Ihminen on oppinut hyödyntämään soluja ja muokkaamaan perintöainesta. Tämä melko nuori tieteenala on bioteknologia.
Tietolaatikko
Opetussuunnitelman mukaiset kurssin tavoitteet ovat, että opiskelija
- syventää tietojaan solun hienorakenteesta ja solun eri osien toiminnasta
- ymmärtää elämän keskeisten molekyylien rakenteen ja merkityksen solun toiminnassa
- hallitsee tärkeimpien mikrobiryhmien kuten bakteerien ja virusten rakenteen, toiminnan ja lisääntymisen periaatteet
- tuntee geenien toiminnan ja sen säätelyn
- tuntee geenien etsintä- ja tunnistusmenetelmiä sekä geenien siirtämisen tekniikan pääpiirteet ja hallitsee geeni- ja biotekniikan keskeiset käsitteet
- tuntee biotekniikan tarjoamia sovellusmahdollisuuksia eri biotieteissä ja teollisuudessa
- pystyy arvioimaan biotekniikan kehittymisen luomia mahdollisuuksia, uhkatekijöitä ja eettisiä ongelmia sekä tekemään niiden pohjalta perusteltuja arkielämän ratkaisuja.
Tuma ohjaa solun toimintaa. Solulimassa sijaitsevat myös muut soluelimet kuten ribosomit ja mitokondriot. Soluissa valmistetaan proteiineja, joita tarvitaan monenlaisiin tehtäviin kuten kudosten rakennusaineiksi tai viestinviejiksi solujen välillä. Emäspareista koostuva DNA sisältää tiedon, jonka mukaan solu osaa valmistaa kulloinkin tarvittavaa proteiinia.
Klassisen genetiikan aikana 1900-luvun alkupuolella tutkittiin paljolti silmin havaittavia ominaisuuksia. Nykyaikainen genetiikka on parhaimmillaan monen tieteenalan yhteistyötä, jossa on mukana molekyylibiologiaa, biokemiaa, kemiaa, lääketiedettä, insinööritieteitä ja tietojenkäsittelyä. Geenien toiminnan tunteminen avaa mahdollisuuksia esimerkiksi perinnöllisten sairauksien hoitoon. Geeniteknologian vastuullinen käyttö edellyttää esimerkiksi siirtogeenisten eliöiden leviämisriskin perusteellista selvittämistä.
Geenitekniikkaa voidaan hyödyntää esimerkiksi viljelykasvien ja kotieläinten jalostuksessa tai lääkkeiden ja rokotteiden kehittämisessä. Biotekniikan avulla myös bakteereita voidaan valjastaa ihmistä hyödyttävien proteiinien tuottajiksi. Ihmisellä on mahdollisuus harkitusti vaikuttaa lajien muuttumiseen nopeammin kuin koskaan aiemmin. Tällöin muun muassa kotieläinten maatiaiskantojen säilyttäminen on tärkeää geneettisen monimuotoisuuden säilyttämiseksi.
