Hyppää pääsisältöön
Aihesivun Kuningaskuluttaja pääkuva

Kuningaskuluttajan verkkosivujen päivittäminen on päättynyt. Jatkossa ajankohtaiset kuluttaja-asiat löytyvät Yle uutisten ja MOT-toimituksen sivuilta.

Netin kuvakirjaohjelmat syynissä - Eirikuva, Ifolor ja Kuvatkirjaksi

Kuvakijra
Kuvakijra Kuva: Yle kuvakirja

Verkon kuvapalvelut mainostavat, että kuvakirjan tekee 20 minuutissa. Kuningaskuluttaja testaa, millaista jälkeä verkon kuvapalvelujen automaattitoiminnot tekevät. Nyt siis arvioidaan kuvakirjan tekoprosessia, ei valmiita kirjoja kuvien laadun suhteen.

Vertailuun valittiin kolme kuvakirjan palveluntarjoajaa netistä: Eirikuva, Ifolor ja Kuvatkirjaksi. Latasin Windows-pohjaiset kuvakirjojen teko-ohjelmat omalle koneelle. Tein kirjat siis omalla tietokoneella, en suoraan nettiselaimessa. Macin käyttäjille on omat ohjelmaversionsa.

Eirikuva
Eirikuva Kuva: Yle eirikuva
Ohjelmat latautuivat nopeasti: Kuvatkirjaksi minuutissa, Eirikuva kahdessa. Ifolor tökki aluksi, mutta sekin oli valmis tositoimiin kymmenessä minuutissa. Ifolorin Windows-ohjelma oli myös kooltaan suurin, lataustiedosto on yli 150 megatavua, Eirikuvan ohjelma vei 69 Mt ja Kuvakirjaksi vain 36Mt.

Valitsin kaikilta suurin piirtein samanlaisen kuvakirjan, erilaisia vaihtoehtoja riitti kaikilla paljon: kovat vai pehmeät kannet, liimasidonta vai kierresidonta jne. Kirjan mallin valintaan saa tuherrettua runsaasti aikaa, jos mielessä ei ole selkeää kuvaa halutusta kirjasta. Päädyin pystymalliseen kirjaan kokoon A5, joka kaikilla kuitenkin oli valikoimissaan, tosin tismalleen samanlaista kirjamallia en kaikilta löytänyt.

Olin tehnyt muutaman kuvakirjan aikaisemmin, jolloin pelkästään kuvien hakemiseen oli mennyt tuntitolkulla aikaa ja kirjan taiton tekemiseen vähintään saman verran. Nyt olin valinnut kuvat etukäteen. 65 kuvaa oli tarkoitus käyttää samassa järjestyksessä kolmen eri valmistajan albumeihin.

Ifolorin automaattitoiminto piti löytää

Ifolor
Ifolorin automaattinen taitto ei tehnyt kuvateksteille kuin yhden paikan. Ifolor Kuva: Yle kuvakirja
Ifolorilta valitsemani kuvakirjamalli oli nimeltään Ifolor Easy. Aloittaessani kuvakirjan tekemistä, ensimmäiseksi aikaa vei ohjelman automaattitoiminnon (Photo assistant) löytäminen, sillä sitä ei erityisesti markkinoitu sovelluksessa. Ehdin tuunata jo yhden sivun itse, ennen kuin löysin ruksin näytön vasemmasta alakulmasta; "Do not start Photobook assistant automatically". Se piti siis huomata ottaa pois. Kirjasta piti valita tietty sivumäärä, esimerkiksi 24, 36 tai 48 sivua, joista valitsin 24-sivuisen.

Sivuvalinnan lisäksi piti vielä valita kuudesta teemasta, joista kustakin oli kahdesta kolmeen erilaista mallia. Valitsin General-teeman ja Neutral-mallin, jossa näytti olevan myös tekstisivuja.

Kuvat tulivat nopeasti valmiista kuvakansiosta, ja tosiaan, 20 minuutissa minulla oli kuvakirja!

Usealle sivulle oli tungettu liian monta kuvaa sikin sokin

En voinut kuitenkaan hyväksyä automaattitoiminnon ratkaisuja, jotka tekivät sivuista tukkoisia: usealle sivulle oli tungettu liian monta kuvaa sikin sokin. Kuvien tuonnissa sivuille ei ollut muutenkaan mitään logiikkaa: lähikuvat saattoivat tulla pikkukuvina tai kuvat päällekkäin, jolloin yksityiskohdat häipyivät toisen kuvan alle.

Kannattaakin huomioida, että ohjelma ei voi tunnistaa, mitä kuvassa halutaan näyttää. Teksteille ei myöskään ollut paikkoja, ainut valmis kuvatekstipohja tuli vasta sivulla 18. Jouduin myös tiputtamaan kuvia pois useilta sivuilta, joten kuvakansion kaikki kuvat eivät olleet mukana lopputuotoksessa.

Melkein 50 minuutin jälkeen aloituksesta, olin valmis tilaamaan kuvakirjan.

Eirikuva oli ohjeistetumpi

Eirikuvan suomenkielinen kuvakirjaohjelma tarjosi ensimmäisenä ohjesivun. Sieltä löytyi muun muassa käytännöllinen vinkki, ettei kannata laittaa sellaista kuvaa aukeamalle, jossa tärkeä kohta tulisi keskelle, sillä kirjan taitekohta "syö" kuvaa. Eirikuvalta valitsemassani kirjamallissa, PopularBookissa, sivuja voi olla 20:sta 50:een.

Eirikuva
Eirikuvan "tyylikkäässä" kuvakirjassa myös yksityiskohdat pääsivät esille. Eirikuva Kuva: Yle valokuvakirja

Ohjattu kirjan luonti oli helppo valita. Teemoja oli 12 erilaista. Valitsin tyylikkään mallin, jossa sai olla 21-198 kuvaa. Kuvat sai haettua kerralla, mikä oli kätevää.

Ohjelma ilmoitti, että 65 kuvaani tekisi noin 26-sivuisen kuvakirjan. Kuvia sai esikatsella ja vaihtaa. Kanteen tai ensimmäiselle sivulle sai kirjoittaa maksimissaan 30 merkkiä. Kuvakirja muotoutui jopa 16 minuutissa!

Mutta kuvien asettelu ei ollut mieleeni tässäkään ohjelmassa: kuvat olivat tosi pieniä. Tai sitten tosi isoja, joten yleisesti sivujen ilme suhteessa toisiinsa vaihteli liikaakin. Mutta teemansa mukaisesti, kuvakirja oli "tyylikkäämpi" kuin ifolorin tuotos eikä tukkoinen.

Aloin kuitenkin taas tuunata sivuja eli lähinnä suurentaa pieniä kuvia. Vaati pientä totuttelua tajuta kuvasta kohta, josta sitä voi siirtää ja isontaa. Kätevää oli, että peruutusnäppäin toimi.

Suurensin kuvia muuttamatta niiden asettelua. Parin kuvan paikkaa vaihdoin sivulla, mutta muutoin jätin kuvat automaattitoiminnon asetuksiin. Tässäkään ohjelmassa kuvia ei mitenkään käsitelty.

Ifolorista poiketen tässä mallissa oli selvät kannet, mutta valmiita tekstipohjia ei tullut automaattiasettelussa lainkaan. Ne oli itse osattava hakea, mikä voi vaatia totuttelua - tai ainakin pari lisäminuuttia tekemiseen. Ohjelma ei osannut tavuttaa automaattisesti.

Päivitykset häiritsivät Kuvatkirjaksi-ohjelman aloittamista

Kesti tovin ennen kuin Kuvatkirjaksi-ohjelman pääsi aloittamaan, sillä ohjelma tarjosi ensimmäiseksi päivityksiä eri kuvakirjoihin. Kuvat sai tuotua kansiona, mikä oli kätevää ja nopeata. Varsinainen kuvakirjan tekoruutu aukesi vasta, kun projektille antoi nimen.

Ohjelma kysyi, "haluatko ottaa avustajan käyttöön". Ohjeet tulivat - ja menivät - tosi nopeasti ja hävisivätkin käytöstä jossain vaiheessa. Vaati pientä totuttelua oppia ohjelman ja "avustajan" tavoille. Avustajan sai kuitenkin takaisin muutaman yrityksen jälkeen, ja ohjeetkin sai tarvittaessa uudelleen näkyviin.

Ilmeisesti edellisten ohjelmien imussa en ollut huomioinut, että palvelusta valitsemani kirjamalli Kuvatkirjaksi Basic olikin 40-120-sivuinen. Ohjelma ei osannut levittää 65 kuvaani 40 sivulle vaan jätti muutaman tyhjän sivun loppuun.

Monella sivulla oli kuitenkin useampi kuva, joten kaiken järjen mukaan olisi ollut mahdollista automaattisesti asemoida kuvat myös minimisivumäärälle.

Kuvatkirjaksi
Myös kannet söivät kuvia, sillä muista poiketen Kuvatkirjaksi nappasi myös takakanteen kuvan. Kuvatkirjaksi Kuva: Yle valokuvakirja

Piti siis alkaa järjestää sivuja uudestaan ja vaihtaa sivutyylejä, jotta sain levitettyä kuvat 40 sivulle. Sivujen taittoa sai vaihdettua alapalkin kuvaketta klikkaamalla esimerkiksi neljästä kuvasta kahteen. Muutos näkyi heti.

Tässäkään ohjelmassa ei tullut automaattisesti tekstipohjia, joten ne piti itse tehdä. Edellisten kuvakirjojen tapaan lisäsin vain yhden tekstisivun.

Kirjan valmistamiseen meni melkein tunti, vaikka sivujen muuttaminen kävi nopeasti. Koska jouduin tekemään monta sivua uusiksi, jotta sain kuvat riittämään 40 sivulle, ei ehkä enää voi puhua kuvakirjan tekemisestä automaattitoiminnolla - vaikka sivutyylin muuttaminen olikin varsin "automaattista". Työskentely ohjelmalla oli kuitenkin miellyttävää.

Miinusta tuli tilausvaiheessa, kun maksu meni, vaikka tiedosto ei siirtynyt.

Automaatit vaativat tuunausta

Kuvakirjojen tekeminen automaattiasetuksin ei sopinut ainakaan minulle. En voinut olla puuttumatta kuvasivujen ulkoasuun. Jos lopputuotoksen ulkoasulla ei ole niin väliä vaan tärkeintä on, että kuvat saa nopeasti tallennettua jonkinlaiseksi kuvakirjaksi, palvelu toimii.

Selkeimmän automaattisen toteutuksen näillä malleilla tuotti Kuvatkirjaksi-ohjelma, jossa kuvat eivät menneet päällekkäin. Siinäkin monet kuvat olivat turhan pieniä automaattisessa asettelussa. Mutta sivutyylin vaihto pelkällä klikkauksella oli todella kätevää.

Muissa ohjelmissa häiritsi eniten se, että automaatti ei tunnistanut maisemakuvia tai lähikuvia. Tällöin yksityiskohdat saattoivat peittyä, kun kuvat oli sijoitettu limittäin tai päällekkäin. Kaikissa kokeilluissa malleissa kuvatekstien puuttuminen oli selvä puute.

Automaatti voi kyllä nopeuttaa kuvakirjan tekemistä, vaikka haluaisikin tuunata sivuja mieleisekseen. Näin on ainakin pohjamalli valmiina.

Kuvakirjoja ei muuten kannata tehdä työkoneella. Todennäköisesti ensimmäisenä törmää suoja-asetuksiin, jolloin edes kuvakirjaohjelman lataus ei onnistu - tai ainakaan tilauksen lähetys. Kotikoneellakin kannattaa varmistaa, ettei esimerkiksi virustorjuntaohjelma estä kuvakirjaohjelman käyttöä.

Lisäys 27.9. 2015: Ifolor ja Eirikuva yhdistyivät, kun Ifolor Oy osti Eirikuva Oy:n tuotemerkit ja verkkotunnukset maaliskuussa 2014.

Kommentit
  • Kuningaskuluttaja loppuu – meteli jatkukoon

    Kunkun toimitus kiittää ja kumartaa.

    Niin se nyt on – Yleisradion pitkäaikainen kuluttajaohjelma Kuningaskuluttaja loppuu. Kehitystauolle jäänyt ohjelma ei palaa torstai-iltojen televisioon. Myöskään Kuningaskuluttajan verkkosivuille ei enää tehdä uutta sisältöä ja ohjelman sosiaalisen median kanavat suljetaan. Kuningaskuluttajan verkkosivujen sisältö tietysti jää verkkoon käytettäväksi.

  • Kokonaisvaltainen näöntutkimus optikolla teetetty ja kaikki kunnossa?

    Optikon tekemä laaja näöntutkimus on vain suuntaa antava.

    Silmälasiliikkeiden optikot ovat laajentaneet toimenkuvaansa silmälasien määräämisestä “laajempaan silmäterveyden seurantaan”. “Helpot, halvat ja nopeat” näöntutkimukset houkuttelevat kuluttajaa edullisuudellaan. Harva kuitenkin hoksaa, että esimerkiksi silmänpohjakuvaus on optikon tekemänä vain suuntaa antava.

Kuningaskuluttaja

  • Kuningaskuluttaja loppuu – meteli jatkukoon

    Kunkun toimitus kiittää ja kumartaa.

    Niin se nyt on – Yleisradion pitkäaikainen kuluttajaohjelma Kuningaskuluttaja loppuu. Kehitystauolle jäänyt ohjelma ei palaa torstai-iltojen televisioon. Myöskään Kuningaskuluttajan verkkosivuille ei enää tehdä uutta sisältöä ja ohjelman sosiaalisen median kanavat suljetaan. Kuningaskuluttajan verkkosivujen sisältö tietysti jää verkkoon käytettäväksi.

  • Youtube-mainontaa sipsipalkalla

    Youtube-markkinoinnin pelisäännöt puuttuvat.

    Youtube-markkinoinnissa pelisääntöjä ei vielä ole. Videoiden tekijät eli tubettajat ovat usein nuoria - ja heidän seuraajansa vieläkin nuorempia. Mainostajista erityisesti vaate- ja meikkifirmat ovat löytäneet tubettajat, joille tarjotaan tuotteita mainosvideoita vastaan. Tube-suosikit IinaPS, Tume ja Lakko saavat yhteistyöehdotuksia laidasta laitaan.

  • Näin korjaat itse vetoketjun

    Kuinka korjata vetoketju ilman että sitä tarvitsee vaihtaa?

    Vetoketjut ovat vaatteen tai laukun ainoita liikkuvia osia. Siksi ne menevät useimmiten rikki ensimmäisenä. Vetoketjun vaihtaminen uuteen on työlästä puuhaa. Se vaatii sekä taitoa että ompelukoneen. Helpommallakin voi päästä.

  • Näin kilpailutat sähkön hinnan

    Tarkista kuitenkin todellinen vuosikustannus yhtiöstä.

    Yllättävän harva kuluttaja tarttuu mahdollisuuteen säästää sähkölaskussaan. Katso miten helppoa kilpailuttaminen on käytännössä.

  • Hyötykasvit parvekkeella: ravintoa ja silmänruokaa

    Syötävätkin kasvit jalostetaan yhä kauniimmiksi.

    Keittiöpuutarhan tai hedelmä- ja marjatarhan perustamiseen ei tarvita enää välttämättä maatilkkua tai viljelypalstaa. Monimuotoisen hyötypuutarhan saa myös omalle parvekkeelle. Pihi puutarhuri ehtii vielä kylvöhommiinkin.

  • Kesän ötököitä torjutaan järein myrkyin

    Luonnonmukaisia vaihtoehtoja ei kaupoissa juuri ole.

    Marketin hyllystä löytyy metrikaupalla valmisteita, jotka tappavat lentäviä ja ryömiviä ötököitä tai kasveja vaivaavia tuholaisia. Kymmenen valmisteen tarkastelu paljasti, että oikeasti luonnonmukaisia vaihtoehtoja ei kaupoissa juuri ole.

  • Kymmenen kysymystä reilusta matkailusta

    "Se ettei matkusteta mihinkään, ei ole kestävin vaihtoehto."

    Reilu matkailu, jossa turismin ja matkailun aiheuttamia epäkohtia pyritään minimoimaan, on monelle tuttu ideatasolla. Mutta mitä se konkreettisesti tarkoittaa? Videolla Turre Turisti matkailee reilusti Helsingissä. Pyysimme myös Reilun matkailun yhdistykseltä vastaukset kymmeneen kysymykseen, jotka stressaavat lomailijoita eniten.

  • Kuntotarkastus ei pelastanut homepommilta

    Tarkastusraportissa ei ainuttakaan ”riskirakennetta.”

    Vantaalaisperheen taloa mainostettiin hyväkuntoiseksi. Kuntotarkastaja ei merkinnyt raporttiin yhtään riskirakennetta. Korjaamiseen ja selvityksiin on kuitenkin mennyt 200 000 euroa. Talon omistaja kehottaakin lukemaan kuntotarkastusraporttia kuin piru raamattua.

  • Katsastaja: Lunastusautojen turvallisuudesta ei takeita

    Katsastaja joutuu tekemään päätökset purkamatta ajoneuvoa.

    Timo Ojala K1 Katsastajista haluaisi tiukentaa lunastusautojen korjaamisen valvontaa. Ojalan mukaan lunastusautojen korjauksen kontrollointi on katsastajille epämieluisa tehtävä, koska autojen turvallisuutta ei voi taata katsastajan keinoin.

  • Hakkerit vievät jättimäisiä määriä luottokorttitietoja

    Kuluttajan ei kuitenkaan kannata pelätä hakkeria. Kortin haltija ei lähtökohtaisesti joudu vastuuseen vahingosta, jos hakkeri vie korttitiedot ja onnistuu hyödyntämään niitä. Luottokorttilaskuja pitää kuitenkin seurata ja ilmoittaa viivyttelemättä epäilyttävistä tapahtumista.

  • Pelko myy, mutta mitä meidän oikeasti pitäisi pelätä?

    Eniten pelkäävät usein ne, joilla pelkoon on vähiten syytä.

    Itselleen ja läheisilleen on helppo ostaa turvaa kaupasta. Tuotteita löytyy muutaman kympin turvasumuttimista satojen ja tuhansien eurojen hälytinjärjestelmiin. Pelko myy, mutta pelossa on myös paradoksi: ne jotka pelkäävät eniten, ovat pienimmässä vaarassa joutua rikoksen kohteeksi. Katso video siitä, mitä ja miten meille pelolla myydään.

  • iPhone eurolla — aikuisten oikeastiko?

    Ensin urkitaan käyttäjän tekniset tiedot, lopussa tilausansa

    Euroopan kuluttajaviranomaiset ovat helisemässä uskomattoman upeiden tarjousten takia. Miljoonia liki ilmaisia älypuhelimia, taulutelevisioita, merkkilenkkareita ja hyvinvointirannekkeita tunkee kuluttajien sähköposteihin ja Facebookin uutisvirtaan. Vaikka kaikki tietävät, että onnenpotkut ovat äärimmäisen epätodennäköisiä, silti moni hullaantuu kun huikea tarjous osuu omalle kohdalle.

  • Kotitalouksien hävikkiruoasta yhtä isot ilmastovaikutukset kuin 100 000 auton päästöistä

    Neljänneksellä ruokahävikistä ruokkisi kaikki aliravitut.

    Jääkaapin ylähyllyllä on vanhaksi mennyttä ruokaa eikä viime viikon illallisjämiä syönyt kukaan. On pakko heittää pois ja kompostiin. Taas. Juuri näin syntyy ruokahävikki. Ruoan haaskauksen mittasuhteet ovat jo ekologisesti ja taloudellisesti kestämättömät. EU:n alueella heitetään pois vuosittain 88 miljoonaa tonnia ruokaa, noin viidennes tuotetusta.

  • Näin säilytät hedelmiä ja kasviksia oikein

    Etyleeni ja lämpötila vaikuttavat oikeaan säilytykseen.

    Rahaa säästyy ja ruokahävikki vähenee, kun juurekset, vihannekset ja hedelmät säilyttää oikein. Säilymisessä kannattaa ottaa huomioon oikea lämpötila sekä hedelmistä erittyvä etyleeni-kaasu.

  • Vanhaakin ruokaa voi syödä

    Testasimme voiko kolme päivää yliaikaisia ruokia syödä.

    Miten uskollisesti elintarvikkeiden viimeistä käyttöpäivää ja parasta ennen -merkintää pitäisi noudattaa? Johtopäätös oli, että kolme päivää yliaikaista ruokaa voi yleensä syödä.