Hyppää pääsisältöön

Runoilija Ilpo Tiihonen sai suunvuoronsa

Lorusta loitsuksi, manauksesta moraliteetiksi, laulusta näytelmäksi. Henkilökuva leinoisin keinoin ja mannisin mutkin runoilija Ilpo Tiihosesta.

Tietolaatikko

Tekijänoikeudellisista syistä dokumentista julkaistaan otteita. Kuvamateriaalista on ajoittain leikattu stillkuvia valokuvista sopimusehtojen mukaisesti.

Ilpo Tiihonen oppi lukemaan Aku Ankasta niin kuin monet muutkin suomalaislapset. Sittemmin hän on tehnyt kielellä temppuja, joista useimmat vain uneksivat. Tiihosen vanhemmat olivat Savosta ja Karjalasta ja kotona puhuttiin niin paljon, ettei nuori Ilpo saanut suunvuoroa.

Kapinallinen nuori osallistui Nuoren Voiman kirjoituskilpailuun, meni Oriveden kirjoittajakursseille ja debytoi runoilijana vuonna 1975. Leinoisin keinoin ja mannisin mutkin runoileva Tiihonen on taivutellut säkeitään moneen käyttöön, teatterien näyttämöille, tv-oopperaan, lastenkirjoihin ja -musikaaleihin ja palkittuihin runoteoksiin.

Atro Lahtelan ohjaamassa henkilökuvassa Tiihonen liikkuu kotikaupunginosansa Kallion kaduilla ja kallioilla ja kertoo mikä häntä innostaa — kielessä ja maailmassa. Ääneen päästetään myös runoilijan näyttelijäpoika Ville, joka kertoo oman näkemyksensä runojen lukemisen taidosta.

Ilpo Tiihonen sain dokumentin kuvausvuonna Yleisradion Tanssivan karhun runopalkinnon. Samana vuonna hänet palkittiin Savonia kirjallisuuspalkinnolla, Kirjallisuuden valtionpalkinnolla ja Pro Finlandia -mitalilla.

Teksti: Ylen Kulttuuritoimitus & Ville Matilainen

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto