Hyppää pääsisältöön

Suvi-Anne Siimes nousi nopeasti politiikan huipulle, tippui äkkiä alas

Suvi-Anne Siimes nousi vasemmistoliiton puheenjohtajaksi 35-vuotiaana vuonna 1998. Nuoren taloustieteilijän nousu oli ollut nopea, mutta poliittinen ura loppui yhtäkkisesti Siimeksen eroon vuonna 2006. Uudistajan mitta täyttyi entisten taistolaisten vaikutusvaltaan puolueessa.

Koko vasemmistoliiton olemassaolon ajan puoluetta johtanut Claes Andersson jättäytyi pois puheenjohtajan paikalta vuonna 1998. Uudeksi puoluejohtajaksi oli kaksi kärkiehdokasta: varapuheenjohtaja Siimes ja eduskuntaryhmän puheenjohtaja Martti Korhonen.

Ajankohtaisessa kakkosessa esiteltiin ehdokkaat ja spekuloitiin erilaisilla äänestystuloksilla. Näytti siltä, että Siimeksen ainoa keino päästä puheenjohtajaksi olisi saada jo ensimmäisellä äänestyskierroksella yli puolet äänistä. Muiden ehdokkaiden äänestäjät kun luultavasti äänestäisivät seuraavalla kierroksella Korhosta.

Puoluekokouksessa Kuopiossa Siimes valittiin puheenjohtajaksi. Hän sai ensimmäisellä kierroksella yli puolet äänistä ja 50 ääntä enemmän kuin Korhonen. Toimittaja kutsui "nuorta sujuvasanaista kansantaloustieteilijää taivaanlahjaksi vasemmistoliitolle."

Yksinkertainen valinta ei kuitenkaan ollut. Koko edellisen yön oli Kuopiossa lobattu ja neuvoteltu. Siimes kertoo yöllisessä nauhoituksessa toimittajalle, että Korhonen oli yrittänyt saada hänet luopumaan puheenjohtajakisasta, tarjoten hänelle puoluesihteerin paikkaa ja tv-esiintymisiä.

Myös puoluesihteerin paikoista kisanneita oli yritetty saada jättäytymään kisasata pois. Muun muassa Piia Rantalaa oli yritetty saada kisasta ulos lupaamalle hänelle työpaikka erästä ammattiyhdistysliikettä lähellä olevasta projektista.

Tuore puheenjohtaja nostettiin hallitukseen kulttuuriministeriksi Claes Anderssonin tilalle.

Vaikea hallituspäätös

Seuraavan vuoden eduskuntavaalien jälkeiset hallitusneuvottelut olivat vasemmistoliitolle vaikeat. Puolue päätti hallitukseen menosta vasta äänestämisen jälkeen. Päätös oli monen korkean profiilin poliitikon mielestä virhe.

Siimeksestä tuli toinen valtiovarainministeri ja jakoi ministeriönsä kokoomuksen Sauli Niinistön kanssa.

Seuraavassa hallituksessa vasemmistoliitto ei ollut mukana.

Yllättävä ero

Vuonna 2006 Siimes ilmoitti yllättäen eroavansa puolueensa johdosta ja jättävänsä politiikan.

"En halua olla omalla toiminnallani edistämässä entisten taistolaisten valintaa eduskuntaan", Siimes perusteli. Yleisesti tämän ajateltiin tarkoittavan saman vaalipiirin kansanedustaja Jaakko Laaksoa.

"Meillä on siellä jossakin piilopuolueohjelmassa joku marxismi-leninismin käsikirja. Että jos joku ajatus ei löydy sieltä niin se on vaarallinen. Mun mielestä se käsikirja nyt vaan pitäis yksinkertaisesti lahjoittaa antikvariaattiin", Siimes sanoi.

"Ero ei ollut mikään yllätys, mutta se, että se tehtiin näin dramaattisesti ja nopeasti oli. Oikeastaan pahoittelen sitä", kommentoi entinen puheenjohtaja Andersson.

Vasemmistoliiton johtoon Siimeksen jälkeen valittiin Martti Korhonen.

Suvi-Anne Siimes siirtyi ensin Lääketeollisuus-yhdistyksen toimitusjohtajaksi ja sitten Työeläkevakuuttajan TELAn toimitusjohtajaksi.

"Mä oon suunnitellut, että en sinne palaa. Mä oon nyt täällä, en tiedä oonko mä kapitalistin töissä, mutta palkkatöissä ja mä koitan sen oman korteni kekoon suomalaisen hyvinvoinnin eteen tehdä täällä", Siimes vastasi kysymykseen mahdollisesta politiikkaan paluusta A-plus-ohjelmassa vuonna 2011.

Teksti: Juhana Säilynoja

Kommentit
  • Chilestä tuli sydämenasia Tapani Brotherukselle ja Harald Edelstamille – näin diplomaatit itse kertovat vaiheistaan

    Brotherus ja Edelstam auttoivat tuhansia pakolaisia Chilestä

    Vallankaappauksesta alkanut terrori mullisti chileläisten elämän vuonna 1973. Poikkeuksellinen tilanne vaati poikkeuksellisia toimia myös auttamishaluisilta diplomaateilta. Heistä ruotsalaisella Harald Edelstamilla ja suomalaisella Tapani Brotheruksella oli ratkaiseva rooli tuhansien maasta henkensä edestä pois paenneiden chileläisten kohtaloissa. Tässä artikkelissa he kertovat itse, miten tilanteen kokivat.

  • Suomalaistoimittajat tallensivat Chilen sosialistisen unelman ennen vallankaappausta

    Tältä näytti Allenden Chile suomalaissilmin 1971–1973

    1970-luvun alussa maailma käänsi katseensa Chileen, missä vahvasti oikeistoon ja vasemmistoon jakautunut kansa valitsi itselleen vapaissa vaaleissa sosialistisen presidentin. Myös Suomesta matkusti toimittajia paikan päälle katsomaan, millaista elämä presidentti Allenden Chilessä oli. He näkivät, millaisia saavutuksia ja ongelmia uusi hallinto oli tuonut mukanaan. Tuloksena oli ainutlaatuista kuva- ja äänimateriaalia, josta myöhäisin on tallennettu vain muutamaa kuukautta ennen sotilasvallankaappausta.

  • Chilen vallankaappaus ja sen seuraukset järkyttivät suomalaisia syyskuussa 1973

    Presidentti Allende syöstiin vallasta 11.9.1973

    Liki kolme vuotta kestänyt presidentti Allenden hallinto tuli tiensä päähän 11. syyskuuta 1973, jolloin armeija kaappasi maassa vallan kenraali Pinochetin johdolla. Yhdysvaltain tukema kaappaus oli lyhyt ja väkivaltainen, ja ajoi Allenden tekemään itsemurhan heti kaappauspäivänä. Santiago de Chilen tapahtumia seurattiin tiiviisti myös Suomessa.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto