Hyppää pääsisältöön

Kansalaispalkka on jokaisen perustulo

Kansalaisille maksettavasta perustulosta keskustelu alkoi 1980-luvun pulleina vuosina. 1990-luvun lama ja massatyöttömyyden aika piti keskustelua käynnissä ja tuo keskustelu on jatkunut 2010-luvulle asti. Mistä oikein on kysymys? Kuuluuko kansalaisuudesta maksaa ja passivoiko vastikkeeton raha työvoiman?

Mielenkiintoista perustulo- ja kansalaispalkkakeskusteluissa on se, että sitä ei jaa puoluerajat. Kannattajia ja vastustajia löytyy puoluespektrumin kaikilta laidoilta.

Vuonna 1987 oikeussosiologian professori Paavo Uusitalo kertasi tutkimustuloksiaan kansalaispalkasta. Hänen mukaansa osittaista toimeentulon eriyttämistä työstä vastustaa eritoten työnantaja- ja työntekijäliikkeet. Poliitikon mielipiteen asiasta näyttääkin usein ratkaisevan se, kuinka läheiset suhteet hänellä on ay-liikkeisiin.

Vuonna 1993 työttömyys oli suurta Suomessa. A-studio kysyi tuolloin, voisiko kansalaispalkasta olla turvaamaan kaikille toimeentulo. Ohjelmassa kansalaispalkka nähdään lähinnä ratkaisuksi pysyvään massatyöttömyyteen. Silloinen tukiverkosto kun oli luotu tilapäistyöttömiä varten.

Aktivoiva vai passivoiva?

Vuonna 1998 selvitysmies Pentti Arajärven selvityksestä selvisi, että laskelmien mukaan kansalaispalkka olisi syytä unohtaa. Kansalaispalkkaa ajavat poliitikot kuitenkin haikailevat vielä perustulon perään.

Osmo Soininvaara (vihr.) mukaan kansalaispalkka olisi ainoa tapa uudistaa tukiverkosto ja toimeentulo inhimilliseksi ja kannustavaksi. Kansalaispalkan ideana kun on, että perustuloa ei oteta pois, vaikka työtön tienaisikin satunnaisilla töillä. Ansiotyössä olevilta verotus keräisi kansalaispalkan takaisin valtion kassaan.

Vastustajat väittävät, että järjestelmä olisi passivoiva ja suorastaan houkuttelisi ihmisiä pois työelämästä. Varsinkin SDP näkee tämän uhkana.

"Kansalaispalkka maksetaan ihmiselle siitä vain, että on. Rahan vastineeksi ei vaadita työntekoa, joka on koko pohjoismaisen hyvinvontiyhteiskunnan perusmalli", kommentoi sosiaaliministeri Sinikka Mönkäre.

Puolustajat taas näkevät järjestelmän aktivoivana.

"Mä en usko, että se passivoisi, koska mun ajatus kansalaistulosta on, että se olisi niin pieni, että ihmiselle tulee kannustin olla aktiivinen ja hankkia sitä särvintä", puolusti vasemmistoliiton puheenjohtaja Suvi-Anne Siimes.

Samaa mieltä on myös keskustan kansanedustaja Anu Vehviläinen ja perustuloa puolustaa myös nuorsuomalaisten Risto E. J. Penttilä.

"Ihminen elää muustakin kuin vain leivästä"

Samana vuonna Osmo Soininvaara kohtasi pitkäaikaistyöttömän Riikka Wallan ja joutui puolustusasemiin kansalaispalkkasuunnitelmastaan. Walta ja asiantuntija Jaakko Kiander löysivät suunnitelmasta monta reikää.

"Ihmiselle kuuluu muutakin kuin vaan se että selviää hengissä. Ihminen elää muustakin kuin leivästä ja jatkuvassa ahdingossa oleminen raastaa ihmisen voimia niin paljon, että ei ole varaa etsiä uusia vaihtoehtoja ja mahdollisuuksia", Walta sanoo. Tähän ahdinkoon perustulo ei toisi muutosta. Hän myös kyseenalaistaa Soininvaaran olettamuksen, että pientä työtä löytyisi ihmisille.

Kianderin mielestä Soininvaaran malli ei itse asiassa muuttaisi yhtään mitään voimassa olevasta järjestelmästä, koska siinäkin säilytettäisiin olemassa olevat tukijärjestelmät.

Vuonna 2013 perustuloa kannattava kokoomuksen kansanedustaja Lasse Männistö ja sitä vastustava SDP:n kansanedustaja Jukka Kärnä keskustelivat aamu-tv:ssä. Argumentit olivat muuttuneet hämmentävän vähän 16 vuodessa. Edelleenkin kinasteltiin siitä, olisiko malli passivoiva vai aktivoiva.

Teksti: Juhana Säilynoja

Kommentit
  • "Hyvä Holkeri!" – Kummelin Saldo oli taloussatiiri lama-Suomesta

    Tynnyripukuinen laman uhri ja aikakauden tutut nimet.

    Lama on vienyt Suomen syvään kriisiin useasti. 1990-luvun alun lama oli monelle kovaa aikaa. Pankkisotkujen myötä korot kipusivat taivaisiin ja moni koki henkilökohtaisen konkurssin. Komediaryhmä Kummeli otti vuosina 1993 ja 1994 kantaa maan tilanteeseen. Syntyi satiirinen sketsisarja Saldo, jossa kiitettiin ja kehuttiin aikakauden tunnetuimpia talousnimiä. Tynnyriasuinen päähenkilö menetti jopa vessanpönttönsä velkojille.

  • Vodkaa, komisario Palmu! Pala YYA-Suomea tallentui filmille parodian keinoin

    Neljäs Palmu-elokuva valmistui vuonna 1969

    Matti Kassila ohjasi vuonna 1969 neljännen Palmu-elokuvansa, joka tiukimman koulukunnan mielestä ei ole Palmu-elokuva ollenkaan. Mika Waltarihan ei osallistunut enää tämän elokuvan tekoon. Tuloksena olikin siis jotakin ihan muuta: pistämättömän hauska ajankuva Suomesta, josta idänsuhteiden herkistämien valtiovallan ja tv:n parista löytyi runsaasti herkullista parodioitavaa.

  • Tellervo Koivisto puhuu naisten ja kiusattujen puolesta – pitkästä liitosta elävät rakkaus ja huumori

    Nasevaa pakinointia ja herkkää tarinointia ohjelmissa.

    Tellervo Koivisto sanailee suoraan kameralle verotuksesta ja tasa-arvosta, kommentoi viistosti puolisonsa edesottamuksia dokumentissa ja avaa ajatuksiaan sekä rakkaita ja raskaita elämänvaiheita haastatteluissa. Yhteinen elämä Mauno Koiviston kanssa antoi kummallekin mahdollisuuden vaikuttaa yhteiskuntaan omalla tavallaan. Tosin puoliso kutsui vahvasti argumentoivaa vaimoaan myös "anti-muusaksi". Rakkaus, huumori ja kohdatut vastoinkäymiset liimasivat parin yhteen.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto