Hyppää pääsisältöön

Kun syömisestä tuli herkuttelua

Suomalaiset ovat opetelleet nauttimaan ruuasta ja sen valmistamisesta jo vuosia.

"Yhä useampi etsii elämänsisältöä ruokalautaselta, joka on aina vain eksoottisempi ja kalliimpi." Kulinarismi oli iso juttu jo parikymmentä vuotta sitten. Ulkona syöminen yleistyi kaikissa tuloluokissa. Ruokablogeista ei vielä ollut tietoakaan, mutta keittokirjat olivat suosittuja.

"Ruoka on trippi. Hyvä ruoka voi olla matka minkälaiseen tajuntaan tahansa", kuvasi keittokirjailija Lars Johansson Ajankohtaisessa Kakkosessa (1990).

Johansson muistutti, että hyvää ruokaa voi tehdä myös yksinkertaisista aineksista.

"Elämää ei ole tarkoitus viettää keittiössä. Mieluummin mä vietän sen vaikka makuukammarissa."

Kukkokiekuu (1986) pohti kiinalaisen ruoan uskonnollis-filosofista ulottuvuutta. Studiossa oli kaksi kiinalaista kokkia valmistamassa kiinalaista ruokaa. Läpi ohjelmainsertin katsojat saivatkin kuunnella herkullisesti paistuvan lihan tirinää.

Toimittaja Yrjö Länsipuro kävi Tokiossa tutustumassa tonnikalahuutokauppaan ja maistelemassa sushia (1990). Kunnolla sushi tuli Suomeen kunnolla vasta kymmenisen vuotta myöhemmin. Nyt se on täällä jo tuttu herkku. Harva sushinsyöjä lienee silti nähnyt, mistä merilevän väliin rullatut tonnikalapalat tulevat.

1980-luvulla maahamme saapuivat amerikkalaistyyliset hampurilaisravintolat. Niiden ravintoarvot arveluttivat, mutta ainakin ne opettivat nuorille "edes jonkunmoista ravintolakulttuuria".

Seuraavalla vuosikymmenellä syntynyt pikaruokakulttuurin kyseenalaistava slow food -liike rantautui myös Suomeen. Ruoasta oli tarkoitus nautiskella hitaasti hyvässä seurassa.

"Siinä puhutaan mitä mieleen tulee. Ei mitään kovin filosofisia juttuja. Etupäässä ihmiset kertovat toisilleen, kuinka hyvä olo on", Slow Food Finlandin puheenjohtaja Pentti Arvela kuvasi.

Teksti: Anni Kemppainen

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto