Hyppää pääsisältöön

Suvi-Anne Siimes nousi nopeasti politiikan huipulle, tippui äkkiä alas

Suvi-Anne Siimes nousi vasemmistoliiton puheenjohtajaksi 35-vuotiaana vuonna 1998. Nuoren taloustieteilijän nousu oli ollut nopea, mutta poliittinen ura loppui yhtäkkisesti Siimeksen eroon vuonna 2006. Uudistajan mitta täyttyi entisten taistolaisten vaikutusvaltaan puolueessa.

Koko vasemmistoliiton olemassaolon ajan puoluetta johtanut Claes Andersson jättäytyi pois puheenjohtajan paikalta vuonna 1998. Uudeksi puoluejohtajaksi oli kaksi kärkiehdokasta: varapuheenjohtaja Siimes ja eduskuntaryhmän puheenjohtaja Martti Korhonen.

Ajankohtaisessa kakkosessa esiteltiin ehdokkaat ja spekuloitiin erilaisilla äänestystuloksilla. Näytti siltä, että Siimeksen ainoa keino päästä puheenjohtajaksi olisi saada jo ensimmäisellä äänestyskierroksella yli puolet äänistä. Muiden ehdokkaiden äänestäjät kun luultavasti äänestäisivät seuraavalla kierroksella Korhosta.

Puoluekokouksessa Kuopiossa Siimes valittiin puheenjohtajaksi. Hän sai ensimmäisellä kierroksella yli puolet äänistä ja 50 ääntä enemmän kuin Korhonen. Toimittaja kutsui "nuorta sujuvasanaista kansantaloustieteilijää taivaanlahjaksi vasemmistoliitolle."

Yksinkertainen valinta ei kuitenkaan ollut. Koko edellisen yön oli Kuopiossa lobattu ja neuvoteltu. Siimes kertoo yöllisessä nauhoituksessa toimittajalle, että Korhonen oli yrittänyt saada hänet luopumaan puheenjohtajakisasta, tarjoten hänelle puoluesihteerin paikkaa ja tv-esiintymisiä.

Myös puoluesihteerin paikoista kisanneita oli yritetty saada jättäytymään kisasata pois. Muun muassa Piia Rantalaa oli yritetty saada kisasta ulos lupaamalle hänelle työpaikka erästä ammattiyhdistysliikettä lähellä olevasta projektista.

Tuore puheenjohtaja nostettiin hallitukseen kulttuuriministeriksi Claes Anderssonin tilalle.

Vaikea hallituspäätös

Seuraavan vuoden eduskuntavaalien jälkeiset hallitusneuvottelut olivat vasemmistoliitolle vaikeat. Puolue päätti hallitukseen menosta vasta äänestämisen jälkeen. Päätös oli monen korkean profiilin poliitikon mielestä virhe.

Siimeksestä tuli toinen valtiovarainministeri ja jakoi ministeriönsä kokoomuksen Sauli Niinistön kanssa.

Seuraavassa hallituksessa vasemmistoliitto ei ollut mukana.

Yllättävä ero

Vuonna 2006 Siimes ilmoitti yllättäen eroavansa puolueensa johdosta ja jättävänsä politiikan.

"En halua olla omalla toiminnallani edistämässä entisten taistolaisten valintaa eduskuntaan", Siimes perusteli. Yleisesti tämän ajateltiin tarkoittavan saman vaalipiirin kansanedustaja Jaakko Laaksoa.

"Meillä on siellä jossakin piilopuolueohjelmassa joku marxismi-leninismin käsikirja. Että jos joku ajatus ei löydy sieltä niin se on vaarallinen. Mun mielestä se käsikirja nyt vaan pitäis yksinkertaisesti lahjoittaa antikvariaattiin", Siimes sanoi.

"Ero ei ollut mikään yllätys, mutta se, että se tehtiin näin dramaattisesti ja nopeasti oli. Oikeastaan pahoittelen sitä", kommentoi entinen puheenjohtaja Andersson.

Vasemmistoliiton johtoon Siimeksen jälkeen valittiin Martti Korhonen.

Suvi-Anne Siimes siirtyi ensin Lääketeollisuus-yhdistyksen toimitusjohtajaksi ja sitten Työeläkevakuuttajan TELAn toimitusjohtajaksi.

"Mä oon suunnitellut, että en sinne palaa. Mä oon nyt täällä, en tiedä oonko mä kapitalistin töissä, mutta palkkatöissä ja mä koitan sen oman korteni kekoon suomalaisen hyvinvoinnin eteen tehdä täällä", Siimes vastasi kysymykseen mahdollisesta politiikkaan paluusta A-plus-ohjelmassa vuonna 2011.

Teksti: Juhana Säilynoja

Kommentit
  • "Hyvä Holkeri!" – Kummelin Saldo oli taloussatiiri lama-Suomesta

    Tynnyripukuinen laman uhri ja aikakauden tutut nimet.

    Lama on vienyt Suomen syvään kriisiin useasti. 1990-luvun alun lama oli monelle kovaa aikaa. Pankkisotkujen myötä korot kipusivat taivaisiin ja moni koki henkilökohtaisen konkurssin. Komediaryhmä Kummeli otti vuosina 1993 ja 1994 kantaa maan tilanteeseen. Syntyi satiirinen sketsisarja Saldo, jossa kiitettiin ja kehuttiin aikakauden tunnetuimpia talousnimiä. Tynnyriasuinen päähenkilö menetti jopa vessanpönttönsä velkojille.

  • Vodkaa, komisario Palmu! Pala YYA-Suomea tallentui filmille parodian keinoin

    Neljäs Palmu-elokuva valmistui vuonna 1969

    Matti Kassila ohjasi vuonna 1969 neljännen Palmu-elokuvansa, joka tiukimman koulukunnan mielestä ei ole Palmu-elokuva ollenkaan. Mika Waltarihan ei osallistunut enää tämän elokuvan tekoon. Tuloksena olikin siis jotakin ihan muuta: pistämättömän hauska ajankuva Suomesta, josta idänsuhteiden herkistämien valtiovallan ja tv:n parista löytyi runsaasti herkullista parodioitavaa.

  • Tellervo Koivisto puhuu naisten ja kiusattujen puolesta – pitkästä liitosta elävät rakkaus ja huumori

    Nasevaa pakinointia ja herkkää tarinointia ohjelmissa.

    Tellervo Koivisto sanailee suoraan kameralle verotuksesta ja tasa-arvosta, kommentoi viistosti puolisonsa edesottamuksia dokumentissa ja avaa ajatuksiaan sekä rakkaita ja raskaita elämänvaiheita haastatteluissa. Yhteinen elämä Mauno Koiviston kanssa antoi kummallekin mahdollisuuden vaikuttaa yhteiskuntaan omalla tavallaan. Tosin puoliso kutsui vahvasti argumentoivaa vaimoaan myös "anti-muusaksi". Rakkaus, huumori ja kohdatut vastoinkäymiset liimasivat parin yhteen.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto