina isoin orkesterein soitettuina. Työ oli raskasta ja tappavaa, Kärki sanoo, ja ”itse kukin vähän fuskasi”. Syntyi myös mitättömiä ralleja.

"Mieleltämme maalaisia"

Käsikirjoitusten ja laulujen teko ei Helismaalta kestänyt monta päivää. Kärki kirjoitti Helismaan tekstit puhtaaksi ja korjaili niitä hieman. Helismaa oli työtoverinsa mukaan ”vähän äkkinäinen luonne”, joka hermostui helposti, jos työ ei tuntunut sujuvan. Kärki korjasi talteen monet rypistetyt ja paperikoriin viskatut arkit, ja yleensä Helismaakin taipui myöhemmin kelpuuttamaan ne. Vaikka hän saattoikin pitää jotain tekstiään vähemmän onnistuneena, hän ei koskaan myöntänyt sitä ääneen. Helismaa ei yksinkertaisesti palannut vatvomaan jo kertaalleen tehtyjä asioita, Kärki sanoo.

Kärjen ja Helismaan rillumareituotanto sai osakseen myös julmaa arvostelua. Kärki oli päättänyt olla piittaamatta kriitikoiden asenteesta, mutta Repeen varsinkin asiaton retostelu koski pahasti. Hän maksoi potut pottuina elokuvassa Hei rillumarei, jossa korkeakulttuuria ja frakkeja pantiin todella huokealla. Kärki yritti vähän hillitäkin rienausta, mutta Särkkä kehotti lyömään vain lujemmin.

Helismaa oli alkuperäiseltä ammatiltaan käsinlatoja, lajissaan Suomen parhaita. Taustoista ei työtoverusten kesken kuitenkaan kovin laajalti puhuttu, molemmilla oli niin kiire tehdä töitään. Elämänkatsomus ja asenteet olivat silti yhteisiä. Kumpikaan ei paljoa perustanut urbaanista elämästä, molemmat olivat ”mieleltään maalaisia”. Kärki pääsi myös näkemään vilauksia humoristin pinnan alle kätkeytyvästä surumielestä: sen häivähdyksiä olivat tuokiot, jolloin Helismaa ajatuksiinsa vaipuneena tapaili pianolla melankolisia mollisointuja peräjälkeen.

Katso myös

• Esa Pakarinen: Rovaniemen markkinoilla
• Esa Pakarinen: Hullu hanuri
• Esa Pakarinen: Lentävä kalakukko
• Severi Suhonen: Kylymässä mualimassa
• Severi Suhosen jenkka ja muita seikkailuja
• Heikki Kinnunen: Balladi villistä lännestä
• Liisa Tavi: Peltoniemen Hintriikan surumarssi
• Eila Pienimäki: Vanhan veräjän luona
• Katri Helena: Minne tuuli kuljettaa
• Viktor Klimenko: Aurinko laskee länteen
• Lasse Mårtenson: Kaikessa soi blues
• Sauli Lehtonen: Hopeinen kuu
• Markus Allan: Laulu Dneprille