Hyppää pääsisältöön

Jörn Donner kriitikoiden ja taiteilijoiden ristitulessa

Jörn Donner suitsii kulttuurihenkilöitä poikkeuksellisen eloisassa keskustelussa. Vuonna 1994 lähetetyssä ohjelmassa kysytään, onko kriitikoilla valtaa.

Donner avaa keskustelun provosoimalla sekalaista taiteilijoiden ja kriitikoiden remmiä. Hän haluaa tietää, onko taiteessa merkitystä sillä, mitä on haarojen välissä.

Kirjallisuuskriitikko Suvi Aholan mukaan se, että hän on nainen, vaikuttaa siihen, miten hän kirjoittaa. Kirjailijan sukupuoli vaikuttaa samaten siihen, millainen kritiikistä tulee. Säveltäjä Einojuhani Rautavaaran mielestä musiikin kritiikki vaatii sellaisia ominaisuuksia, joita naisilla ei usein ole.

Kirjailija Markku Eskelisen mukaan koko mies-nainen -keskustelu on aikansa elänyt, koska sukupuolien määrä on todellisuudessa moninkertainen. Donnerin kiroilutapakin saa Eskeliseltä tuomion vanhanaikaisena.

Osa keskustelijoista myöntää, että naiskirjailijoiden teoksia luetaan eri tavalla kuin miesten; miehet otetaan vakavammin. Ehkä siksi Pirkko Saisiokin on kirjoittanut miespuolisella salanimellä.

Tieteiskirjailija ja sarjakuvakriitikko Toni Jerrman valittelee sitä, että kritiikki voi jähmettyä, kun nuoria freelance-kriitikoita on poistettu kuvioista. Keskustelussa pahoitellaan myös sitä, että Helsingin Sanomille ei ole vastapainoa. Kaikki ohjelmassa esiintyvät kriitikkovieraat työskentelevät HS:lle.

Runoilija ja sarjakuvan tekijä Tiina Pystysellä on kuitenkin ratkaisu kritiikin epäkohtiin: kaikki kirjoittamaan vastineita.

Onko kriitikoilla sitten valtaa? Sibelius-akatemian professori Kari Kurkelan mielestä kritiikillä on valtaa mediatodellisuuden kautta. Median antaman kuvan vaarana on yksipuolisuus. Kurkela tarkoittanee tällä kritiikin näkökulmien vähyyttä ja pelkistämistä. Internet lienee sittemmin muuttanut tilanteen.

Keskustelijat ovat erimielisiä siitäkin, millaista kritiikin tulisi olla. Markku Eskelisen mielestä kritiikin arvottavuudesta tulisi luopua; se, onko teos hyvä vai huono, ei ole kiinnostavaa. Sen sijaan tulisi katsoa, miten teos toimii.

Ohjaaja Ere Kokkonen on rajoittanut kriitikoiden mahdollisuutta kirjoittaa arvosteluita elokuvistaan. "Millä helvetin oikeudella Fränti tai Petäjä arvostelee mun töitäni lehdessä", Kokkonen kysyy. Fränti puolustautuu sillä, että Kokkonen on laittanut työnsä julkisesti näytille.

"En laita, minä olen kieltänyt sinua katsomasta niitä!" Kokkonen puuskahtaa.

Kommentit
  • Kirsi Kunnaksen Tiitiäis-hahmot loikkivat Punni-pupun johdolla kirjasta radioon

    Aino-Maija Tikkanen lukee klassikkosatuja.

    Mistä löytyy korvaton pupu tai kengälle kaveri? Entä miksi prinssit hyppivät toistensa yli? Vuonna 1963 näyttelijä Aino-Maija Tikkanen kertoili Kirsi Kunnaksen rakastettuja Tiitiäisen tarinoita radioaalloille, jotka ovat viimein rantautuneet Areenaan sadunnälkäisten mielikuvitusseikkailijoiden riemuksi.

  • "Hyvä Holkeri!" – Kummelin Saldo oli taloussatiiri lama-Suomesta

    Tynnyripukuinen laman uhri ja aikakauden tutut nimet.

    Lama on vienyt Suomen syvään kriisiin useasti. 1990-luvun alun lama oli monelle kovaa aikaa. Pankkisotkujen myötä korot kipusivat taivaisiin ja moni koki henkilökohtaisen konkurssin. Komediaryhmä Kummeli otti vuosina 1993 ja 1994 kantaa maan tilanteeseen. Syntyi satiirinen sketsisarja Saldo, jossa kiitettiin ja kehuttiin aikakauden tunnetuimpia talousnimiä. Tynnyriasuinen päähenkilö menetti jopa vessanpönttönsä velkojille.

  • Vodkaa, komisario Palmu! Pala YYA-Suomea tallentui filmille parodian keinoin

    Neljäs Palmu-elokuva valmistui vuonna 1969

    Matti Kassila ohjasi vuonna 1969 neljännen Palmu-elokuvansa, joka tiukimman koulukunnan mielestä ei ole Palmu-elokuva ollenkaan. Mika Waltarihan ei osallistunut enää tämän elokuvan tekoon. Tuloksena olikin siis jotakin ihan muuta: pistämättömän hauska ajankuva Suomesta, josta idänsuhteiden herkistämien valtiovallan ja tv:n parista löytyi runsaasti herkullista parodioitavaa.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto