Hyppää pääsisältöön

Kansalaispalkka on jokaisen perustulo

Kansalaisille maksettavasta perustulosta keskustelu alkoi 1980-luvun pulleina vuosina. 1990-luvun lama ja massatyöttömyyden aika piti keskustelua käynnissä ja tuo keskustelu on jatkunut 2010-luvulle asti. Mistä oikein on kysymys? Kuuluuko kansalaisuudesta maksaa ja passivoiko vastikkeeton raha työvoiman?

Mielenkiintoista perustulo- ja kansalaispalkkakeskusteluissa on se, että sitä ei jaa puoluerajat. Kannattajia ja vastustajia löytyy puoluespektrumin kaikilta laidoilta.

Vuonna 1987 oikeussosiologian professori Paavo Uusitalo kertasi tutkimustuloksiaan kansalaispalkasta. Hänen mukaansa osittaista toimeentulon eriyttämistä työstä vastustaa eritoten työnantaja- ja työntekijäliikkeet. Poliitikon mielipiteen asiasta näyttääkin usein ratkaisevan se, kuinka läheiset suhteet hänellä on ay-liikkeisiin.

Vuonna 1993 työttömyys oli suurta Suomessa. A-studio kysyi tuolloin, voisiko kansalaispalkasta olla turvaamaan kaikille toimeentulo. Ohjelmassa kansalaispalkka nähdään lähinnä ratkaisuksi pysyvään massatyöttömyyteen. Silloinen tukiverkosto kun oli luotu tilapäistyöttömiä varten.

Aktivoiva vai passivoiva?

Vuonna 1998 selvitysmies Pentti Arajärven selvityksestä selvisi, että laskelmien mukaan kansalaispalkka olisi syytä unohtaa. Kansalaispalkkaa ajavat poliitikot kuitenkin haikailevat vielä perustulon perään.

Osmo Soininvaara (vihr.) mukaan kansalaispalkka olisi ainoa tapa uudistaa tukiverkosto ja toimeentulo inhimilliseksi ja kannustavaksi. Kansalaispalkan ideana kun on, että perustuloa ei oteta pois, vaikka työtön tienaisikin satunnaisilla töillä. Ansiotyössä olevilta verotus keräisi kansalaispalkan takaisin valtion kassaan.

Vastustajat väittävät, että järjestelmä olisi passivoiva ja suorastaan houkuttelisi ihmisiä pois työelämästä. Varsinkin SDP näkee tämän uhkana.

"Kansalaispalkka maksetaan ihmiselle siitä vain, että on. Rahan vastineeksi ei vaadita työntekoa, joka on koko pohjoismaisen hyvinvontiyhteiskunnan perusmalli", kommentoi sosiaaliministeri Sinikka Mönkäre.

Puolustajat taas näkevät järjestelmän aktivoivana.

"Mä en usko, että se passivoisi, koska mun ajatus kansalaistulosta on, että se olisi niin pieni, että ihmiselle tulee kannustin olla aktiivinen ja hankkia sitä särvintä", puolusti vasemmistoliiton puheenjohtaja Suvi-Anne Siimes.

Samaa mieltä on myös keskustan kansanedustaja Anu Vehviläinen ja perustuloa puolustaa myös nuorsuomalaisten Risto E. J. Penttilä.

"Ihminen elää muustakin kuin vain leivästä"

Samana vuonna Osmo Soininvaara kohtasi pitkäaikaistyöttömän Riikka Wallan ja joutui puolustusasemiin kansalaispalkkasuunnitelmastaan. Walta ja asiantuntija Jaakko Kiander löysivät suunnitelmasta monta reikää.

"Ihmiselle kuuluu muutakin kuin vaan se että selviää hengissä. Ihminen elää muustakin kuin leivästä ja jatkuvassa ahdingossa oleminen raastaa ihmisen voimia niin paljon, että ei ole varaa etsiä uusia vaihtoehtoja ja mahdollisuuksia", Walta sanoo. Tähän ahdinkoon perustulo ei toisi muutosta. Hän myös kyseenalaistaa Soininvaaran olettamuksen, että pientä työtä löytyisi ihmisille.

Kianderin mielestä Soininvaaran malli ei itse asiassa muuttaisi yhtään mitään voimassa olevasta järjestelmästä, koska siinäkin säilytettäisiin olemassa olevat tukijärjestelmät.

Vuonna 2013 perustuloa kannattava kokoomuksen kansanedustaja Lasse Männistö ja sitä vastustava SDP:n kansanedustaja Jukka Kärnä keskustelivat aamu-tv:ssä. Argumentit olivat muuttuneet hämmentävän vähän 16 vuodessa. Edelleenkin kinasteltiin siitä, olisiko malli passivoiva vai aktivoiva.

Teksti: Juhana Säilynoja

  • Chilestä tuli sydämenasia Tapani Brotherukselle ja Harald Edelstamille – näin diplomaatit itse kertovat vaiheistaan

    Brotherus ja Edelstam auttoivat tuhansia pakolaisia Chilestä

    Vallankaappauksesta alkanut terrori mullisti chileläisten elämän vuonna 1973. Poikkeuksellinen tilanne vaati poikkeuksellisia toimia myös auttamishaluisilta diplomaateilta. Heistä ruotsalaisella Harald Edelstamilla ja suomalaisella Tapani Brotheruksella oli ratkaiseva rooli tuhansien maasta henkensä edestä pois paenneiden chileläisten kohtaloissa. Tässä artikkelissa he kertovat itse, miten tilanteen kokivat.

  • Suomalaistoimittajat tallensivat Chilen sosialistisen unelman ennen vallankaappausta

    Tältä näytti Allenden Chile suomalaissilmin 1971–1973

    1970-luvun alussa maailma käänsi katseensa Chileen, missä vahvasti oikeistoon ja vasemmistoon jakautunut kansa valitsi itselleen vapaissa vaaleissa sosialistisen presidentin. Myös Suomesta matkusti toimittajia paikan päälle katsomaan, millaista elämä presidentti Allenden Chilessä oli. He näkivät, millaisia saavutuksia ja ongelmia uusi hallinto oli tuonut mukanaan. Tuloksena oli ainutlaatuista kuva- ja äänimateriaalia, josta myöhäisin on tallennettu vain muutamaa kuukautta ennen sotilasvallankaappausta.

  • Chilen vallankaappaus ja sen seuraukset järkyttivät suomalaisia syyskuussa 1973

    Presidentti Allende syöstiin vallasta 11.9.1973

    Liki kolme vuotta kestänyt presidentti Allenden hallinto tuli tiensä päähän 11. syyskuuta 1973, jolloin armeija kaappasi maassa vallan kenraali Pinochetin johdolla. Yhdysvaltain tukema kaappaus oli lyhyt ja väkivaltainen, ja ajoi Allenden tekemään itsemurhan heti kaappauspäivänä. Santiago de Chilen tapahtumia seurattiin tiiviisti myös Suomessa.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto