Hyppää pääsisältöön

Katso ravaavaa hevosta!

poniravit
Julia ja Maru poniravit Kuva: Yle / Ystäväni hevonen ravit

Viime viikko vierähti Ystäväni hevonen –sarjan kuvauksissa, enkä ehtinyt tien päältä juurikaan raportoida meininkejä. Tällä viikolla ajattelinkin raportoida kuvauspäivistä vähän yksityiskohtaisemmin, tapahtumien ollessa vielä tuoreessa muistissa.

Määränpäänä meillä oli kuvaaja Taijan kanssa Mikkelin ravirata, jonka laidalla tapasimme Julian. Julia Kiukas on kokenut poniravikuski, ja ajanut yli 60 lähtöä omilla ja lainaponeillaan. Mukana kuvauksissa olivat myös Julian supermukavat vanhemmat sekä kaksi pikkusiskoa, sekä kolme poniravuria.

Poniravit valikoituivat aiheeksi, koska ikuisena poni-ihmisenä olen pohtinut usein mitä muuta ponien kanssa voi tehdä, kuin ratsastaa. Itse en koskaan kasvanut liian pitkäksi Miralle, mutta monen kohdalla pituus tulee auttamatta ratsastuksen esteeksi. Voiko ajamisesta saada samanlaisia säväreitä, kuin ratsastuksesta? Minkälaista ajaminen ylipäätään on? Miten yhteistyö oikein pelaa kärryiltä käsin?

Päivän hevostähtenä oli Julian kouluttama gotlannin russponi Little Maruzella, eli ”Maru”. Olen itse hoitanut vuosia russponeja joten ihastuin Maruun välittömästi. Marun lisäksi mukana olivat Thorvald ja Keiju-Prinssi, molemmat harvinaisen komeita shettisoreja.

Radalla pohdiskelimme kaikki yhdessä, kuinka saisimme kuvattua itse toimintaa mahdollisimman läheltä ja tarkasti. Vastaus löytyi Julian isältä, joka hyppäsi Ylen auton puikkoihin. Taija istahti takakonttiin ja niin ajelimme kaikki ympäri ravirataa takaluukku apposen auki. Todella toimiva ratkaisu!

Oli upeaa seurata juoksemista niinkin läheltä, kuin vierellä ajavasta autosta. Julia hymyili koko ajamisen ajan, ja niin tein minäkin. Maru on Julian itsensä kouluttama poni, ja sen kanssa ajaminen on kuulemma erityisen ihanaa. Kun on vuosia tehnyt jonkun kanssa yhteistyötä, kehityksen näkeminen tuntuu erityisen hyvältä. Pystyin todella samaistumaan tuohon tunteeseen, sillä olen itsekin Miran kanssa kulkenut aikamoisen matkan.

Raveista ja kenttäratsastuksesta löysin myös muita yhteisiä piirteitä: vauhdin ja vaaran. Kun kilpailuissa monta hevosta volttaa samaan aikaan ennen lähtöä, on tunnelma Julian mukaan huikea.

Voin vain kuvitella, kun ympärillä volttaavat hevoset puuskuttavat, kaviot pöllyttävät rataa ja ilmassa melkein maistaa makean hien, joka kimaltaa lavoilla. Omat korvat humisevat ja veri pauhaa suonissa. Kaiuttimista lasketaan alaspäin 3, 2, 1, ja viimeisenä ilman leikkaa huuto: aja!

Kun juostaan ryhmässä, kilpailuhengen ja taktikoinnin taidon on oltava kohdallaan. Julialla on ollut poniravikortti 10-vuotiaasta, ja sijoituksia sekä voittoja on kolmessa vuodessa kertynyt mukavasti. Julia kouluttaa ja treenaa itse omat poninsa, vanhempien antaessa neuvoja ja apua. Oli todella innostavaa tavata tavoitteellinen ja motivoitunut urheilija, joka pitää selvästi hyvää huolta hevosistaan.

Ennen lähtöämme Julia yllytti minut kokeilemaan ajamista. Olen ajanut joskus pienen pätkän koppakärryillä, mutta muuten olin täysin ensikertalainen ohjastaja. Suoraan sanoen, olin hieman skeptinen ajatuksen suhteen. Tyhjä ja valtavan kokoinen ravirata oli pelottavan näköinen: mitä jos hevonen säikähtää? Ei ole mitään mihin pysäyttää!

Ja vaikka pystyin samaistumaan kilpailutilanteen adrenaliinitunteeseen, epäilin jääväni kärryillä ilman väristyksiä. Ratsastuksessa yksi hienoimmista jutuista kun minulle on se, että voin tuntea hevosen liikkeet omassa kehossani. Mitä kärryillä voi tuntea?

No aika paljonkin.

Istahdin kyytiin ja hölköttelimme Marun kanssa raviradan takasuoran, minun nauraessa koko matkan. Vaikka en voinut tuntea hevosen liikkeitä kehossani, saatoin nähdä sen jokaisen eleen ja koko olemuksen. Kärryillä näköaisti oli aivan erilaisessa roolissa, kuin ratsastuksessa jossa puolet hevosesta jää kokonaan silmien ulottumattomiin.

Maru oli todella kiltti, ja hirvittävän herkkä suustaan. Minun tarvitsi tehdä vain pieniä pidätteitä, kun se jo kääntyi haluamaani suuntaan. Ymmärrän todella hyvin, miksi Julia haluaa treenata ja kilpailla sen kanssa.

Ohessa kuvia päivästä, ja tsekatkaa myös Instagramin Ystäväni hevonen –nimimerkki!

  • SUMMERIN PODCASTSARJASSA KYSYTÄÄN "ONKS KAIKKI OK?"

    17-vuotias Milla selvittää podcastsarjassa tunnetilojaan.

    “Kaikki ok?" -podcastsarjassa 17-vuotias Milla Solaranta pohtii elämänsä suuria tunnetiloja ja päästää kuulijan kurkistamaan tunne-elämänsä syövereihin.

  • Kesä ilman pomoa?!

    Miltä tuntuisi olla yrittäjä ja oma pomosi?

    Oletko unelmoinut oman rantakahvilan pitämisestä parhaan kaverin kanssa? Tai miettinyt, miten saada kaveriporukalla rahat kokoon yhteistä reissua varten?

  • Tume menee taas oikeisiin töihin

    Tume menee taas oikeisiin töihin

    Tume kävi viime kesänä todistetusti oikeissa töissä. Te halusitte nähdä lisää ja saamanne pitää. Toinen kausi Tumen oikeita töitä löytyy nyt Areenasta.

  • Ystäväni hevosen lukijoiden parhaita leirimuistoja

    Unelmien leirillä sattuu ja tapahtuu.

    Ratsastusleireillä aina sattuu ja tapahtuu. Kysyimme lukijoilta Instagramissa, millaisia muistoja heille on kertynyt leirikesien aikana. Mukaan mahtuu hullunkurisia kokemuksia sekä ihania tunnelmia tärkeiden hevosten kanssa. @aanniella Varmaa yks hauskimmista kommelluksista tapahtui vuonna 2016, kun hengailtiin asuinrakennuksessamme.