Hyppää pääsisältöön

Polkkarallissa vallitsivat asfalttiviidakon säännöt

Vuoden 1973 polkan SM-kisakiertueella tanssittiin Huittisten urheilukentällä, Loimaan asfalttitorilla ja Forssan soramatolla. Toimittaja Raimo "Höyry" Häyrinen raportoi.

Kautta aikain toiset polkan suomenmestaruuskisat tanssittiin kesällä 1973. Kilvoittelu piti sisällään kolme erikoiskoetta, jotka tanssittiin Huittisissa, Loimaalla ja Forssassa. Kokonaiskisan lisäksi tanssitaitoja mitattiin alle 16-vuotiaiden sarjassa, 16–45-vuotiaiden "kuumassa ryhmässä" ja yli 45-vuotiaiden seniorisarjassa. Tanssiparit sijoitettiin ikäluokkaansa aina miespartnerin iän mukaan.

Kolmen erikoiskokeen jälkeen kymmenen parasta paria valittiin loppukilpailuun, joka tanssittiin Forssan urheilutalolla.

Ylen toimittaja Höyry Häyrinen raportoi SM-koitosta paikan päältä. Hän avaa reportaasin tyylilleen uskollisena ilmoittamalla: ”Tässä rallissa vallitsee pääpiirteittäin kilpailun aikana asfalttiviidakon laki, eli hammas hampaasta, paikka parhaasta.”

Polkka on arvostelulaji, jossa tuomarit kiinnittävät rytmitajun lisäksi huomiota "yksilölliseen inspiroimiseen". Suomalainen polkka poikkeaa kansainvälisestä kansantanssimuodosta, ollen astetta hyppivämpää ja terävämpää. "Suomi-polkassa hypätään aluksi, johon perään tulee sitten muuta. Kansainvälisessä polkassa on ensin vaihtoaskel ja vasta sen jälkeen hypätään", Suomen kansantanssin ystävien tuomariedustaja Jussi Hujanen valistaa.

Tanssikisan intensiivisen selostuksen ohessa Höyry haastatteli kisajärjestäjiä ja kävi muun muassa tiedustelemassa Ikaalisten harmonikkamiehiltä "oliko soittajille riittänyt soppaa".

Teksti: Ville Matilainen

Kommentit
  • Luontoilta jakoi luontotietoutta leppoisasti ammattitaidolla

    Alkuperäistä Luontoiltaa esitettiin 32 vuotta.

    Suomalaisten kontaktiohjelmien pioneeri Luontoilta aloitti lähetyksensä radiossa 26.huhtikuuta 1975. Vuodesta 1982 lähtien ohjelmaa esitettiin myös television puolella. Yleisön rakastamaa luonto-ohjelmaa tehtiin 32 vuoden aikana 519 jaksoa.

  • Ehyesti säröinen tv-elokuva Hiljaiset laulut kuvasi paikkaansa etsiviä nuoria

    Tuomas Sallisen elokuva valmistui vuonna 1994

    Vuonna 1994 esitetty Tuomas Sallisen tv-elokuva Hiljaiset laulut on vahvasti ajassaan oleva voimakas kuvaus nuorista, jotka ystävyydestä huolimatta kärsivät erilaisista vieraantuneisuuden tunteista. Vaikka tarina on rikkonainen eikä helppoja vastauksia ole, pysyy kertomus erinomaisesti koossa. Keskeisellä sijalla elokuvassa on sen äänimaisema.

  • Hiljainen poika tahtoo auttaa

    Nuori Jarmo Mäkinen teki roolin vähäpuheisena hyväntekijänä

    Jarmo Mäkinen tunnetaan miehekkään ja vähäpuheisen suomalaismiehen rooleista. Jo vuonna 1992 ilmestyneessä Hiljainen poika -lyhytdraamassa Mäkinen esittää vakavaa ja hiljaista, joskin myös herkkää ja empaattista sivustakatsojaa. Empatiasta Kari Paukkusen lyhytelokuva pitkälti kertookin. Mäkisen hahmo seuraa keskellä yötä, kun joukko nuoria remuaa yökerhon edustalla.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto