Hyppää pääsisältöön

Kenen on valta Turkissa?

Vuonna 2001 keski-ikäiset turkkilaiset olivat eläneet jo viisi sotilasvallankaappausta. Maan demokratisoituminen ja armeijan vallan siirtyminen edustuksellisiin välineisiin ei tuntunut edistyvän millään.

"Turisteille Turkki on maa, jossa on merta, aurinkoa, hyvää ruokaa, ystävällisiä ihmisiä ja idän mystiikkaa. Ihmisoikeusaktivisteille Turkki on maa, jossa sananvapautta ja ihmisoikeuksia edelleenkin loukataan ja missä kulissien takana varsinaista valtaa pitää armeija. Taloustieteilijöille Turkki on surullisen kuuluisa korruptiostaan", näin kuvaa Turkin ja Lähi-idän alueeseen erikoistunut toimittaja Leena Reikko reportaasissaan Turkin demokratiatilanteesta vuodelta 2001.

"Lienee niin, että paljon saa laivoja Bosporinsalmella kulkea, ennen kuin Turkin katsotaan kuuluvan Eurooppaan kokonaan", Reikko jatkaa.

Toimittaja Nadire Mater on kirjoittanut kirjan, jossa kerrottiin kaakkois-Turkin kurdialueella sotineiden sotilaiden tarinoita. Kirja rikkoi ajatuksia pyyteettömästi isänmaansa puolesta taistelevasta armeijasta sekä sodan arjesta. Sota kurdialueella oli maksanut tuolloin Turkille yli 80 miljardia dollaria.

Pian ilmestymisensä jälkeen kirja kiellettiin ja Mater joutui syytteeseen armeijan halventamisesta. Kahdeksan oikeusistunnon jälkeen hänet kuitenkin vapautettiin syytteistä.

Juuri armeija on suuri ongelma sananvapauden kannalta. Todellinen poliittinen valta on kenraaleilla ja tämän ovat myöntäneet myös Turkin eri presidentitkin. 21 vuotta voimassa ollut perustuslaki antaa armeijalle vahvimmat välineet valtakamppailussa.

"Kaikista poliitikkojen lupauksista huolimatta mikään ei muutu. Perustuslaki on ja pysyy", Mater sanoo ja jatkaa: "kansallisen turvallisuuden nimissä päätetään ihan kaikesta, aina karjanhoidon lainoista urheilutilojen käyttöön."

"Demokratisoituminen vaatii perusteellista remonttia. Sen estää armeija, joka muutoksia jarruttaessaan vetoaa aina kansalliseen turvallisuuteen. Ongelmana on, että käsitys kansallisesta turvallisuudesta perustuu uhkakuviin, joista osa on todellisia, mutta niitä liioitellaan", sanoo turkkilainen kolumnisti Oral Çalışlar.

Sananvapautta Turkissa kaitsetaan kiduttamalla. Kidutusta tutkinut parlamentaarikko Sema Piskinsüt haastatteli 8500 vankia, joista 90 prosenttia kertoi joutuneensa kidutuksen uhriksi. Nyt hänen parlamentaarinen syytesuojansa halutaan poistaa, jotta hän joutuisi nimeämään kidutuksesta kertoneet.

"Turkin on aika muuttua oikeusvaltioksi. Muutos on väistämäton, kun yhteiskunta todella herää huomaamaan epäkohdat", Piskinsüt sanoo. Hänen mukaansa edes vanhoilliset poliitikot eivät pysty estämään muutosta, jota kansalaiset tulevat vaatimaan.

Teksti: Juhana Säilynoja