Hyppää pääsisältöön

Hysteerikkoja ja luonnonoikkuja – Naisen mutkainen tie itsenäiseksi kiinnostaa tutkija Anna Kortelaista

Naisen rooli on ollut usein yksipuolinen ja ahdas. Yhteiskunta on sallinut naiselle vain yhden paikan, jossa vaikuttaa: kodin. Kapinoivat ja tilaa vaativat naiset on leimattu jopa hysteerikoiksi. Tutkija Anna Kortelainen on perehtynyt länsimaisen naisen historiaan 1800-luvulta tähän päivään. Erilaiset kohtalot kuten L. Onervan epäsovinnainen elämä tai Edelfeltin vaimon tragedia piirtävät kuvaa naisen roolista, siitä mikä on ollut hyväksyttävää ja mikä ei.

Naisen paikka oli pitkään kotona. Monipuolisempaa ja itsenäisempää roolia tavoittelevien tie ei ollut helppo, sillä he joutuivat törmäyskurssille vallitsevien normien ja miesten hallitseman maailman kanssa.

Naisia, jotka tavoittelivat yliopistouraa tai bisneselämää, saatettiin kutsua kolmanneksi sukupuoleksi. Heitä pidettiin luonnonoikkuina, joilla oli miehen aivot naisen ruumiissa. Osa naispuolisista tieteilijöistä pohti jopa itsekin, ovatko he oikeita naisia, koska tekivät töitä aivoillaan, kuvailee tutkija Anna Kortelainen yllä olevassa Punainen lanka -ohjelmassa.

Vielä 1900-luvun alkuun asti naisten täytyi anoa vapautusta sukupuolestaan päästäkseen akateemiselle uralle.

Samoihin aikoihin kun naiset Euroopassa ja Amerikassa ryhtyivät 1900-luvun alussa vaatimaan oikeuksiaan, hysteriasta tuli yleinen diagnoosi.

Hysteria, sairaus, saattoi olla ainut pakokeino yhteiskunnan kapeasti muotista.

Kortelainen haluaa erottaa hysterian sairaudesta, hänen mukaansa se on ilmiö, joka on vaihtanut muotoaan aikakausittain ja jonka avulla on käytetty valtaa naisiin. Hän pitää hysteriaa terveenä reaktiona ahtaassa maailmassa, "se oli avunhuuto, katsokaa minua ja ottakaa minut vakavasti", hän luonnehtii. Hysteria, sairaus, saattoi olla ainut pakokeino yhteiskunnan kapeasti muotista.

Hysteerikkojen tarinat ovat moninaisia, moni työväenluokan hysteerikoista olivat seksuaalisesti hyväksikäytettyjä. Oirehtiessaan heille tehdyistä vääryyksistä he saivat hullun leiman. Osa taas leimattiin hysteerikoksi hyvinkin helposti. Hysteriaan kuuluvien oireiden kirjo oli laaja, hengenahdistuksesta seksuaaliseen haluttomuuteen.

Hysteerinen, "tilaa vievä", nainen herätti mieslääkäreissä aggressioita, kertoo Kortelainen. Hysterian hoito oli usein naista alentavaa. Potilaat joutuivat mm. arveluttavien gynekologisten operaatioiden kohteiksi ja joskus heitä esiteltiin kuin näyttelyeläimiä.

Yksi kuuluisimmasta hoitoloista oli Salbetrierin mielisairaala Ranskassa. Miestutkijoille Freudia myöten järjestettiin esityksiä, joissa naisia yllytettiin käyttäytymään hysteerisesti. Yleisönä oli myös muita kuin tutkijoita ja mm. suomalaistaiteilija Albert Edelfelt vieraili klinikan näytöksissä.

Sattuvasti myös Edelfeltin oman vaimon kohtalona oli ajautua hysteerikoksi. Kortelainen on tutkinut Edelfeltin vaimon Ellan de la Chapellen tragediaa. Elämä menestyvän taiteilijan rinnalla, ei ollut hohdokasta. Ellan oli haaveillut aivan toisenlaisesta elämästä. Hän suunnitteli lähtevänsä Sveitsiin opiskelemaan luonnontieteitä ja matematiikkaa, mutta mm. Ellanin äiti esti sen sairastumalla ja vaatimalla tytärtään jäämään avukseen ja menemään naimisiin.

Kun Ellan sai lapsen, palasi Edelfelt Pariisiin jatkamaan taiteilija- ja poikamieselämää. Ellan ei koskaan hyväksynyt liittoonsa kätkeytyvää kaksinaismoralismia ja kärsi roolistaan. Hän joutui sairaalahoitoon masennuksensa vuoksi, diagnoosina oli tosin, mikäpä muukaan, kuin hysteria.

Kortelaisen laajalti tutkiman runoilijan L. Onervan kautta hahmottuu puolestaan täysin toisenlainen naiskohtalo. Akateemisen naistaiteilijan tie ei ollut helppo ja Onervankin elämää sävytti toisinaan epätoivo. Onerva oli syntynyt 1882, mutta edusti aatteiltaan pikemminkin 2000-luvun naista. Akateemisen uran tavoittelu, itsenäisyys, useat miessuhteet ja lapsettomuus oli poikkeuksellinen tie 1900-luvun Suomessa, jota hallitsivat miehet.

Tietolaatikko

Hysterian ajateltiin alunperin johtuvat kohdun häiriöistä. Hippokrates ei käyttänyt nimitystä hysteria, mutta kuvaili kirjoituksissaan oireita, jotka johtuvat kohdun liikkeistä, sen tullessa kuivaksi ja kevyeksi. Yhtenä hoitosuosituksena oli yhdyntä, sillä sen nähtiin lisäävään kosteutta ja verenkiertoa. Teoria vaeltavasta kohdusta säilyi Eurooppalaisessa lääketieteessä vuosisatoja.

1800-luvun puolivälin tienoilla hysterialla tarkoitettiin seksuaalista toimintahäiriöitä ja tyypillisenä hoitona oli potilaan genitaalialueiden hierominen ja myöhemmin vibraattorien käyttö orgasmin aikaansaamiseksi.

1800-luvun loppupuolella Jean-Martin Charcot ja Sigmund Freudin tutkimukset muuttivat käsitystä hysteriasta. Hysteriaa ryhdyttiin pitämään psyykkisistä syistä johtuvana mielen sairautena.

(Lähde: Wikipedia)

Kommentit

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto