Hyppää pääsisältöön

Päiväkirja pitää pään kasassa

Päiväkirja pitää pään kasassa. Kuva: sanja gjenero, strock.xchng

Sain ensimmäisen päiväkirjani syntymäpäivälahjaksi. Kannessa oli Muumipeikko ja Nuuskamuikkunen. En osannut vielä kirjoittaa, joten leikin kirjoittavani siihen. Päiväkirja palasi elämääni teini-ikäisenä. 

Päiväkirjalle kerrotaan kaikki ihastuksista, riidoista ja ensikänneistä. Päiväkirja on kertomus päivittäisestä elämästä ja se voi olla vaikeidenkin tuntojen pakopaikka. Näkymätön henkilö, jolle voi purkaa kaiken ilman tuomitsemista. Päiväkirjalla pidetään oma pää kasassa.

Siru:

Päiväkirjaan kirjoitan kaikki henkilökohtaisimmat asiat ja blogiin kaiken muun.
"Olen kirjoittanut päiväkirjaa jo ekaluokkalaisena. Nykyään kirjoitan harvemmin kuin pienenä, ehkä kerran parissa kuukaudessa. Olen pitänyt blogia pian 10 vuotta. Päiväkirjaan kirjoitan kaikki henkilökohtaisimmat asiat ja blogiin kaiken muun. Kirjoitan usein päiväkirjaan, kun jotain merkittävää tapahtuu, koska minulla on tietynlainen fiksaatio päivämääriin. Kirjoitan sinne myös kaikki hauskat tekstiviestit ja kavereiden lausahdukset muistiin.

Kaikki päiväkirjani ovat tallella. Moni on teiniangsteissaan polttanut päiväkirjansa, mutta minulle päiväkirja on ollut aina tärkeä. Sitä on vaikea lukea, mutta siellä on nuoruuden ahdistusten lisäksi myös ihania juttuja ensirakkaudesta suuriin onnistumisiin ja seikkailuihin.

Tällä hetkellä kirjoitan päiväkirjaan lähinnä mietteitä, joita en halua vielä jakaa kenenkään muun kanssa tai jotain, minkä haluan muistaa yksityiskohtaisesti myöhemmin. Jos huomaan, että on tulossa liian pitkä väli, kirjoitan jonkin näköisen välimerkinnän tyyliin "terve taas, nyt kuuluu simmosta ja tämmöstä". Joskus ne pienet merkityksettömät jutut voi olla päiväkirjaa selatessa merkityksellisiä.

Päiväkirjani pursuaa kaiken maailman esitteitä ja muistoja, esimerkiksi huvipuistorannekkeita ja lentolippuja tai kavereiden viestilappuja tunneilta. Yhden päiväkirjan välissä on mm. tähtisädetikku, joka poltettiin ysiluokan viimeisen fysiikantunnin jälkeen koulun pihalla.

Yksi päiväkirjoistani alkaa syksystä 2001 ja päättyy alkuvuodesta 2007, kun olin Islannissa. Niihin kansiin mahtuu niin paljon muistoja, että sitä on mahtava lukea, vaikka jotkut ahdistuskohdat skippaankin. Toisaalta jotkut kiukkukohdat ovat viihdyttäviä, varsinkin kesältä 2007, kun meuhkasin silloisen jenkkipoikaystäväni World of Warcraft-riippuvuudesta...

Joitain merkintöjä lukiessa tulee tosi nostalginen olo
Joitain merkintöjä lukiessa tulee tosi nostalginen olo ja ikävä niihin aikoihin ja paikkoihin. Vaikka niihin ei voikaan fyysisesti palata, olen silti tosi onnellinen, että kirjoitin niistä. Sitten on tietysti niitä aww-hetkiä, kun ekaluokkalaisena nimesin päiväkirjani Oonaksi viidesluokkalaisen koulukummini mukaan."

Johanna:

"Kirjoitan kalenteriin jokaisen päivän kohdalle edes yhden lauseen tai useammankin. Kirjoitan menot ja kellonajat ja sitten kuvauksen, että mitä tuli tehtyä, kenen kanssa, millainen sää oli jne. Usein kirjoitan miehenikin menot, että pysyn kartalla. 

Yksi iso syy pitää kirjaa omasta elämästä on paha migreeni, josta kärsin. Kalenterin välissä on päänsärkypäiväkirja, josta on helppo seurata kuinka usein pää on kipeä, ja kuinka monena päivänä kuukaudesta olen ottanut lääkkeitä. Se on ihan ehdoton apuväline, kun käyn eri lääkäreiden ja neurologien luona.

Kirjoitan intensiivisesti kalenteriin, koska se on nopea tapa tallentaa elämän tapahtumia. Kunnon päiväkirjan kirjoittamiseen pitäisi varata aikaa esimerkiksi iltaisin. Se on pienen lapsen äitinä hankalaa. Työni (josta toistaiseksi olen äitiyslomalla + hoitovapaalla) on vuorotyötä, joten ei ole normaalia elämänrytmiä. Tällä haperopäällä eivät asiat pysyisi hoidossa, ellei kaikki olisi kirjattuna ylös. Kaikki vanhat kalenterini ovat hyvässä tallessa.

"Elämä ei ole ne päivät jotka olemme eläneet, vaan jotka muistamme". Tuosta aforismista tykkään."

Marjo:

"Kirjoitin päiväkirjaa vuosina -65−67, olin 14−16 vuotta. Sen jälkeen aloin kirjoittaa teinikalentereihin päivän tapahtumat. Päiväkirjakirjoitukseni eivät olleet jokapäiväisiä, vaan kirjoitin silloin tällöin. Kirjoitan edelleen kalenteriin mitä tein minäkin päivänä.

Kaivoin vanhan päiväkirjani ja kalenterini esille. Kalentereita löysin ainakin vuodesta -70 lähtien. Aluksi kirjoittamisen aiheena olivat perhepiirissä tapahtuneet juhlat ja asiat. Sitten sisältö muuttui tyttökavereihin ja poikaihastuksiin. Kalentereissa oli enimmäkseen merkintöjä mihin mentiin, mitä tehtiin ja kenen kanssa. Sivuille oli välillä kiinnitetty joitakin lippuja tapahtumiin.

Jotkut asiat muistin kuin eilisen päivän ja jotkut jopa yllättivät.
Vanhaa päiväkirjaa ja kalentereita oli mukavaa lukea, palasin heti menneeseen elämääni. Jotkut asiat muistin kuin eilisen päivän ja jotkut jopa yllättivät. Tietysti kaikki asiat eivät aina olleet iloisia, ainakaan nuorena niitä pohtiessa. Ehkä halusin silloin tallentaa asioita, jotka eivät kuuluneet muille tai en niistä halunnut kertoa. Kuitenkin helpotti, kun niitä sai kirjoittaa.

Muistiin kirjoittaminen oli ja on minulle tärkeää, koska unohtuneita asioita voi aina tarkistaa ja voi palata menneeseen. Menneessä voi taas kohdata niin ilot, kaipaukset, surut ja muuten vaan menneen arjen. Usein en menneitä lue, mutta joskus niihin on tarvetta palata."

 

Linkit:

Kommentit
  • Alzheimerin tauti nostaa esiin sekä herkkiä tunteita että raivokohtauksia

    Alzheimerin tautia sairastavien omaisten kokemuksia

    Etenevästä muistisairaudesta kärsivien määrä kasvaa, kun väestö ikääntyy. Suomessa on arviolta lähes 200 000 muistisairasta ihmistä, joista puolet vähintään keskivaikeassa vaiheessa sairauttaan. Vuosittain lähes 15 000 ihmistä sairastuu muistin sairauksiin. Yleisin etenevä muistisairaus on Alzheimerin tauti.

  • Aamusydämellä: Borrelioositartunta

    Borrelioosiin sairastuneet kertovat kokemuksiaan

    TV1 sunnuntaina 17.4.2016 klo 9.05 - 9.45 Punkkien levittämä borrelioosi eli Lymen tauti vaanii kesäisessä luonnossa. Sari Kiiski sai tartunnan 14 vuotta sitten ja Niklas Hallmanilla todettiin neuroborrelioosi runsas puoli vuotta sitten.

  • Aamusydämellä: Nuoren syöpä

    Anna-Elina ja Aapeli ovat selvinneet syövästä

    TV1 sunnuntaina 3.4.2016 klo 9.05 - 9.45 Miltä tuntuu sairastua syöpään, kun on nuori ja elämä on juuri alkamassa suunnitelmineen ja unelmineen. Anna-Elina Rahikainen ja Aapeli Myllynen kertovat miten syöpä heidät pysäytti ja millaista tukea he olisivat sairastaessaan kaivanneet.

  • Aamusydämellä: Elinsiirto pelasti elämän

    Sydämensiirron ja maksansiirron kokeneet kertovat tarinansa

    TV1 sunnuntaina 27.3.2016 klo 9.05 - 9.45 Elinsiirto pelastaa vuosittain lähes neljänsadan suomalaisen hengen. Sari Männikölle on tehty sydämensiirto ja Timo Akkalalle maksansiirto.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

  • Miksi olemme niin väsyneitä?

    Yksi väsymyksemme aiheuttaja on krooninen varovaisuus.

    "Mä oon ihan vitun väsynyt!" "Haluaisin vain nukkua!" Kuulostaako tutulta? Olemme pisteessä, jossa työikäiset ihmiset haukottelevat enemmän kuin vanhukset. Väsymykselle on monta syytä, mutta esittelen nyt yhden lisää. Se on ilmiö nimeltään krooninen varovaisuus. Kun psykologisia koreografioita ja varovaisuuden askelmerkkejä joutuu tarkkailemaan päivittäin, ihmisestä tulee väsynyt.

  • Mihin sinä uskot? Testaa itsesi!

    Mihin uskot?

    Mihin uskot? Mikä sinulle on elämässä tärkeätä? Mitä arvostat? Testaa itsesi! Testi perustuu professori Tatjana Schnellin pitkäaikaiseen tutkimustyöhön Innsbruckin yliopistossa.

  • Aivotutkija: Nämä viisi asiaa kaipaavat kipeimmin muutosta suomalaisessa työelämässä

    Kiire, uni, tehokkuus, tilat ja verkostotyö.

    Kun aivotutkija päästetään katselemaan suomalaista työelämää, tulee mieleen pitkä lista asioita, jotka kannattaisi muuttaa. Aloitetaan tärkeimmistä, kirjoittaa aivotutkija Minna Huotilainen blogissaan. 1. Kiire ja hoppu pois! Lyhytjänteinen asioista toiseen hyppiminen ja jatkuvat keskeytykset eivät päästä aivoja vakaviin töihin, vaan pitävät meidät lillukanvarsien parissa.

Uusimmat sisällöt - Terveys