Ville Matilainen
Yle
Erkki "Unde" Lehtolan ja Jake Nymanin isännöimä Popstudio-ohjelma rakentui kotimaisten pop- ja rock-yhtyeiden live-konserttien ympärille. Radio-ohjelma esitteli uusia, suurelle yleisölle tuntemattomampia bändejä, mutta sai vieraakseen myös 1970-luvun suurimpia yhtyeitä.
Vuosina 1972–1977 esitetty ohjelma kokosi Ylen Liisankadun studioon vuosikymmenen merkittäviä ja merkillisiä yhtyeitä. Alkuvuosina ohjelmaa juonsi Erkki Lehtola ja myöhempinä vuosina vetovastuu siirtyi Jake Nymanille. Nimekkäiden, ulkomaillakin suurta suosiota nauttineiden progeyhtyeiden rinnalla studiossa kuultiin välillä myös suoraviivaisempaa poppia ja harvinaista, jopa ennen julkaisematonta musiikkia.
Harvinaisuuksia ja tuntemattomuuksia
Tamperelainen Tabula Rasa esitti vuonna 1976 poikkeuksellisesti englanninkielisen kappaleen Windy. Heikki Silvennoisen ja Jarno Sinisalon sävellystä ei ole levytetty. Myös kitaristi Hasse Wallin Zeus yhtye ehti vierailemaan Liisankadulla 1972. Koosteessa kuultavasta Four Years -kappaleesta ei myöskään löydy mainintaa Suomen äänitearkistossa.
Tabula Rasan kanssa ohjelman jakanut Donna-yhtye esitti sitä vastoin tunnetuimman kappaleensa Muinainen kaunotar. Sitä on kuvailtu Suomen ensimmäiseksi reggae-tyyliseksi pop-kappaleeksi.
Turkulainen Yellow-yhtye esiintyi Liisankadulla jo vuonna 1972. Bändin ainoa levy Keltakuume (Fazer) julkaistiin vasta kolme vuotta myöhemmin. Taltioinnin aikana Yellow oli ollut kasassa vasta viisi kuukautta ja se keskittyi esityksissään cover-kappaleisiin. Koosteessa kuullaan Spirit-yhtyeen klassikko Fresh Carbage.
Suomi-progen suurnimi Wigwam taas esitti vuonna 1973 Jim Pembroken soololevyltä Wicked Ivory (Love Records, 1972) napatun kappaleen Grass for Blades.
Todella harvinaiseksi live-esiintymiseksi voidaan kutsua kitaristi-lauluntekijä Matti Järvisen vierailua vuonna 1976. Järvisen uran ainoaksi jäänyt albumi Matin levy (Hi-Hat) julkaistiin samana vuonna, mutta se menestyi kaupallisesti vaatimattomasti. Järvinen ei ollut erityisen kiinnostunut esiintymisestä ja hän vetäytyi pian levyn jälkeen musiikkiuralta. Elävän arkiston koosteeseen Järviseltä on valittu kappale Laiska mies.
Lähetyksessä Järvisen kanssa vieraili Ami Aspelundin tähdittämä soulyhtye Cascade, jolta kuultiin yhtyeen niin ikään ainoan pitkäsoiton avausbiisi, käännöskappale Korvissa soi.
Vuonna 1974 Popstudiossa todistettiin tuolloin jo kertaalleen lopettaneen rock-yhtye Alwari Tuohitorven toista tulemista. Yhtye oli jättänyt progressiivisen rockin taakseen ja keskittyi perinteisempiin tulkintoihin. Yhtyeeltä kuullaan Elävän arkiston koosteessa kaksi kokonaista kappaletta Kromikaunotar ja Rokkibändi.
Suorien lähetysten ja studion rajoituksia
Live-konserttien suorissa lähetyksissä ei kommelluksilta säästytty. 1974 Vanha Isäntä -yhtyeen vierailulla Matty Groves -kansansävellyksen aloitusta jouduttiin odottelemaan, koska yhtyeen kitaristi oli katkaissut kielen aiemman kappaleen aikana. Erkki Lehtola paikkasi haastattelemalla tuoretta popyhtyeiden Suomen mestaria.
Myös jyväskyläläinen Fyyralyyra yhdisteli esityksessään elementtejä kansanmusiikista. Yhtyeen ainoaksi jäänyt levy Fyyralyyra (RCA, 1977) vaihteli jazz-vaikutteisista biiseistä keskiaikaisiin tansseihin, joita tulkittiin keskiaikaisella ranskankielellä. Popstudiossa 1977 Fyyralyyra oli vahvasti kotimaisissa maisemissa ja esitti kappaleen Itäkarjalaiset ristikontrat.
Liisankadun studio-olosuhteet eivät täysin soveltuneet kaikkiin aikakauden käytöstapoihin. Ennen Orfeus-yhtyeen esitystä 1973, Erkki Lehtola joutui pyytämään yleisöä olemaan tupakoimatta ilmanvaihto-ongelmien rajoittamassa tilassa.
Virtuoosit vierailivat usein, biisit kasvoivat entisestään
Aikakauden suuret muusikkonimet esiintyivät Popstudiossa useampaan otteeseen, eri yhtyeiden riveissä tai niiden keulahahmoina.
Kriitikkonakin tunnettu kitaristi Jukka Hauru vieraili Popstudiossa kahdesti. Vuonna 1972 ohjelmasarjan aloitusjaksossa Hauru oli koonnut ympärilleen varsin vaatimattomasti nimetyn Superkings-yhtyeen. Kitaristin toinen esiintyminen tapahtui vuonna 1976, jolloin Haurun itsensä mukaan nimetty yhtye esitti ohjelmassa vain yhden kappaleen Günther Angstin. Syynä oli progeilun ylenpalttinen pituus (17:45 min).
Haurun kanssa ohjelman jakanut Nono Söderbergin yhtye täytti oman osuutensa kahdella yli yhdeksänminuuttisella kappaleella. Koosteessa kuullaan psykedeelinen Tide-sävellys kitaristin Nono(Hi-Hat, 1976) albumilta.
Vuonna 1974 Pepe & Paradise intoutui jammailemaan Carlos Santanan tutuksi tekemää Jin-Go-Lo-Ba -kappaletta. Viidakkohuuteluksi kasvava yhdeksän minuutin tulkinta poikkesi yhtyeen levytysten perustyylistä.
Kitaravirtuoosi Jukka Tolonen ei myöskään minuutteja laskenut vieraillessaan soolobändeineen ohjelmassa vuonna 1975. Tolonen päätti esityksensä Hysterica (Love Records, 1975)-levyn Django-kappaleeseen. Biisi muokkaantui Liisankadulla yli kaksitoista minuuttia pitemmäksi kuin kahden ja puolen minuutin albumiversio.
Tolonen oli Popstudiossa mukana jo vuonna 1973, kun Tasavallan Presidentti esitteli samana vuonna äänittämänsä Milky Way Moses (Love Records, 1974) -levyn kappaleen Lennosta kii. Albumille kappale päätyi englanniksi sanoitettuna, laulettuna ja nimellä Caught from the Air. Koosteen live-versio on koko Popstudio-ohjelmasarjan pisin yksittäinen kappale.
Jäsenrikkaita bändejä, potpureita ja sukulaissuhteita
Kirjaimellisesti suurimmalla kokoonpanolla ohjelmassa vieraili Maarit Hurmerinnan ja Frank Robsonin orkesteri. Yksitoistahenkinen big band sooloili Liisankadulla 1977 esittäen cover-kappaleita muun muassa Jimi Hendrixiltä, jonka Axis Bold As Love ja If 6 Was 9 yhdistettiin taidokkaasti.
Vastaavia potpureita kuultiin usein. Hectorin ja Anki Lindqvistin lauluyhtye Cumulus esitti 1973 Lemmenpotpurin yhdistellen perinteisiä ja lapsellisiakin suomalaisralleja. Kirkan ja Islanders-yhtyeen esityksessä 1975 niputettiin klassikot Sweet Soul Music ja I Can’t Turn You Loose. Hieman tuntemattomammaksi jäänyt Sami Hurmerinnan yhtye Taivaanvuohi taas esitteli 1973 oman kaksiosaisen kappaleensa Gloom/Muukalaiset yössä.
Neljän veljeksen ydinryhmän ympärille rakennettu Petri & Pettersson Brass esitti 1973 Petri Petterssonin säveltämän Now if You Really Wanna Listen to Men, joka julkaistiin lopulta suomenkielisenä Kaiken muun unohdan -nimellä yhtyeen Vauhdissa-levyllä vuonna 1974.
Salolaisen Nimbus-yhtyeen riveissä vaikuttivat serkukset Jussi ja Matti Jokiranta, jotka muodostivat bändin rytmiduon. Nimbus esitti 1974 kappaleen Myrskyjen välillä, jota ei julkaistu yhtyeen ainoaksi jääneellä Obus (Satsanga, 1974) -levyllä.
Niin ikään veljesten, Pekka ja Jukka Tegelmanin, johdossa oli kuopiolainen Finnforest-yhtye, joka jakoi ohjelman porilaisen Elonkorjuun kanssa 1977. Finnforest toimi samana vuonna Petri Petterssonin soololevyllä Nuoruus (Love Records) taustabändinä.
Keräilylevyjä ennen ja niiden jälkeen
Porilainen Elonkorjuu jäi 1970-luvun lopulla yli kahdenkymmenen vuoden tauolle ja sen debyyttialbumi Harvest Time (EMI, 1972) nousi keräilijäpiireissä halutuimpien suomalaisäänitteiden joukkoon. Koosteessa yhtyeeltä kuullaan kappale Hey Brother, jota ei levytetty.
Myös lahtelaisen Haikara-yhtyeen debyyttialbumi on vuosien saatossa noussut halutuksi äänitteeksi. Popstudio ehti kuitenkin ensin, ja Haikara esiintyi vuoden 1972 lokakuussa, ennen bändin nimeä kantaneen albumin julkaisua (Haikara, RCA, 1973).
Yhtenä 70-luvun merkittävimmistä suomalaisista progelevyistä on pidetty Kalevala-yhtyeen People No Namesia (Finnlevy, 1972). Laulaja Harri Saksala sanoitti kappaleet suomeksi, mutta koska Kalevala tavoitteli kansainvälistä menestystä, käännettiin ne levytykseen englanniksi. Popstudiossa yhtye vieraili vuonna 1973 ja esitti kappaleen Jokaiseen, jokaiseen selvällä suomen kielellä.
Lähteet: Esko Lehtonen: Suomalaisen rockin tietosanakirja (Soundi-kirja 1983)
