Hyppää pääsisältöön

Liisankadun Popstudiossa poppi pärisi ja proge venyi ja venyi

Liisankadun stereostudio oli entinen Suomen Filmiteollisuuden elokuvahalli. Yleisradion viimeisessä Popstudio-sarjan konsertissa toukokuussa 1977 esiintyi Mike Westhues Band, jossa soittivat Dave Lindholm vasemmalla, Mike Westhues, Tiitta Spout, Zape Lepp
Liisankadun stereostudio oli entinen Suomen Filmiteollisuuden elokuvahalli. Yleisradion viimeisessä Popstudio-sarjan konsertissa toukokuussa 1977 esiintyi Mike Westhues Band. Liisankadun stereostudio oli entinen Suomen Filmiteollisuuden elokuvahalli. Yleisradion viimeisessä Popstudio-sarjan konsertissa toukokuussa 1977 esiintyi Mike Westhues Band, jossa soittivat Dave Lindholm vasemmalla, Mike Westhues, Tiitta Spout, Zape Lepp Kuva: Yle/Leif Öster/Håkan Sandblom Yle Elävä arkisto

Erkki "Unde" Lehtolan ja Jake Nymanin isännöimä Popstudio-ohjelma rakentui kotimaisten pop- ja rock-yhtyeiden live-konserttien ympärille. Radio-ohjelma esitteli uusia, suurelle yleisölle tuntemattomampia bändejä, mutta sai vieraakseen myös 1970-luvun suurimpia yhtyeitä.

Vuosina 1972–1977 esitetty ohjelma kokosi Ylen Liisankadun studioon vuosikymmenen merkittäviä ja merkillisiä yhtyeitä. Alkuvuosina ohjelmaa juonsi Erkki Lehtola ja myöhempinä vuosina vetovastuu siirtyi Jake Nymanille. Nimekkäiden, ulkomaillakin suurta suosiota nauttineiden progeyhtyeiden rinnalla studiossa kuultiin välillä myös suoraviivaisempaa poppia ja harvinaista, jopa ennen julkaisematonta musiikkia.

Harvinaisuuksia ja tuntemattomuuksia

Tamperelainen Tabula Rasa esitti vuonna 1976 poikkeuksellisesti englanninkielisen kappaleen Windy. Heikki Silvennoisen ja Jarno Sinisalon sävellystä ei ole levytetty. Myös kitaristi Hasse Wallin Zeus yhtye ehti vierailemaan Liisankadulla 1972. Koosteessa kuultavasta Four Years -kappaleesta ei myöskään löydy mainintaa Suomen äänitearkistossa.

Tabula Rasan kanssa ohjelman jakanut Donna-yhtye esitti sitä vastoin tunnetuimman kappaleensa Muinainen kaunotar. Sitä on kuvailtu Suomen ensimmäiseksi reggae-tyyliseksi pop-kappaleeksi.

Turkulainen Yellow-yhtye esiintyi Liisankadulla jo vuonna 1972. Bändin ainoa levy Keltakuume (Fazer) julkaistiin vasta kolme vuotta myöhemmin. Taltioinnin aikana Yellow oli ollut kasassa vasta viisi kuukautta ja se keskittyi esityksissään cover-kappaleisiin. Koosteessa kuullaan Spirit-yhtyeen klassikko Fresh Carbage.

Suomi-progen suurnimi Wigwam taas esitti vuonna 1973 Jim Pembroken soololevyltä Wicked Ivory (Love Records, 1972) napatun kappaleen Grass for Blades.

Todella harvinaiseksi live-esiintymiseksi voidaan kutsua kitaristi-lauluntekijä Matti Järvisen vierailua vuonna 1976. Järvisen uran ainoaksi jäänyt albumi Matin levy (Hi-Hat) julkaistiin samana vuonna, mutta se menestyi kaupallisesti vaatimattomasti. Järvinen ei ollut erityisen kiinnostunut esiintymisestä ja hän vetäytyi pian levyn jälkeen musiikkiuralta. Elävän arkiston koosteeseen Järviseltä on valittu kappale Laiska mies.

Lähetyksessä Järvisen kanssa vieraili Ami Aspelundin tähdittämä soulyhtye Cascade, jolta kuultiin yhtyeen niin ikään ainoan pitkäsoiton avausbiisi, käännöskappale Korvissa soi.

Vuonna 1974 Popstudiossa todistettiin tuolloin jo kertaalleen lopettaneen rock-yhtye Alwari Tuohitorven toista tulemista. Yhtye oli jättänyt progressiivisen rockin taakseen ja keskittyi perinteisempiin tulkintoihin. Yhtyeeltä kuullaan Elävän arkiston koosteessa kaksi kokonaista kappaletta Kromikaunotar ja Rokkibändi.

Suorien lähetysten ja studion rajoituksia

Live-konserttien suorissa lähetyksissä ei kommelluksilta säästytty. 1974 Vanha Isäntä -yhtyeen vierailulla Matty Groves -kansansävellyksen aloitusta jouduttiin odottelemaan, koska yhtyeen kitaristi oli katkaissut kielen aiemman kappaleen aikana. Erkki Lehtola paikkasi haastattelemalla tuoretta popyhtyeiden Suomen mestaria.

Myös jyväskyläläinen Fyyralyyra yhdisteli esityksessään elementtejä kansanmusiikista. Yhtyeen ainoaksi jäänyt levy Fyyralyyra (RCA, 1977) vaihteli jazz-vaikutteisista biiseistä keskiaikaisiin tansseihin, joita tulkittiin keskiaikaisella ranskankielellä. Popstudiossa 1977 Fyyralyyra oli vahvasti kotimaisissa maisemissa ja esitti kappaleen Itäkarjalaiset ristikontrat.

Liisankadun studio-olosuhteet eivät täysin soveltuneet kaikkiin aikakauden käytöstapoihin. Ennen Orfeus-yhtyeen esitystä 1973, Erkki Lehtola joutui pyytämään yleisöä olemaan tupakoimatta ilmanvaihto-ongelmien rajoittamassa tilassa.

Virtuoosit vierailivat usein, biisit kasvoivat entisestään

Aikakauden suuret muusikkonimet esiintyivät Popstudiossa useampaan otteeseen, eri yhtyeiden riveissä tai niiden keulahahmoina.

Kriitikkonakin tunnettu kitaristi Jukka Hauru vieraili Popstudiossa kahdesti. Vuonna 1972 ohjelmasarjan aloitusjaksossa Hauru oli koonnut ympärilleen varsin vaatimattomasti nimetyn Superkings-yhtyeen. Kitaristin toinen esiintyminen tapahtui vuonna 1976, jolloin Haurun itsensä mukaan nimetty yhtye esitti ohjelmassa vain yhden kappaleen Günther Angstin. Syynä oli progeilun ylenpalttinen pituus (17:45 min).

Haurun kanssa ohjelman jakanut Nono Söderbergin yhtye täytti oman osuutensa kahdella yli yhdeksänminuuttisella kappaleella. Koosteessa kuullaan psykedeelinen Tide-sävellys kitaristin Nono(Hi-Hat, 1976) albumilta.

Vuonna 1974 Pepe & Paradise intoutui jammailemaan Carlos Santanan tutuksi tekemää Jin-Go-Lo-Ba -kappaletta. Viidakkohuuteluksi kasvava yhdeksän minuutin tulkinta poikkesi yhtyeen levytysten perustyylistä.

Kitaravirtuoosi Jukka Tolonen ei myöskään minuutteja laskenut vieraillessaan soolobändeineen ohjelmassa vuonna 1975. Tolonen päätti esityksensä Hysterica (Love Records, 1975)-levyn Django-kappaleeseen. Biisi muokkaantui Liisankadulla yli kaksitoista minuuttia pitemmäksi kuin kahden ja puolen minuutin albumiversio.

Tolonen oli Popstudiossa mukana jo vuonna 1973, kun Tasavallan Presidentti esitteli samana vuonna äänittämänsä Milky Way Moses (Love Records, 1974) -levyn kappaleen Lennosta kii. Albumille kappale päätyi englanniksi sanoitettuna, laulettuna ja nimellä Caught from the Air. Koosteen live-versio on koko Popstudio-ohjelmasarjan pisin yksittäinen kappale.

Jäsenrikkaita bändejä, potpureita ja sukulaissuhteita

Kirjaimellisesti suurimmalla kokoonpanolla ohjelmassa vieraili Maarit Hurmerinnan ja Frank Robsonin orkesteri. Yksitoistahenkinen big band sooloili Liisankadulla 1977 esittäen cover-kappaleita muun muassa Jimi Hendrixiltä, jonka Axis Bold As Love ja If 6 Was 9 yhdistettiin taidokkaasti.

Vastaavia potpureita kuultiin usein. Hectorin ja Anki Lindqvistin lauluyhtye Cumulus esitti 1973 Lemmenpotpurin yhdistellen perinteisiä ja lapsellisiakin suomalaisralleja. Kirkan ja Islanders-yhtyeen esityksessä 1975 niputettiin klassikot Sweet Soul Music ja I Can’t Turn You Loose. Hieman tuntemattomammaksi jäänyt Sami Hurmerinnan yhtye Taivaanvuohi taas esitteli 1973 oman kaksiosaisen kappaleensa Gloom/Muukalaiset yössä.

Neljän veljeksen ydinryhmän ympärille rakennettu Petri & Pettersson Brass esitti 1973 Petri Petterssonin säveltämän Now if You Really Wanna Listen to Men, joka julkaistiin lopulta suomenkielisenä Kaiken muun unohdan -nimellä yhtyeen Vauhdissa-levyllä vuonna 1974.

Salolaisen Nimbus-yhtyeen riveissä vaikuttivat serkukset Jussi ja Matti Jokiranta, jotka muodostivat bändin rytmiduon. Nimbus esitti 1974 kappaleen Myrskyjen välillä, jota ei julkaistu yhtyeen ainoaksi jääneellä Obus (Satsanga, 1974) -levyllä.

Niin ikään veljesten, Pekka ja Jukka Tegelmanin, johdossa oli kuopiolainen Finnforest-yhtye, joka jakoi ohjelman porilaisen Elonkorjuun kanssa 1977. Finnforest toimi samana vuonna Petri Petterssonin soololevyllä Nuoruus (Love Records) taustabändinä.

Keräilylevyjä ennen ja niiden jälkeen

Porilainen Elonkorjuu jäi 1970-luvun lopulla yli kahdenkymmenen vuoden tauolle ja sen debyyttialbumi Harvest Time (EMI, 1972) nousi keräilijäpiireissä halutuimpien suomalaisäänitteiden joukkoon. Koosteessa yhtyeeltä kuullaan kappale Hey Brother, jota ei levytetty.

Myös lahtelaisen Haikara-yhtyeen debyyttialbumi on vuosien saatossa noussut halutuksi äänitteeksi. Popstudio ehti kuitenkin ensin, ja Haikara esiintyi vuoden 1972 lokakuussa, ennen bändin nimeä kantaneen albumin julkaisua (Haikara, RCA, 1973).

Yhtenä 70-luvun merkittävimmistä suomalaisista progelevyistä on pidetty Kalevala-yhtyeen People No Namesia (Finnlevy, 1972). Laulaja Harri Saksala sanoitti kappaleet suomeksi, mutta koska Kalevala tavoitteli kansainvälistä menestystä, käännettiin ne levytykseen englanniksi. Popstudiossa yhtye vieraili vuonna 1973 ja esitti kappaleen Jokaiseen, jokaiseen selvällä suomen kielellä.

Liisankadun stereostudio oli entinen Suomen Filmiteollisuuden elokuvahalli. Yleisradion viimeisessä Popstudio-sarjan konsertissa toukokuussa 1977 esiintyi Mike Westhues Band, jossa soittivat Dave Lindholm vasemmalla, Mike Westhues, Tiitta Spout, Zape Lepp
Liisankadun stereostudio oli entinen Suomen Filmiteollisuuden elokuvahalli. Yleisradion viimeisessä Popstudio-sarjan konsertissa toukokuussa 1977 esiintyi Mike Westhues Band. Liisankadun stereostudio oli entinen Suomen Filmiteollisuuden elokuvahalli. Yleisradion viimeisessä Popstudio-sarjan konsertissa toukokuussa 1977 esiintyi Mike Westhues Band, jossa soittivat Dave Lindholm vasemmalla, Mike Westhues, Tiitta Spout, Zape Lepp Kuva: Yle/Leif Öster/Håkan Sandblom Yle Elävä arkisto
Liisankadun stereostudio oli entinen Suomen Filmiteollisuuden elokuvahalli. Yleisradion viimeisessä Popstudio-sarjan konsertissa toukokuussa 1977 esiintyi Mike Westhues Band, jossa soittivat Dave Lindholm vasemmalla, Mike Westhues, Tiitta Spout, Zape Lepp
Mike Westhues Band: Dave Lindholm vasemmalla, Mike Westhues, Tiitta Spout, Zape Leppänen Liisankadun stereostudio oli entinen Suomen Filmiteollisuuden elokuvahalli. Yleisradion viimeisessä Popstudio-sarjan konsertissa toukokuussa 1977 esiintyi Mike Westhues Band, jossa soittivat Dave Lindholm vasemmalla, Mike Westhues, Tiitta Spout, Zape Lepp Kuva: Yle/Leif Öster/Håkan Sandblom Yle Elävä arkisto
Mike Westhues Band esiintyy stereostudiossa.
Mike Westhues Band esiintyy stereostudiossa. Mike Westhues Band esiintyy stereostudiossa. Kuva: Yle/Leif Öster/Håkan Sandblom Yle Elävä arkisto

Lähteet: Esko Lehtonen: Suomalaisen rockin tietosanakirja (Soundi-kirja 1983)

Kommentit

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto

  • Toini Vuoriston mittava käsikirjoitusura alkoi iltasaduista

    Vuoristo muistetaan ennen kaikkea Noita Nokinenästä.

    Kotiäiti, satukirjailija, käsikirjoittaja ja radiotoimittaja Toini Vuoriston (1919–2013) tunnetuin luomus on pippurinen Noita Nokinenä -hahmo. Radion lisäksi myös television puolella kunnostautunut käsikirjoittaja oli luomassa 1970-luvun muistetuimpia perhesarjoja.

  • Joulupuu on varastettu, poliisit on ovella – vai miten se meni? Testaa, tunnetko joululauluklassikot!

    Osaatko jouluiset hitit ja laulut sanasta sanaan?

    Joululaulut – nuo ihanaiset korvamadot kaikuvat jälleen kodeissa ja kaupoissa. Joululauluilta tuskin kukaan on elämänsä aikana välttynyt, mutta osaatko Sinä ne sanasta sanaan? Valitse mielestäsi sopivin vaihtoehto täyttämään tyhjä kohta ja testaa, oletko joululaulujen lyriikkamestari! Testin jälkeen voit virittäytyä joulutunnelmaan alta löytyvien videoiden myötä.

  • Klip-klop, klip-klop – Histamiinin joulukalenteri on pop!

    Histamiinin joulukalenteri julkaistiin vuonna 1980.

    Histamiinin joulukalenteri (1980) kertoo Histamiini-hevosen, tallitonttu Rämäkän ja noitaneiti Anelma Unelman joulunodotuksesta. Joulukuu ei ole tälle porukalle se kaikista helpoin – hurrikaani on vienyt Anelma Unelman kodin ja hänen lentopannunsa on epäkunnossa. Entä minne valo katoaa ja miten ihmeessä Rämäkkä saisi muistinsa takaisin?

  • Testaa tietämyksesi Linnan juhlista pintaa syvemmältä

    Oletko Linnan juhlien konkari vai untuvikko?

    Itsenäisyyspäivän juhlaperinne alkoi vuonna 1919 ja tie miljoonien tv-katsojien seuraamaksi kättelyohjelmaksi on ollut monivaiheinen. Mitä ensimmäisellä itsenäisyyspäivän vastaanotolla tapahtui, milloin juhlat peruttiin laman vuoksi ja kuka oli ensimmäinen rokkari Linnassa?

  • Pentti Linkola ja puoli vuosisataa radikaalia sanomaa luonnon puolesta

    Pentti Linkola havahtui luonnon tilaan jo 1950-luvulla.

    Syväekologi Pentti Linkolaa on usein nimitetty Suomen sitkeimmäksi ellei peräti ainoaksi todelliseksi toisinajattelijaksi. Tähän artikkeliin on koottu haastatteluja ja dokumentteja hänen ajattelustaan 50 vuoden ajalta ajalta. Sen ydinsanoma ei ole muuttunut: ihminen ajaa maapalloa kohti katastrofia ja loppumme on lähellä. Ilmastonmuutos on herättänyt monet miettimään tarkemmin hänen viestiään, joka ei ole kevyt eikä mukava, mutta järkyttävällä tavalla ajattomaksi osoittautunut.

  • Lied-guru Gerald Mooresta tuli myös hyvä ystävä – pianisti Meri Louhos muistelee

    Mooren kurssi Helsingissä johti Merin juontajaksi Yleen.

    Nimetön ja näkymätön vaalea pianisti oli hankkinut laajan säestysrepertuaarin, kun lehti-ilmoituksessa haettiin osallistujia kuuluisan Gerald Mooren lied-kurssille Tukholmaan. Helsingin kurssi 1968 oli kohtalokas. Se johti Meri Louhoksen radiotyöhön ja Sävel on vapaa -ohjelman suosikkijuontajaksi. Meri kertoo Gerald Mooresta vuodesta 1963 eteenpäin.

  • Konjakkia kuolevan Aarre Merikannon kanssa – pianisti Meri Louhos muistelee

    Oppilaasta Merikannon musiikin kantaesittäjäksi.

    Innokas sivuaineiden opiskelija Meri Louhos opiskeli soinnutusta Selim Palmgrenilla ja kontrapunktia Aarre Merikannolla. Myöhemmin Meri kohtasi syöpää sairastavan Merikannon kolmannen pianokonserton kantaesityksen yhteydessä, vain kuukausia ennen säveltäjän kuolemaa 1958.

  • Veli Vänä ja Veli Peltsi satuilivat radiossa lyhyitä perinnetarinoita

    Kuulemme perinteikkäitä satuja Euroopasta ja kauempaakin.

    Ylen Ykkösellä kuultiin vuonna 1992 lyhyitä sovituksia yhdysvaltalaisen Joel Chandler Harrisin luomista eläintarinoista sekä Grimmin veljesten keräämistä kansansaduista. Mahtuipa joukkoon yksi kotimainenkin perinnetarina. Satusetinä toimivat muun muassa Nalle Puhien sekä Pekka Töpöhäntien elävöittäjinäkin kunnostautuneet Matti Pellonpää ja Kari Väänänen.

  • Tilaa tiedolle ja harrastamiselle – kirjastoissa rakennetaan demokratian kivijalkaa

    1970–1990-luvun ohjelmissa kirjasto vie tiedon valtatielle

    Kun tv-arkiston kokoelmista etsitään ohjelmia kirjastoista, ollaan todellisen metatiedon ja metatason äärellä. Elävän arkiston koosteen kirjastoissa asuu tieto ja sivistys sekä suomalaisten yhtäläinen mahdollisuus elinikäiseen oppimiseen. 1970–1990-luvun ohjelmissa kirjasto on väylä tiedon valtatielle ja kirjastoauto nopea laajakaista ennen internetin valtakautta. Kirjastossa rakentuu demokratian kivijalka, ja se on myös avoin tila ajattelulle ja harrastamiselle.