Hyppää pääsisältöön

Liisankadun Popstudiossa poppi pärisi ja proge venyi ja venyi

Liisankadun stereostudio oli entinen Suomen Filmiteollisuuden elokuvahalli. Yleisradion viimeisessä Popstudio-sarjan konsertissa toukokuussa 1977 esiintyi Mike Westhues Band, jossa soittivat Dave Lindholm vasemmalla, Mike Westhues, Tiitta Spout, Zape Lepp
Liisankadun stereostudio oli entinen Suomen Filmiteollisuuden elokuvahalli. Yleisradion viimeisessä Popstudio-sarjan konsertissa toukokuussa 1977 esiintyi Mike Westhues Band. Liisankadun stereostudio oli entinen Suomen Filmiteollisuuden elokuvahalli. Yleisradion viimeisessä Popstudio-sarjan konsertissa toukokuussa 1977 esiintyi Mike Westhues Band, jossa soittivat Dave Lindholm vasemmalla, Mike Westhues, Tiitta Spout, Zape Lepp Kuva: Yle/Leif Öster/Håkan Sandblom Yle Elävä arkisto

Erkki "Unde" Lehtolan ja Jake Nymanin isännöimä Popstudio-ohjelma rakentui kotimaisten pop- ja rock-yhtyeiden live-konserttien ympärille. Radio-ohjelma esitteli uusia, suurelle yleisölle tuntemattomampia bändejä, mutta sai vieraakseen myös 1970-luvun suurimpia yhtyeitä.

Vuosina 1972–1977 esitetty ohjelma kokosi Ylen Liisankadun studioon vuosikymmenen merkittäviä ja merkillisiä yhtyeitä. Alkuvuosina ohjelmaa juonsi Erkki Lehtola ja myöhempinä vuosina vetovastuu siirtyi Jake Nymanille. Nimekkäiden, ulkomaillakin suurta suosiota nauttineiden progeyhtyeiden rinnalla studiossa kuultiin välillä myös suoraviivaisempaa poppia ja harvinaista, jopa ennen julkaisematonta musiikkia.

Harvinaisuuksia ja tuntemattomuuksia

Tamperelainen Tabula Rasa esitti vuonna 1976 poikkeuksellisesti englanninkielisen kappaleen Windy. Heikki Silvennoisen ja Jarno Sinisalon sävellystä ei ole levytetty. Myös kitaristi Hasse Wallin Zeus yhtye ehti vierailemaan Liisankadulla 1972. Koosteessa kuultavasta Four Years -kappaleesta ei myöskään löydy mainintaa Suomen äänitearkistossa.

Tabula Rasan kanssa ohjelman jakanut Donna-yhtye esitti sitä vastoin tunnetuimman kappaleensa Muinainen kaunotar. Sitä on kuvailtu Suomen ensimmäiseksi reggae-tyyliseksi pop-kappaleeksi.

Turkulainen Yellow-yhtye esiintyi Liisankadulla jo vuonna 1972. Bändin ainoa levy Keltakuume (Fazer) julkaistiin vasta kolme vuotta myöhemmin. Taltioinnin aikana Yellow oli ollut kasassa vasta viisi kuukautta ja se keskittyi esityksissään cover-kappaleisiin. Koosteessa kuullaan Spirit-yhtyeen klassikko Fresh Carbage.

Suomi-progen suurnimi Wigwam taas esitti vuonna 1973 Jim Pembroken soololevyltä Wicked Ivory (Love Records, 1972) napatun kappaleen Grass for Blades.

Todella harvinaiseksi live-esiintymiseksi voidaan kutsua kitaristi-lauluntekijä Matti Järvisen vierailua vuonna 1976. Järvisen uran ainoaksi jäänyt albumi Matin levy (Hi-Hat) julkaistiin samana vuonna, mutta se menestyi kaupallisesti vaatimattomasti. Järvinen ei ollut erityisen kiinnostunut esiintymisestä ja hän vetäytyi pian levyn jälkeen musiikkiuralta. Elävän arkiston koosteeseen Järviseltä on valittu kappale Laiska mies.

Lähetyksessä Järvisen kanssa vieraili Ami Aspelundin tähdittämä soulyhtye Cascade, jolta kuultiin yhtyeen niin ikään ainoan pitkäsoiton avausbiisi, käännöskappale Korvissa soi.

Vuonna 1974 Popstudiossa todistettiin tuolloin jo kertaalleen lopettaneen rock-yhtye Alwari Tuohitorven toista tulemista. Yhtye oli jättänyt progressiivisen rockin taakseen ja keskittyi perinteisempiin tulkintoihin. Yhtyeeltä kuullaan Elävän arkiston koosteessa kaksi kokonaista kappaletta Kromikaunotar ja Rokkibändi.

Suorien lähetysten ja studion rajoituksia

Live-konserttien suorissa lähetyksissä ei kommelluksilta säästytty. 1974 Vanha Isäntä -yhtyeen vierailulla Matty Groves -kansansävellyksen aloitusta jouduttiin odottelemaan, koska yhtyeen kitaristi oli katkaissut kielen aiemman kappaleen aikana. Erkki Lehtola paikkasi haastattelemalla tuoretta popyhtyeiden Suomen mestaria.

Myös jyväskyläläinen Fyyralyyra yhdisteli esityksessään elementtejä kansanmusiikista. Yhtyeen ainoaksi jäänyt levy Fyyralyyra (RCA, 1977) vaihteli jazz-vaikutteisista biiseistä keskiaikaisiin tansseihin, joita tulkittiin keskiaikaisella ranskankielellä. Popstudiossa 1977 Fyyralyyra oli vahvasti kotimaisissa maisemissa ja esitti kappaleen Itäkarjalaiset ristikontrat.

Liisankadun studio-olosuhteet eivät täysin soveltuneet kaikkiin aikakauden käytöstapoihin. Ennen Orfeus-yhtyeen esitystä 1973, Erkki Lehtola joutui pyytämään yleisöä olemaan tupakoimatta ilmanvaihto-ongelmien rajoittamassa tilassa.

Virtuoosit vierailivat usein, biisit kasvoivat entisestään

Aikakauden suuret muusikkonimet esiintyivät Popstudiossa useampaan otteeseen, eri yhtyeiden riveissä tai niiden keulahahmoina.

Kriitikkonakin tunnettu kitaristi Jukka Hauru vieraili Popstudiossa kahdesti. Vuonna 1972 ohjelmasarjan aloitusjaksossa Hauru oli koonnut ympärilleen varsin vaatimattomasti nimetyn Superkings-yhtyeen. Kitaristin toinen esiintyminen tapahtui vuonna 1976, jolloin Haurun itsensä mukaan nimetty yhtye esitti ohjelmassa vain yhden kappaleen Günther Angstin. Syynä oli progeilun ylenpalttinen pituus (17:45 min).

Haurun kanssa ohjelman jakanut Nono Söderbergin yhtye täytti oman osuutensa kahdella yli yhdeksänminuuttisella kappaleella. Koosteessa kuullaan psykedeelinen Tide-sävellys kitaristin Nono(Hi-Hat, 1976) albumilta.

Vuonna 1974 Pepe & Paradise intoutui jammailemaan Carlos Santanan tutuksi tekemää Jin-Go-Lo-Ba -kappaletta. Viidakkohuuteluksi kasvava yhdeksän minuutin tulkinta poikkesi yhtyeen levytysten perustyylistä.

Kitaravirtuoosi Jukka Tolonen ei myöskään minuutteja laskenut vieraillessaan soolobändeineen ohjelmassa vuonna 1975. Tolonen päätti esityksensä Hysterica (Love Records, 1975)-levyn Django-kappaleeseen. Biisi muokkaantui Liisankadulla yli kaksitoista minuuttia pitemmäksi kuin kahden ja puolen minuutin albumiversio.

Tolonen oli Popstudiossa mukana jo vuonna 1973, kun Tasavallan Presidentti esitteli samana vuonna äänittämänsä Milky Way Moses (Love Records, 1974) -levyn kappaleen Lennosta kii. Albumille kappale päätyi englanniksi sanoitettuna, laulettuna ja nimellä Caught from the Air. Koosteen live-versio on koko Popstudio-ohjelmasarjan pisin yksittäinen kappale.

Jäsenrikkaita bändejä, potpureita ja sukulaissuhteita

Kirjaimellisesti suurimmalla kokoonpanolla ohjelmassa vieraili Maarit Hurmerinnan ja Frank Robsonin orkesteri. Yksitoistahenkinen big band sooloili Liisankadulla 1977 esittäen cover-kappaleita muun muassa Jimi Hendrixiltä, jonka Axis Bold As Love ja If 6 Was 9 yhdistettiin taidokkaasti.

Vastaavia potpureita kuultiin usein. Hectorin ja Anki Lindqvistin lauluyhtye Cumulus esitti 1973 Lemmenpotpurin yhdistellen perinteisiä ja lapsellisiakin suomalaisralleja. Kirkan ja Islanders-yhtyeen esityksessä 1975 niputettiin klassikot Sweet Soul Music ja I Can’t Turn You Loose. Hieman tuntemattomammaksi jäänyt Sami Hurmerinnan yhtye Taivaanvuohi taas esitteli 1973 oman kaksiosaisen kappaleensa Gloom/Muukalaiset yössä.

Neljän veljeksen ydinryhmän ympärille rakennettu Petri & Pettersson Brass esitti 1973 Petri Petterssonin säveltämän Now if You Really Wanna Listen to Men, joka julkaistiin lopulta suomenkielisenä Kaiken muun unohdan -nimellä yhtyeen Vauhdissa-levyllä vuonna 1974.

Salolaisen Nimbus-yhtyeen riveissä vaikuttivat serkukset Jussi ja Matti Jokiranta, jotka muodostivat bändin rytmiduon. Nimbus esitti 1974 kappaleen Myrskyjen välillä, jota ei julkaistu yhtyeen ainoaksi jääneellä Obus (Satsanga, 1974) -levyllä.

Niin ikään veljesten, Pekka ja Jukka Tegelmanin, johdossa oli kuopiolainen Finnforest-yhtye, joka jakoi ohjelman porilaisen Elonkorjuun kanssa 1977. Finnforest toimi samana vuonna Petri Petterssonin soololevyllä Nuoruus (Love Records) taustabändinä.

Keräilylevyjä ennen ja niiden jälkeen

Porilainen Elonkorjuu jäi 1970-luvun lopulla yli kahdenkymmenen vuoden tauolle ja sen debyyttialbumi Harvest Time (EMI, 1972) nousi keräilijäpiireissä halutuimpien suomalaisäänitteiden joukkoon. Koosteessa yhtyeeltä kuullaan kappale Hey Brother, jota ei levytetty.

Myös lahtelaisen Haikara-yhtyeen debyyttialbumi on vuosien saatossa noussut halutuksi äänitteeksi. Popstudio ehti kuitenkin ensin, ja Haikara esiintyi vuoden 1972 lokakuussa, ennen bändin nimeä kantaneen albumin julkaisua (Haikara, RCA, 1973).

Yhtenä 70-luvun merkittävimmistä suomalaisista progelevyistä on pidetty Kalevala-yhtyeen People No Namesia (Finnlevy, 1972). Laulaja Harri Saksala sanoitti kappaleet suomeksi, mutta koska Kalevala tavoitteli kansainvälistä menestystä, käännettiin ne levytykseen englanniksi. Popstudiossa yhtye vieraili vuonna 1973 ja esitti kappaleen Jokaiseen, jokaiseen selvällä suomen kielellä.

Liisankadun stereostudio oli entinen Suomen Filmiteollisuuden elokuvahalli. Yleisradion viimeisessä Popstudio-sarjan konsertissa toukokuussa 1977 esiintyi Mike Westhues Band, jossa soittivat Dave Lindholm vasemmalla, Mike Westhues, Tiitta Spout, Zape Lepp
Liisankadun stereostudio oli entinen Suomen Filmiteollisuuden elokuvahalli. Yleisradion viimeisessä Popstudio-sarjan konsertissa toukokuussa 1977 esiintyi Mike Westhues Band. Liisankadun stereostudio oli entinen Suomen Filmiteollisuuden elokuvahalli. Yleisradion viimeisessä Popstudio-sarjan konsertissa toukokuussa 1977 esiintyi Mike Westhues Band, jossa soittivat Dave Lindholm vasemmalla, Mike Westhues, Tiitta Spout, Zape Lepp Kuva: Yle/Leif Öster/Håkan Sandblom Yle Elävä arkisto
Liisankadun stereostudio oli entinen Suomen Filmiteollisuuden elokuvahalli. Yleisradion viimeisessä Popstudio-sarjan konsertissa toukokuussa 1977 esiintyi Mike Westhues Band, jossa soittivat Dave Lindholm vasemmalla, Mike Westhues, Tiitta Spout, Zape Lepp
Mike Westhues Band: Dave Lindholm vasemmalla, Mike Westhues, Tiitta Spout, Zape Leppänen Liisankadun stereostudio oli entinen Suomen Filmiteollisuuden elokuvahalli. Yleisradion viimeisessä Popstudio-sarjan konsertissa toukokuussa 1977 esiintyi Mike Westhues Band, jossa soittivat Dave Lindholm vasemmalla, Mike Westhues, Tiitta Spout, Zape Lepp Kuva: Yle/Leif Öster/Håkan Sandblom Yle Elävä arkisto
Mike Westhues Band esiintyy stereostudiossa.
Mike Westhues Band esiintyy stereostudiossa. Mike Westhues Band esiintyy stereostudiossa. Kuva: Yle/Leif Öster/Håkan Sandblom Yle Elävä arkisto

Lähteet: Esko Lehtonen: Suomalaisen rockin tietosanakirja (Soundi-kirja 1983)

  • Sisällissota 1918 – punaiset muistot

    Harvinaiset arkistohaastattelut antavat äänen hävinneille.

    Suomen vuoden 1918 sota ei jakanut vain kansakuntaa vaan myös sen muistin. Hävinneiden tulkinta tapahtuneesta jäi vuosikymmeniksi virallisen julkisuuden ulkopuolelle. He kertovat tässä, miksi olivat mukana ja minkä hinnan saivat siitä maksaa.

  • Eero Leväluomalla oli harvinainen kyky muuttaa kuva ääneksi

    Ohjaaja tunnetaan Suomi-filmeistä ja dekkarikuunnelmista.

    Eero Leväluoma (1896-1969) teki poikkeuksellisen uran elokuvien, näytelmien ja radiokuunnelmien parissa. Yhdeksänvuotiaana teatterilavalle noussut poika esiintyi, lavasti ja ohjasi kotimaisissa elokuvissa, johti parikymmentä vuotta eri teattereita ja siirtyi viisikymppisenä töihin Yleisradion teatteriosastolle. Hän ohjasi satoja kuunnelmia ja koukutti yleisön äänitehosteilla ja tunnussävelillä jännityssarjojen maailmaan.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto

  • Faktaa ja fiktiota Suomen presidenteistä ja heidän haastajistaan

    Presidenttejä ja ehdokkaita draamassa ja dokumenteissa

    Kokosimme Areenaan katsottavaksi ohjelmia Suomen presidenteistä ja vaalien vahvoista kilpakumppaneista. Tarjolla on dokumentteja, henkilökuvia, draamasarjoja ja elokuvia – toisinaan taru ja totuus nivoutuvat yhteen. Suomen poliittinen historia näkyy myös itse ohjelmissa ja niiden sisäisissä valinnoissa.
    Katso Yle Areenassa: Faktaa ja fiktiota entisistä presidenteistä ja ehdokkaista

  • “Muistakaa, että minunkin täytyy elää” – ohjaaja Tapio Piiraisen muistot teoksistaan ovat täynnä itseironiaa

    Ohjaaja Tapio Piirainen muistelee teoksiensa tekoa.

    Areenassa on katsottavissa laaja paketti Tapio Piiraisen ohjaamia elokuvia ja sarjoja, kuten Poliisin poika ja Viimeiset siemenperunat. Tragikomedioistaan ja Raid-sarjasta tunnettu ohjaaja itse muistelee katsottavissa olevien elokuvien ja sarjojen tekemistä itseironisella ja hauskalla tavalla.
    Toivotut: Poliisin poika – ja muita Tapio Piiraisen ohjauksia Yle Areenassa

  • Punikkeja ja jääkäreitä – tasavallan syntyvuosien kokijat äänessä

    Itsenäisyyden murrosvuosien todistajat muistelevat netissä.

    Elävä arkisto on jo aiemmin julkaissut runsaasti silminnäkijäaineistoa 100-vuotisen Suomen kuohuvasta alkutaipaleesta. Uusin lisäys on Ylen ja kahden työväenarkiston yhteistyönä syntynyt järkälemäinen haastattelukooste sisällissodan punaisten muistoista.

  • Sisällissota 1918 – punaiset muistot

    Harvinaiset arkistohaastattelut antavat äänen hävinneille.

    Suomen vuoden 1918 sota ei jakanut vain kansakuntaa vaan myös sen muistin. Hävinneiden tulkinta tapahtuneesta jäi vuosikymmeniksi virallisen julkisuuden ulkopuolelle. He kertovat tässä, miksi olivat mukana ja minkä hinnan saivat siitä maksaa.

  • Eero Leväluomalla oli harvinainen kyky muuttaa kuva ääneksi

    Ohjaaja tunnetaan Suomi-filmeistä ja dekkarikuunnelmista.

    Eero Leväluoma (1896-1969) teki poikkeuksellisen uran elokuvien, näytelmien ja radiokuunnelmien parissa. Yhdeksänvuotiaana teatterilavalle noussut poika esiintyi, lavasti ja ohjasi kotimaisissa elokuvissa, johti parikymmentä vuotta eri teattereita ja siirtyi viisikymppisenä töihin Yleisradion teatteriosastolle. Hän ohjasi satoja kuunnelmia ja koukutti yleisön äänitehosteilla ja tunnussävelillä jännityssarjojen maailmaan.

  • Rintamäkeläiset olohuoneessa – joulu tulee, jurotus pysyy

    Vanhoissa suosikkidraamoissa ei joulu olekaan yhtä juhlaa.

    Kun suositussa suomalaisessa draamasarjassa on joulun aika, voisi kuvitella maalaisidylliä ja perheonnea. Mutta mitä tapahtuukaan Rintamäkeläisten joulupäivänä 1972 esitetyssä jaksossa, jonka yleisö äänesti katsottavaksi Areenaan. Ainakin siinä kouritaan, jupistaan, jurotetaan ja petetään.

  • Täällä Pohjantähden alla -elokuva uhmasi uutta aaltoa ja syntyi pystypäin vanhana

    Laineen suurelokuva valmistui vuonna 1968

    Edvin Laine pääsi sovittamaan Väinö Linnan kansallisromaanin elokuvaksi vasta kymmenkunta vuotta kirjasarjan ilmestymisen jälkeen hetkellä, jolloin elokuvateollisuus oli julistettu kuolleeksi. Fennada-Filmin ja Ylen tuottama Laineen ensimmäinen väriohjaus oli vuonna 1968 tyyliltään epämuodikas kolmituntinen suurelokuva, joka kritiikistä huolimatta antoi Pentinkulman kyläyhteisölle ne kasvot, joihin me palaamme.

  • Metsolat – Tie joka vei meidät kotiin

    1990-luvun suosikkisarja kertoo kainuulaisen suvun tarinaa

    Suomi eli huoletonta nousukautta 1980-luvun lopussa, mutta uusi vuosikymmen nosti sinivalkotaivaalle synkkiä pilviä. 90-luku toi laman, joka oli taloudellisesti ja myös henkisesti monelle raskasta aikaa. Näistä nousukauden ja laman ajoista kertoo Suomen yksi suosituimmista tv-sarjoista, Metsolat.
    Katso Metsolat-jaksoja Yle Areenassa

  • Metsolat on palannut! Nämä asiat sinun on tiedettävä ysärin suosikkisarjasta

    Metsolat on katsottavissa Areenassa vuoden ajan.

    Rakastettu, kaivattu ja toivottu Metsolat on nyt katsottavissa Areenassa. Muistatko tuon ysärisarjan, jossa seurattiin paitsi Metsoloiden laajennetun perheen elämää, myös koko suomalaisen maaseudun murrosta 1980-1990-lukujen vaihteessa? Lehmät vaihtuivat hiihtokeskukseen, lapsia muutti ympäri maailmaa, mutta aina se Kari Kaukovaara kiusasi Metsolan Erkkiä.

  • Pekan perillinen -radioseikkailussa Lipponen pelastaa tyttärensä ja rakkaansa

    Lipponen ja Korkki selvittävät Pekan tyttären sieppausta.

    Prinssieversti, ylipiäjohtaja Pekka Lipponen hoitaa kaikessa rauhassa öljyahväärejään San Diegossa, kun hotellihuoneeseen lähetetään uhkaileva papukaija ja puhelimessa lausutaan Hirtettyjen balladia. Yöjuna vie Lipposen ja palvelijansa Pavel Pohjosen Meksikoon, jossa he sotkeutuvat ensitöikseen markiisittaren tyttären sieppaukseen. Mutta kuka onkaan tämä suomalaissukuinen öljykenttien omistajatar?