Hyppää pääsisältöön

Naisen tie itsenäiseksi ei ollut helppoudella siloteltu

Naisen rooli on ollut usein yksipuolinen ja ahdas. Yhteiskunta on sallinut naiselle vain yhden paikan, jossa vaikuttaa: kodin. Kapinoivat ja tilaa vaativat naiset on leimattu jopa hysteerikoiksi. Tutkija Anna Kortelainen on perehtynyt länsimaisen naisen historiaan 1800-luvulta tähän päivään. Erilaiset kohtalot kuten L. Onervan epäsovinnainen elämä tai Edelfeltin vaimon tragedia piirtävät kuvaa naisen roolista, siitä mikä on ollut hyväksyttävää ja mikä ei.

Naisen paikka oli pitkään kotona. Monipuolisempaa ja itsenäisempää roolia tavoittelevien tie ei ollut helppo, sillä he joutuivat törmäyskurssille vallitsevien normien ja miesten hallitseman maailman kanssa.

Naisia, jotka tavoittelivat yliopistouraa tai bisneselämää, saatettiin kutsua kolmanneksi sukupuoleksi. Heitä pidettiin luonnonoikkuina, joilla oli miehen aivot naisen ruumiissa. Osa naispuolisista tieteilijöistä pohti jopa itsekin, ovatko he oikeita naisia, koska tekivät töitä aivoillaan, kuvailee tutkija Anna Kortelainen yllä olevassa Punainen lanka -ohjelmassa.

Vielä 1900-luvun alkuun asti naisten täytyi anoa vapautusta sukupuolestaan päästäkseen akateemiselle uralle.

Samoihin aikoihin kun naiset Euroopassa ja Amerikassa ryhtyivät 1900-luvun alussa vaatimaan oikeuksiaan, hysteriasta tuli yleinen diagnoosi.

Hysteria, sairaus, saattoi olla ainut pakokeino yhteiskunnan kapeasti muotista.

Kortelainen haluaa erottaa hysterian sairaudesta, hänen mukaansa se on ilmiö, joka on vaihtanut muotoaan aikakausittain ja jonka avulla on käytetty valtaa naisiin. Hän pitää hysteriaa terveenä reaktiona ahtaassa maailmassa, "se oli avunhuuto, katsokaa minua ja ottakaa minut vakavasti", hän luonnehtii. Hysteria, sairaus, saattoi olla ainut pakokeino yhteiskunnan kapeasti muotista.

Hysteerikkojen tarinat ovat moninaisia, moni työväenluokan hysteerikoista olivat seksuaalisesti hyväksikäytettyjä. Oirehtiessaan heille tehdyistä vääryyksistä he saivat hullun leiman. Osa taas leimattiin hysteerikoksi hyvinkin helposti. Hysteriaan kuuluvien oireiden kirjo oli laaja, hengenahdistuksesta seksuaaliseen haluttomuuteen.

Hysteerinen, "tilaa vievä", nainen herätti mieslääkäreissä aggressioita, kertoo Kortelainen. Hysterian hoito oli usein naista alentavaa. Potilaat joutuivat mm. arveluttavien gynekologisten operaatioiden kohteiksi ja joskus heitä esiteltiin kuin näyttelyeläimiä. Yksi kuuluisimmasta hoitoloista oli Salbetrierin mielisairaala Ranskassa. Miestutkijoille Freudia myöten järjestettiin esityksiä, joissa naisia yllytettiin käyttäytymään hysteerisesti. Yleisönä oli myös muita kuin tutkijoita ja mm. suomalaistaiteilija Albert Edelfelt vieraili klinikan näytöksissä.

Sattuvasti myös Edelfeltin oman vaimon kohtalona oli ajautua hysteerikoksi. Kortelainen on tutkinut Edelfeltin vaimon Ellan de la Chapellen tragediaa. Elämä menestyvän taiteilijan rinnalla, ei ollut hohdokasta. Ellan oli haaveillut aivan toisenlaisesta elämästä. Hän suunnitteli lähtevänsä Sveitsiin opiskelemaan luonnontieteitä ja matematiikkaa, mutta mm. Ellanin äiti esti sen sairastumalla ja vaatimalla tytärtään jäämään avukseen ja menemään naimisiin. Kun Ellan sai lapsen, palasi Edelfelt Pariisiin jatkamaan taiteilija- ja poikamieselämää. Ellan ei koskaan hyväksynyt liittoonsa kätkeytyvää kaksinaismoralismia ja kärsi roolistaan. Hän joutui sairaalahoitoon masennuksensa vuoksi, diagnoosina oli tosin, mikäpä muukaan, kuin hysteria.

Kortelaisen laajalti tutkiman runoilijan L. Onervan kautta hahmottuu puolestaan täysin toisenlainen naiskohtalo. Akateemisen naistaiteilijan tie ei ollut helppo ja Onervankin elämää sävytti toisinaan epätoivo. Onerva oli syntynyt 1882, mutta edusti aatteiltaan pikemminkin 2000-luvun naista. Akateemisen uran tavoittelu, itsenäisyys, useat miessuhteet ja lapsettomuus oli poikkeuksellinen tie 1900-luvun Suomessa, jota hallitsivat miehet.

Tietolaatikko

Hysterian ajateltiin alunperin johtuvat kohdun häiriöistä. Hippokrates ei käyttänyt nimitystä hysteria, mutta kuvaili kirjoituksissaan oireita, jotka johtuvat kohdun liikkeistä, sen tullessa kuivaksi ja kevyeksi. Yhtenä hoitosuosituksena oli yhdyntä, sillä sen nähtiin lisäävään kosteutta ja verenkiertoa. Teoria vaeltavasta kohdusta säilyi Eurooppalaisessa lääketieteessä vuosisatoja.

1800-luvun puolivälin tienoilla hysterialla tarkoitettiin seksuaalista toimintahäiriöitä ja tyypillisenä hoitona oli potilaan genitaalialueiden hierominen ja myöhemmin vibraattorien käyttö orgasmin aikaansaamiseksi.

1800-luvun loppupuolella Jean-Martin Charcot ja Sigmund Freudin tutkimukset muuttivat käsitystä hysteriasta. Hysteriaa ryhdyttiin pitämään psyykkisistä syistä johtuvana mielen sairautena.

(Lähde: Wikipedia)

Kommentit
  • Metsä teollisuuden ja suojelutoimien pyörteissä

    Katsaus Suomen metsien tilaan ja metsäteollisuuteen 1994.

    Kotimaan katsauksen neliosaisessa sarjassa vuodelta 1994 käsiteltiin Suomen metsiä ja metsäteollisuutta. Aihetta katsottiin myös kriittisin silmin ja kysyttiin onko päätöksiä tehty lyhytnäköisesti.

  • Rauli Virtanen: "Sodassa tapaa pahimmat ja parhaat ihmiset"

    Palkitun toimittajan seikkailuja neljältä vuosikymmeneltä

    Maailman kriisialueilta raportoinut toimittaja Rauli Virtanen on todistanut niin Vietnamin sotaa ja Beirutin tulihelvettiä kuin Kosovon etnisen puhdistuksen julmuuksia. 1970 Rioon suunnanneelta rahtilaivalta alkanut seikkailu on kestänyt yli neljäkymmentä vuotta, minkä aikana suomalaiset ovat saaneet nauttia ihmislähtöisistä tarinoista ympäri maailmaa. Elävä arkisto koosti Virtasen reportaaseja ja haastatteluja vuosien varrelta.

  • Luontoilta jakoi luontotietoutta leppoisasti ammattitaidolla

    Alkuperäistä Luontoiltaa esitettiin 32 vuotta.

    Suomalaisten kontaktiohjelmien pioneeri Luontoilta aloitti lähetyksensä radiossa 26.huhtikuuta 1975. Vuodesta 1982 lähtien ohjelmaa esitettiin myös television puolella. Yleisön rakastamaa luonto-ohjelmaa tehtiin 32 vuoden aikana 519 jaksoa.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto

  • Metsä teollisuuden ja suojelutoimien pyörteissä

    Katsaus Suomen metsien tilaan ja metsäteollisuuteen 1994.

    Kotimaan katsauksen neliosaisessa sarjassa vuodelta 1994 käsiteltiin Suomen metsiä ja metsäteollisuutta. Aihetta katsottiin myös kriittisin silmin ja kysyttiin onko päätöksiä tehty lyhytnäköisesti.

  • Rauli Virtanen: "Sodassa tapaa pahimmat ja parhaat ihmiset"

    Palkitun toimittajan seikkailuja neljältä vuosikymmeneltä

    Maailman kriisialueilta raportoinut toimittaja Rauli Virtanen on todistanut niin Vietnamin sotaa ja Beirutin tulihelvettiä kuin Kosovon etnisen puhdistuksen julmuuksia. 1970 Rioon suunnanneelta rahtilaivalta alkanut seikkailu on kestänyt yli neljäkymmentä vuotta, minkä aikana suomalaiset ovat saaneet nauttia ihmislähtöisistä tarinoista ympäri maailmaa. Elävä arkisto koosti Virtasen reportaaseja ja haastatteluja vuosien varrelta.

  • Luontoilta jakoi luontotietoutta leppoisasti ammattitaidolla

    Alkuperäistä Luontoiltaa esitettiin 32 vuotta.

    Suomalaisten kontaktiohjelmien pioneeri Luontoilta aloitti lähetyksensä radiossa 26.huhtikuuta 1975. Vuodesta 1982 lähtien ohjelmaa esitettiin myös television puolella. Yleisön rakastamaa luonto-ohjelmaa tehtiin 32 vuoden aikana 519 jaksoa.

  • Ehyesti säröinen tv-elokuva Hiljaiset laulut kuvasi paikkaansa etsiviä nuoria

    Tuomas Sallisen elokuva valmistui vuonna 1994

    Vuonna 1994 esitetty Tuomas Sallisen tv-elokuva Hiljaiset laulut on vahvasti ajassaan oleva voimakas kuvaus nuorista, jotka ystävyydestä huolimatta kärsivät erilaisista vieraantuneisuuden tunteista. Vaikka tarina on rikkonainen eikä helppoja vastauksia ole, pysyy kertomus erinomaisesti koossa. Keskeisellä sijalla elokuvassa on sen äänimaisema.

  • Hiljainen poika tahtoo auttaa

    Nuori Jarmo Mäkinen teki roolin vähäpuheisena hyväntekijänä

    Jarmo Mäkinen tunnetaan miehekkään ja vähäpuheisen suomalaismiehen rooleista. Jo vuonna 1992 ilmestyneessä Hiljainen poika -lyhytdraamassa Mäkinen esittää vakavaa ja hiljaista, joskin myös herkkää ja empaattista sivustakatsojaa. Empatiasta Kari Paukkusen lyhytelokuva pitkälti kertookin. Mäkisen hahmo seuraa keskellä yötä, kun joukko nuoria remuaa yökerhon edustalla.

  • Kun armeijassa oltiin vielä harmaissa

    Dokumentti varusmieskoulutuksesta vuodelta 1974.

    Kuinka suomalainen varusmiespalvelus on muuttunut vuosien varrella? Pienen käsityksen siitä saa Olavi Puusaaren suunnittelemasta ja ohjaamasta dokumentista Ei kenenkään maalla.

  • "Elämähän on hirveän kivaa, kun elämällä on tarkoitus" – Kalle ja Maija Könkkölä rakkaudesta ja vammaisuudesta

    Dokumentti kahden toimeliaan vammaisen avioliitosta 1999.

    Nuorena sokeutunut arkkitehti Maija Könkkölä ja kävelykykynsä jo lapsena menettänyt poliitikko Kalle Könkkölä kertoivat avioliitostaan vuonna 1999 Suomalaisia rakkaustarinoita -sarjassa. Vammaisten olojen parantamisen eteen pitkin elämäänsä työskennelleet Könkkölät kävivät läpi suhteensa alkuajat ja senhetkisen arjen. Arvo Tuomisen dokumentissa he myös muistelivat omia vammautumisiaan ja avasivat elämänasenteitaan katsojille.

  • Ikimetsän vieras istahtaa kannoksi kantojen joukkoon

    1980 valmistunut poeettinen kertomus aarniometsistä

    Ikimetsä on vuonna 1980 valmistunut poeettinen kertomus suomalaisesta metsästä, eläimistä ja kasveista, jotka elävät uhattuina yhä pienenevissä erämaasaarekkeissa.

  • 12-vuotias Arto Melleri kirjoitti Seita-kuunnelman kahdessa ja puolessa tunnissa

    Tuleva kirjailija ja runoilija kertoo kuunnelmadebyytistään.

    Toimittaja Kalle Ranta-aho haastattelee vuonna 1969 kesälomaansa viettävää Arto Melleriä puhelimen välityksellä. Tuleva kirjailija ja runoilija kertoo kuunnelmadebyytistään, kirjoitusharrastuksestaan ja sivuaa suhtautumistaan koulunkäyntiin. Haastattelun ja kuunnelman lisäksi kuullaan poikien ja tyttöjen käymä jälkikeskustelu, joka lähetettiin radiossa Seidan ensiesityksen jälkeen.