Egyptiläinen vallankumous Tahririn aukiolla

Julkaistu 09.07.2013 - 11:14. Päivitetty 12.07.2013 - 15:57

Hosni Mubarakin valtakausi Egyptin johdossa päättyi vuonna 2011, kun niin kutstuttu arabikevät levisi Egyptiin. Kansa oli kyllästynyt korruptioon, epätasa-arvoon ja huonoon ihmisoikeustilanteeseen. Lähi-idän itsevaltiaat saivat yksi toisensa jälkeen väistyä, eikä vuodesta 1981 hallinnut Mubarak ollut poikkeus.

Egyptin vallankumouksen päänäyttämöksi muodostui Tahririn aukio Kairossa. Sille kokoontui satojatuhansia ihmisiä päivä toisensa jälkeen keväällä 2011 osoittamaan tyytymättömyyttään silloiseen hallitukseen. Moni sai myös surmansa tuolla aukiolla.

"Se oli fantastinen kokemus. Tahririlla oli utopia oikeudenmukaisesta yhteiskunnasta", kertoi opiskelija Sarah Abd El Kader.

Vallankumous ei suinkaan alkanut Kairosta, vaan teollisuuskaupungista Niilin suistosta, jossa tekstiilityöntekijänaiset alkoivat vaatia oikeuksiaan.

"3000 naista jätti työasemansa ja alkoi protestoida. He huusivat iskulauseita: Missä miehet, me naiset olemme jo lakossa. Miehet eivät kehdanneet olla liittymättä mukaan", kertoo toimittaja ja vallankumouksellinen Hossam El-Hamalawy.

Egyptin vallankumousta on Suomessa ja muissa länsimaissa kutsuttu Facebook-vallankumoukseksi. Miten näin voi olla maassa, jossa vain pieni osa tavallisesta kansasta edes käyttää internettiä. Selvisi, että sosiaalisen median rooli on ollut lähinnä hyväosaisten nuorten silmien avaamisessa.

"Vääryyksistä ja poliisin raakuuksista ei saa tietoa muuta kuin Youtuben kautta. Maan televisiossa puhutaan aivan toista", El Kader sanoi. Hän aktivoitui kaduille juuri sosiaalisessa mediassa näkemiensä todisteiden perusteella.

Armeijan 7 439 ystävää

Paradoksaalisesti myös Egyptin sotilashallinto on omaksunut vahvan sosiaalisen median käytön. Ulkolinjan dokumentissa Varastettu vallankumous lakitieteen professori Amr Shalakany esittelee sotilasneuvoston Facebook-sivua. Armeijalla on 7439 ystävää.

"Se on taas yksi farssimainen piirre koko tässä touhussa. Sotilasneuvoston ei pitäisi olla Facebookissa vaan sillä pitäisi olla oma www-sivusto, jossa se tiedottaisi", Shalakany naurahtaa. Armeija hyväksyy kaveriksi kenet vain.

Hämmentävä vallankumouksen piirre oli muukalaisvihan leviäminen. Tekstiviestein ja televisiossa jaettiin ksenofobisia viestejä ja uhka muodostui todelliseksi monelle ulkomaalaiselle toimittajalle. A-studion ohjelmassa helmikuulta 2011 näytetään saksalaista kuvamateriaalia, jossa toimittaja katkaisee suoran lähetyksen, kun häneen kuvaajaansa ilmestyy laserpiste. He olivat tarkka-ampujien tähtäimessä.

Poikkeuslaista toiseen

Egyptissä asuvalle Päivi Arvoselle vallankumous tuli yllätyksenä. Hänen mielestään suurin syy kansan aktivoitumiselle oli vuodesta 1981 asti voimassa ollut poikkeustilalaki, jonka turvin hallinnolla ja armeijalla oli paljon vapauksia.

"Laki tarkoitti käytännössä sitä, että kuka tahansa kadulta voidaan viedä vankilaan koska tahansa ilman mitään syytä ja hän voi hävitä maailmankartalta", suomalaiset Egyptissä-yhdistyksen puheenjohtaja Arvonen kertoi Ajankohtaisen kakkosen haastattelussa.

Egyptin tapahtumat olivat osa niin sanottua arabikevättä, jolloin Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän arabivaltioissa kansat alkoivat vaatia oikeuksiaan ja vallankumoukset seurasivat toisiaan. A-studio pohti Pekka Haaviston kanssa, miksi Mubarakin Egypti kelpasi Suomelle asevientimaaksi ja kuinka Suomen tulisi nyt suhtautua uudelleen järjestäytyviin arabimaihin.

Radiosarjassa Arabikevään historiaa dosentti Pertti Multanen raottaa Mubarakin aikakautta ja vallankumoukseen johtaneita tapahtumia.

"Lähtökohta Mubarakin aikakaudelle olivat vaikeat. Yhteiskunnallinen kuohunta oli suurta. Alkuvaiheessa hän otti itselleen kompromissinetsijän leimaa. Ulkopolitiikassa hän orientoitui länttä kohti. W. Bushin aikakaudella Egypti oli laajasti mukana terrorisminvastaisessa sodassa. Tämä on varmasti ollut yksi syy kansannousun takana", sanoo Multanen.

Tahririn aukio – kahden vallankumouksen symboli

Vuonna 2013 kansa lähti jälleen Tahrirille. Mubarakin vallasta syöksemisen jälkeen vaalit oli voittanut muslimiveljeskunta ja presidentiksi nimitetty Mohammed Mursi. Kansa pettyi nopeasti muslimiveljeskunnan politiikkaan.

Egyptiläisistä tuntui, että vallankumouksen tulokset uhkaavat valua hiekkaan. Armeija on edelleenkin vallassa ja ihmisoikeusrikoksia tapahtuu vieläkin. Poikkeustilamääräykset ovat vielä kovempia kuin Mubarakin aikaan. Mikään ei tuntunut muuttuvan. Armeija lähti tukemaan kansaa ja Mursi syöstiin vallasta.

"Opposition massat koostuvat vanhan vallan kannattajista ja vallankumouksellisista. Eli oli tuo armeijan ehdotus tulevaisuudelle mikä tahansa, aivan varmasti massat alkavat riidellä keskenään", kommentoi toimittaja Kalliomäki Tahririn aukiolta.

Teksti: Juhana Säilynoja