Hyppää pääsisältöön

Elias Simojoki - heimosoturi, joka ratsasti pyhällä vihalla

Elias Simojoki oli tulisieluinen pappi itsenäistyneen Suomen alkuvuosikymmeninä. Hän oli myös voimakkaan kansallistunteen ja heimoaatteen läpitunkema kansankiihoittaja, joka ei epäröinyt tarttua aseeseen, jos isänmaan etu sitä vaati.

Tietolaatikko

Muilutus tarkoittaa yhdistettyä sieppausta ja pahoinpitelyä. Sillä tarkoitetaan myös henkilön väkivaltaista kuljettamista toiselle paikkakunnalle tai valtakunnan rajan taakse, tyypillisesti itärajalle. Sana yhdistetään Suomessa Lapuan liikkeeseen, joka käytti muilutuksia vasemmiston pelottelukeinona 1930-luvulla.

Pohjanmaalla syntynyt Elias Simojoki (1899 - 1940) sai jo varhaisessa nuoruudessaan voimakkaan kansallisen herätyksen, johon kuului saumattomasti heimoaatteen ja kansallisen yhtenäisyyden vaaliminen. Hän muun muassa vastusti kiihkeästi venäläistämistoimia Suomessa, mutta aseeseen hän tarttui vasta sisällissodassa 1918.

Sisällissota oli myös Simojoelle perustavanlaatuinen ja traumaattinen kokemus. Suomalainen sivistyneistö kun oli rakentanut oman kuvansa sen varaan, että se oli kansan kanssa yhtä. Nyt tuo yhtenäisyys oli uhattuna, vieläpä niin, että "osa kansasta oli iskenyt puukon omiensa selkään ja liittoutunut vieraan kanssa", toteaa sosiologi Risto Alapuro Hannu Lauerman haastattelussa.

Simojoki taisteli valkoisten puolella, olihan vastapuoli liittoutunut uskottoman vihollisen kanssa. Hän oli vapauttamassa Oulua, mutta osallistui sotatoimiin myös muilla paikkakunnilla. Esimerkiksi Tampereen valloitusta ja siellä ampumiaan punaisia Simojoki muisteli ylpeänä.

Sotiminen ei Simojoen osalta suinkaan päättynyt sisällissotaan. Utopia Suur-Suomesta kiihotti Simojokea useisiin heimosotiin 1930-luvulla. Näissä heimosodissa vapaaehtoisista koostuneet suomalaiset heimosoturit kävivät Karjalan metsissä ankaria taisteluita tavoitteenaan liittää Karjala osaksi Suomea.

Simojoki kävi heimosotaa myös Viron puolella. Siellä hän osallistui johtamansa Isänmaallisen Kansanliikkeen IKL.n nuorisojärjestön Sinimustien kanssa vuonna 1935 Viron äärioikeiston vapsien epäonnistuneeseen vallankaappausyritykseen. Suomessa asiasta nousi kohu. Olihan Simojoki paitsi pappi, mutta myös nuorisojohtaja ja jo tuolloin kansanedustaja. Lisäksi tapauksen jälkiselvittelyssä paljastui Simojoen kirjoittama kirje, jossa hän kirjoitti haluavansa lähettää poliittiset vastustajansa keskitysleirille.

Heimokansojen auttamiseksi, mutta ennen kaikkea kaikkien Karjalan maiden liittämiseksi Suomeen, Simojoki perusti aateveljiensä kanssa Akateemisen Karjala-Seuran AKS:n (1922 - 1944). Tavoitteena oli siis luoda Suur-Suomi. Perustajajäsen Simojoki oli AKS:n valajäsen numero yksi. Sosiologin mukaan AKS:ssa oli vallalla kaksi tunnetilaa, isänmaanrakkaus ja "ryssän" viha, jotka sulautuivat ikään kuin yhdeksi Suur-Suomi - ajatuksessa, joka oli isänmaallinen, mutta samalla se oli "ryssää" vastaan suunnattu. Isänmaanrakkaus oli myös yksi Simojoen käyttämän termin "sinimustauskon" peruspilareita uhrivalmiuden ja sankarihurskauden ohella.

Toisaalta vihan lietsonta monenlaisia ihmisjoukkoja kohtaan oli tyypillistä etenkin 30-luvulle. Vihan kohteena olivat juutalaiset, kommarit, lahtarit, ryssät, hurrit. Vihan lietsonnasta seurasi usein myös konkreettisia toimia kuten erilaisia tuhotöitä ja väkivaltaisia muilutuksia, joihin Simojokikin osallistui ajan hengen mukaisesti.

Taistelu kansallisesta yhtenäisyydestä vei Simojoen lopulta parlamentarismin ytimeen, kun hänet valittiin eduskuntaan 1933 IKL:n riveistä. IKL oli perustettu pian Mäntsälän kapinan kukistumisen jälkeen Lapuan liikkeen raunioille. Poliitikkona Simojoki oli ennen kaikkea anti-demokraatti, joka oli tullut politiikkaan lopettaakseen sen. IKL ja Simojoki eivät suostuneet kompromisseihin, sen sijaan molemmat vaativat ehdottomuutta ja uhrautumista.

Hannu Lauerman mukaan toisen ihmisarvon kiistäminen ja käsitys oman kansan erityisestä ylemmyydestä voi olla merkki todellisuuden tajun heikentymisestä Mutta Simojoelle ne merkitsivät ennen kaikkea totuuden voittoa. Teologi Leea Ohtamaa sanoo, että Simojoki tarkoitti "totuuden voittamisella" heimokansojen vapauttamista ja Jumala armahdusta. Eikä Jumala unohda korvata heimokansoille niiden kärsimiä vääryyksiä, joita Suomen kansa on tehnyt. Muutoin Simojoen Jumala-kuva noudatteli körttiläisten näkemystä suuresta ja armollisesti Jumalasta.

Talvisodan syttyessä Simojoki lähti viimeisen kerran heimosotaan uskottoman vihollisen kimppuun. Tammikuun 25. päivänä 1940 Simojoki hiihti Impilahdella Koirinojan jäälle vapauttaakseen kituvan hevosen kärsimyksistään. Simojoen onnistui ampumalla lopettaa hevonen, mutta kuoli itsekin venäläisten konekivääritulitukseen.

Teksti: Sirpa Jegorow

  • Sisällissota 1918 – punaiset muistot

    Harvinaiset arkistohaastattelut antavat äänen hävinneille.

    Suomen vuoden 1918 sota ei jakanut vain kansakuntaa vaan myös sen muistin. Hävinneiden tulkinta tapahtuneesta jäi vuosikymmeniksi virallisen julkisuuden ulkopuolelle. He kertovat tässä, miksi olivat mukana ja minkä hinnan saivat siitä maksaa.

  • Eero Leväluomalla oli harvinainen kyky muuttaa kuva ääneksi

    Ohjaaja tunnetaan Suomi-filmeistä ja dekkarikuunnelmista.

    Eero Leväluoma (1896-1969) teki poikkeuksellisen uran elokuvien, näytelmien ja radiokuunnelmien parissa. Yhdeksänvuotiaana teatterilavalle noussut poika esiintyi, lavasti ja ohjasi kotimaisissa elokuvissa, johti parikymmentä vuotta eri teattereita ja siirtyi viisikymppisenä töihin Yleisradion teatteriosastolle. Hän ohjasi satoja kuunnelmia ja koukutti yleisön äänitehosteilla ja tunnussävelillä jännityssarjojen maailmaan.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto

  • Faktaa ja fiktiota Suomen presidenteistä ja heidän haastajistaan

    Presidenttejä ja ehdokkaita draamassa ja dokumenteissa

    Kokosimme Areenaan katsottavaksi ohjelmia Suomen presidenteistä ja vaalien vahvoista kilpakumppaneista. Tarjolla on dokumentteja, henkilökuvia, draamasarjoja ja elokuvia – toisinaan taru ja totuus nivoutuvat yhteen. Suomen poliittinen historia näkyy myös itse ohjelmissa ja niiden sisäisissä valinnoissa.
    Katso Yle Areenassa: Faktaa ja fiktiota entisistä presidenteistä ja ehdokkaista

  • “Muistakaa, että minunkin täytyy elää” – ohjaaja Tapio Piiraisen muistot teoksistaan ovat täynnä itseironiaa

    Ohjaaja Tapio Piirainen muistelee teoksiensa tekoa.

    Areenassa on katsottavissa laaja paketti Tapio Piiraisen ohjaamia elokuvia ja sarjoja, kuten Poliisin poika ja Viimeiset siemenperunat. Tragikomedioistaan ja Raid-sarjasta tunnettu ohjaaja itse muistelee katsottavissa olevien elokuvien ja sarjojen tekemistä itseironisella ja hauskalla tavalla.
    Toivotut: Poliisin poika – ja muita Tapio Piiraisen ohjauksia Yle Areenassa

  • Punikkeja ja jääkäreitä – tasavallan syntyvuosien kokijat äänessä

    Itsenäisyyden murrosvuosien todistajat muistelevat netissä.

    Elävä arkisto on jo aiemmin julkaissut runsaasti silminnäkijäaineistoa 100-vuotisen Suomen kuohuvasta alkutaipaleesta. Uusin lisäys on Ylen ja kahden työväenarkiston yhteistyönä syntynyt järkälemäinen haastattelukooste sisällissodan punaisten muistoista.

  • Sisällissota 1918 – punaiset muistot

    Harvinaiset arkistohaastattelut antavat äänen hävinneille.

    Suomen vuoden 1918 sota ei jakanut vain kansakuntaa vaan myös sen muistin. Hävinneiden tulkinta tapahtuneesta jäi vuosikymmeniksi virallisen julkisuuden ulkopuolelle. He kertovat tässä, miksi olivat mukana ja minkä hinnan saivat siitä maksaa.

  • Eero Leväluomalla oli harvinainen kyky muuttaa kuva ääneksi

    Ohjaaja tunnetaan Suomi-filmeistä ja dekkarikuunnelmista.

    Eero Leväluoma (1896-1969) teki poikkeuksellisen uran elokuvien, näytelmien ja radiokuunnelmien parissa. Yhdeksänvuotiaana teatterilavalle noussut poika esiintyi, lavasti ja ohjasi kotimaisissa elokuvissa, johti parikymmentä vuotta eri teattereita ja siirtyi viisikymppisenä töihin Yleisradion teatteriosastolle. Hän ohjasi satoja kuunnelmia ja koukutti yleisön äänitehosteilla ja tunnussävelillä jännityssarjojen maailmaan.

  • Rintamäkeläiset olohuoneessa – joulu tulee, jurotus pysyy

    Vanhoissa suosikkidraamoissa ei joulu olekaan yhtä juhlaa.

    Kun suositussa suomalaisessa draamasarjassa on joulun aika, voisi kuvitella maalaisidylliä ja perheonnea. Mutta mitä tapahtuukaan Rintamäkeläisten joulupäivänä 1972 esitetyssä jaksossa, jonka yleisö äänesti katsottavaksi Areenaan. Ainakin siinä kouritaan, jupistaan, jurotetaan ja petetään.

  • Täällä Pohjantähden alla -elokuva uhmasi uutta aaltoa ja syntyi pystypäin vanhana

    Laineen suurelokuva valmistui vuonna 1968

    Edvin Laine pääsi sovittamaan Väinö Linnan kansallisromaanin elokuvaksi vasta kymmenkunta vuotta kirjasarjan ilmestymisen jälkeen hetkellä, jolloin elokuvateollisuus oli julistettu kuolleeksi. Fennada-Filmin ja Ylen tuottama Laineen ensimmäinen väriohjaus oli vuonna 1968 tyyliltään epämuodikas kolmituntinen suurelokuva, joka kritiikistä huolimatta antoi Pentinkulman kyläyhteisölle ne kasvot, joihin me palaamme.

  • Metsolat – Tie joka vei meidät kotiin

    1990-luvun suosikkisarja kertoo kainuulaisen suvun tarinaa

    Suomi eli huoletonta nousukautta 1980-luvun lopussa, mutta uusi vuosikymmen nosti sinivalkotaivaalle synkkiä pilviä. 90-luku toi laman, joka oli taloudellisesti ja myös henkisesti monelle raskasta aikaa. Näistä nousukauden ja laman ajoista kertoo Suomen yksi suosituimmista tv-sarjoista, Metsolat.
    Katso Metsolat-jaksoja Yle Areenassa

  • Metsolat on palannut! Nämä asiat sinun on tiedettävä ysärin suosikkisarjasta

    Metsolat on katsottavissa Areenassa vuoden ajan.

    Rakastettu, kaivattu ja toivottu Metsolat on nyt katsottavissa Areenassa. Muistatko tuon ysärisarjan, jossa seurattiin paitsi Metsoloiden laajennetun perheen elämää, myös koko suomalaisen maaseudun murrosta 1980-1990-lukujen vaihteessa? Lehmät vaihtuivat hiihtokeskukseen, lapsia muutti ympäri maailmaa, mutta aina se Kari Kaukovaara kiusasi Metsolan Erkkiä.

  • Pekan perillinen -radioseikkailussa Lipponen pelastaa tyttärensä ja rakkaansa

    Lipponen ja Korkki selvittävät Pekan tyttären sieppausta.

    Prinssieversti, ylipiäjohtaja Pekka Lipponen hoitaa kaikessa rauhassa öljyahväärejään San Diegossa, kun hotellihuoneeseen lähetetään uhkaileva papukaija ja puhelimessa lausutaan Hirtettyjen balladia. Yöjuna vie Lipposen ja palvelijansa Pavel Pohjosen Meksikoon, jossa he sotkeutuvat ensitöikseen markiisittaren tyttären sieppaukseen. Mutta kuka onkaan tämä suomalaissukuinen öljykenttien omistajatar?