Hyppää pääsisältöön

Kansalaispalkka on jokaisen perustulo

Kansalaisille maksettavasta perustulosta keskustelu alkoi 1980-luvun pulleina vuosina. 1990-luvun lama ja massatyöttömyyden aika piti keskustelua käynnissä ja tuo keskustelu on jatkunut 2010-luvulle asti. Mistä oikein on kysymys? Kuuluuko kansalaisuudesta maksaa ja passivoiko vastikkeeton raha työvoiman?

Mielenkiintoista perustulo- ja kansalaispalkkakeskusteluissa on se, että sitä ei jaa puoluerajat. Kannattajia ja vastustajia löytyy puoluespektrumin kaikilta laidoilta.

Vuonna 1987 oikeussosiologian professori Paavo Uusitalo kertasi tutkimustuloksiaan kansalaispalkasta. Hänen mukaansa osittaista toimeentulon eriyttämistä työstä vastustaa eritoten työnantaja- ja työntekijäliikkeet. Poliitikon mielipiteen asiasta näyttääkin usein ratkaisevan se, kuinka läheiset suhteet hänellä on ay-liikkeisiin.

Vuonna 1993 työttömyys oli suurta Suomessa. A-studio kysyi tuolloin, voisiko kansalaispalkasta olla turvaamaan kaikille toimeentulo. Ohjelmassa kansalaispalkka nähdään lähinnä ratkaisuksi pysyvään massatyöttömyyteen. Silloinen tukiverkosto kun oli luotu tilapäistyöttömiä varten.

Aktivoiva vai passivoiva?

Vuonna 1998 selvitysmies Pentti Arajärven selvityksestä selvisi, että laskelmien mukaan kansalaispalkka olisi syytä unohtaa. Kansalaispalkkaa ajavat poliitikot kuitenkin haikailevat vielä perustulon perään.

Osmo Soininvaara (vihr.) mukaan kansalaispalkka olisi ainoa tapa uudistaa tukiverkosto ja toimeentulo inhimilliseksi ja kannustavaksi. Kansalaispalkan ideana kun on, että perustuloa ei oteta pois, vaikka työtön tienaisikin satunnaisilla töillä. Ansiotyössä olevilta verotus keräisi kansalaispalkan takaisin valtion kassaan.

Vastustajat väittävät, että järjestelmä olisi passivoiva ja suorastaan houkuttelisi ihmisiä pois työelämästä. Varsinkin SDP näkee tämän uhkana.

"Kansalaispalkka maksetaan ihmiselle siitä vain, että on. Rahan vastineeksi ei vaadita työntekoa, joka on koko pohjoismaisen hyvinvontiyhteiskunnan perusmalli", kommentoi sosiaaliministeri Sinikka Mönkäre.

Puolustajat taas näkevät järjestelmän aktivoivana.

"Mä en usko, että se passivoisi, koska mun ajatus kansalaistulosta on, että se olisi niin pieni, että ihmiselle tulee kannustin olla aktiivinen ja hankkia sitä särvintä", puolusti vasemmistoliiton puheenjohtaja Suvi-Anne Siimes.

Samaa mieltä on myös keskustan kansanedustaja Anu Vehviläinen ja perustuloa puolustaa myös nuorsuomalaisten Risto E. J. Penttilä.

"Ihminen elää muustakin kuin vain leivästä"

Samana vuonna Osmo Soininvaara kohtasi pitkäaikaistyöttömän Riikka Wallan ja joutui puolustusasemiin kansalaispalkkasuunnitelmastaan. Walta ja asiantuntija Jaakko Kiander löysivät suunnitelmasta monta reikää.

"Ihmiselle kuuluu muutakin kuin vaan se että selviää hengissä. Ihminen elää muustakin kuin leivästä ja jatkuvassa ahdingossa oleminen raastaa ihmisen voimia niin paljon, että ei ole varaa etsiä uusia vaihtoehtoja ja mahdollisuuksia", Walta sanoo. Tähän ahdinkoon perustulo ei toisi muutosta. Hän myös kyseenalaistaa Soininvaaran olettamuksen, että pientä työtä löytyisi ihmisille.

Kianderin mielestä Soininvaaran malli ei itse asiassa muuttaisi yhtään mitään voimassa olevasta järjestelmästä, koska siinäkin säilytettäisiin olemassa olevat tukijärjestelmät.

Vuonna 2013 perustuloa kannattava kokoomuksen kansanedustaja Lasse Männistö ja sitä vastustava SDP:n kansanedustaja Jukka Kärnä keskustelivat aamu-tv:ssä. Argumentit olivat muuttuneet hämmentävän vähän 16 vuodessa. Edelleenkin kinasteltiin siitä, olisiko malli passivoiva vai aktivoiva.

Teksti: Juhana Säilynoja

  • Suomalaisissa tapahtumissa marjastetaan kilpaa, neulotaan hevisti ja maistellaan valkosipulia

    Elävän arkiston kooste omaleimaisista tapahtumista.

    Kun tutkii tarkemmin kotimaamme tapahtumatarjontaa, saattaa helposti leuka loksahtaa kohti Kiinaa. Valikoimastamme löytyy maailmanlaajuiseen suosioon kohonnutta eukonkantoa ja saappaanheittoa, mutta myös vittuilua ja valehtelua. Elävä arkisto koosti yhteen muutamia kilpailuja ja tapahtumia, joita leimaavat omaperäisyys ja hyväntuulinen hulluttelu.

  • Crazy-jännärit Kurvin & Kurvin toilailuista olivat kielellistä ilotulitusta - Pentti Siimes hurmasi pojan roolissa

    Jännärikuunnelmat vievät hilpeille 1960- ja 1970-luvuille

    Olavi Neva käsikirjoitti 1960-1970-luvuilla Yleisradiolle seitsemän jännityshupailua, joiden kielellinen ilotulitus riemastuttaa nykykuulijaakin. Kuunnelmasarjojen keskiössä on isän ja pojan pyörittämä etsivätoimisto Kurvi & Kurvi. Kurvien seikkailuissa on dekkarijuonen sekä kaikenkattavan hupsuttelun ohella myös annos romantiikkaa sekä vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Pääosassa poika-Kurvin roolissa taiteilee useimmissa sarjoissa näyttelijä Pentti Siimes.

  • Laulukokeet-draama vuodelta 1975 on säilyttänyt ajankohtaisuutensa

    Pieni elokuva ennakkoluuloista ja niiden voitttamisesta.

    Kukapa, ainakaan vanhan kansakoulun käynyt, ei olisi hermoillut koulun laulukokeita. Koko luokan edessä, opettajan ankaran valvovan katseen alla pitää laulaa yksin joku omavalintainen laulu. Pelottavaa, varsinkin jos ei ole mikään satakieli. Pelottava on laulukoe myös Raili Ruston ohjaaman elokuvan Laulukokeet vuodelta 1975 päähenkilölle, vaikka eri syystä.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto