Hyppää pääsisältöön

Tuotesuunnittelu ja elintasokilpailu saa turhuuden markkinat kukoistamaan

Millainen olisi maailma, jossa vaatteilla ja tavaroilla ei olisi arvoa statussymboleina eivätkä ne voisi mennä pois muodista? Todennäköisesti kulutustavoiltaan kohtuullisempi, mutta kohtuus on tuotantoideologian vihollinen.

Erkki Saarisen käsikirjoittamassa ja ohjaamassa dokumentissa Turhuuden markkinat (1972) tarkasteltiin kulutusyhteiskuntaa erittäin kriittisellä otteella.

Olemme vähitellen tukehtumassa saasteisiin ja silti ihminen kuvittelee selviävänsä tästä kilpailemalla elintasosta muiden ihmisten kanssa.

Ohjelma alkaa esimerkkitapauksella useita onnettomuuksia aiheuttaneesta automallista. Kolarien syynä kerrotaan olevan auton leventäminen kuluttajien vaatimuksesta ja siitä aiheutunut tuhkakupin siirtäminen niin kauaksi, että siihen kurottelu aiheutti vaaratilanteita. Dokumentin selostaja tiukkaa katsojalta:

"Ihmiset halusivat lisää hevosvoimia, lisää huippunopeutta, virtaviivaista ulkonäköä ja kromattuja listoja. Ihmiset eivät halunneet turvallista autoa, koska se olisi maksanut liikaa, he eivät halunneet puhtaampia pakokaasuja, koska se olisi pienentänyt huippunopeutta. Miksi ihmiset haluavat tappaa itsensä?"

Syypäänä loputtoman kasvun tavoittelulle nähdään kansainvälinen kilpailu, joka pakottaa jatkuvasti kiihtyvään tuotantoon ja kulutukseen. "Vauhtia ei voida vähentää, sillä kohtuus on tuotantoideologian vihollinen."

Tavaroiden ostotiheyttä on pyritty jo pitkään lisäämään myös tuotteiden kestoaikaa rajaamalla. Dokumentissa kerrotaan amerikkalaisten talouden asiantuntijoiden kutsuvan käytäntöä nimellä suunniteltu vanheneminen.

Jotta kasvu jatkuisi tarvitaan useita tapoja lisätä ihmisten kulutushaluja. Teollisen muotoilun alkuperäinen tarkoitus oli vähentää valmistuskustannuksia ja tehdä esineistä helpommin käsiteltäviä ja tarkoituksenmukaisia, mutta designin huomattiin olevan myös hyvä myyntikeino. Samaan tarkoitukseen valmistetut esineet pyritään yksilöimään ja tekemään haluttavaksi muotoilun ja koristelun avulla. Mekaanisen kulumisen sijasta tuote voikin "vanhentua" jo aiemmin tyyliltään ja mennä pois muodista.

Sinä historian ajankohtana, jolloin taloudellisesta kasvusta tuli itsetarkoitus ja teknologiasta tuli ihmisen herra, teollistuva maailma astui valtavaan satimeen, jonka leuat ovat nyt hitaasti sulkeutumassa.

Muotoilija Markku Kähkönen näkee suunnittelijat markkinoiden orjina: "Muotoilijoiden ja muotoilukriitikkojen tarkoituksena on nähtävästi kouliintua yhteiskunnan kustannuksella keräämään teollisuudelle liikevoittoja sekä yhteiskunnan kustannuksella jatkaa melkoisen epämielekästä olemassaolaan ryhmänä. PR-työ designin hyväksi on yhtäkuin PR-työtä tarkoituksettomalla bluffille."

Dokumentissa vuorottelevat kuvat tuotepaljoudesta äärimmäiseen köyhyyteen. Katsojaa muistutetaan, että ostajan tulisi olla kiinnostunut tuotteen todellisesta hinnasta, luonnonvarojen käyttö mukaan luettuna. Luonnonvarojen tuhlauksen nähtiin vievän toivon tulevilta sukupolvilta.

Opetusneuvos Yrjö Kallinen oli huolissaan ihmisarvon mittaamisesta tavaran määrällä. Välttämättömät tavarat eivät riitä vaan tavaroista on tullut statussymboleita, hän toteaa. Kilpavarustelu näkyi hänen mielestään sekä ihmisten keskinäisissä, että valtioiden välisissä suhteissa. Kallinen viittaa kilpailuyhteiskuntaan ja kertoo mm. karsastavansa urheilun suuntausta, jossa liikunnan ilon ohi ajaa kilpailu ja voittaminen.

Kallinen kertoo amerikkalaisen ystävänsä sanoneen: "Amerikka on maa, jossa kukaan ei kysy millä keinoilla olet dollarisi saanut, mutta jokainen kysyy kuinka paljon sinulla niitä on." Saman ajattelumallin hän pelkäsi vahvistuvan muuallakin.

Ohjelma päättyy synkkään näkemykseen: "Sinä historian ajankohtana, jolloin taloudellisesta kasvusta tuli itsetarkoitus ja teknologiasta tuli ihmisen herra, teollistuva maailma astui valtavaan satimeen, jonka leuat ovat nyt hitaasti sulkeutumassa."

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto