Hyppää pääsisältöön

Elämää putkiremontin naapurissa

Elämää putkiremontin naapurissa. Kuva: Siiri Huttunen, Yle Olotila

Asun kerrostalossa, jossa on meneillään linjasaneeraus - putkiremonttinakin tunnettu. Asuin vajaan vuoden verran putkiremontin naapurina ennen kuin muutin evakkoon. Melusta, kolinasta ja käytävillä pyörivistä työmiehistä tuli arkipäivää. Hermoja koeteltiin toden teolla, kun remontti siirtyi omaan rappuuni ja viereisiin asuntoihin.

Meteliä, pölyä ja unisia aamuja

Hoidin aamutoimet korvatulpat ja isot kuulokkeet päässä.
Remontista aiheutuva meteli sai veren kiehumaan. Kuului naputusta, porausta ja kolketta. Työt alkoivat täsmällisesti joka aamu seitsemältä ja heti kaikkein äänekkäimmällä työllä. Olin varma, että joku tulee seinästä läpi. Oli aamuja, jolloin piikkauksen ääni pärisi vuoron perään herätyskellon kanssa. Hoidin aamutoimet korvatulpat ja isot kuulokkeet päässä. Raivostutti, mutta ei auttanut kuin hengittää syvään. Piinallisin melu kesti noin viikon verran.

Remonttia tehtiin myös viikonloppuisin, joten pitkät aamu-unet jäivät. Yhtenä lauantai-aamuna "nukuin" pitkäksi venyneen illan jälkeen (suom. krapulassa) korvatulpat korvilla, kun seinän toisella puolella tärisi. Päässä jyskytti ja mietin, miksi ihmeessä asun täällä vielä. Muutto ei kuitenkaan tässä vaiheessa ollut vielä mahdollista, joten pärinät ja tärinät oli vain kestettävä. Arkisin kävin onneksi töissä. Viikonlopputöiden piti olla satunnaisia, mutta niistä tuli enemmän sääntö kuin poikkeus.

Rappukäytävät oli vuorattu pahvilla ja muovilla. Nurkissa lojui koneita, säkkejä, laatikoita ja työvälineitä, joita sai väistellä. Valkoinen pöly tunkeutui asuntooni asti. Lattialla näkyi valkoisia kengänjälkiä ja eteistä oli turha siivota.Elämää putkiremontin naapurissa. Kuva: Siiri Huttunen, Yle Olotila

Mitä täällä tapahtuu?

Harmaita hiuksia pölyn lisäksi aiheutti tietämättömyys. Remontin etenemisestä ei tiedotettu oikeastaan lainkaan. Joskus ilmoitustaululla oli lappu vesikatkoksista. Vuokra-asuntoni omistaja ei tiennyt sen enempää. Tiedossa oli ainoastaan remontin alkamis- ja päättymispäivä. Oman asunnon remontin aikana huoneistossa ei voisi asua lainkaan. Jostain pitäisi evakkoasumus löytää.

Häneltä sain hyödyllistä tietoa ja vinkkejä, joita en muuten olisi saanut.
Mielessä pyöri tuhat asiaa: voiko asuntoon jättää remontin ajaksi tavaroita? Mitä pitää suojata? Mistä saan suojamuovia? Onneksi tajusin kysyä naapurilta, joka kertoi omasta remonttikokemuksestaan. Häneltä sain hyödyllistä tietoa ja vinkkejä, joita en muuten olisi saanut.

Viimeinen kuukausi ennen evakkoon muuttamista oli raastavin. Ärsytystasot nousivat huippuunsa, kun remonttityön touhussa oli katkaistu puhelinkaapeli. Olin koko kuukauden ilman kiinteää nettiä, mikä on netissä työtä tekevälle ihan järjetöntä. Pihalla aloitettiin kaivutyöt, jotka hankaloittivat kulkemista. Ulko-ovella oli siltaviritelmiä, ja jossain vaiheessa piti kulkea kellarin kautta ulos. Näin kauhukuvia, kuinka joudumme kantamaan muuttokuorman esteradan läpi.

Kauhukuvat eivät onneksi toteutuneet, vaan muutto evakkoon sujui varsin mallikkaasti. Suojausmuovin sain remonttifirmalta soitettuani ensin pari puhelua työnjohtajalle. Suurimman osan tavaroistani tungin vinttivarastoon ja kaappiin. Kaapin ovet suojasin myös muovilla.Elämää putkiremontin naapurissa. Kuva: Siiri Huttunen, Yle Olotila

Lopussa palkinto odottaa

Vuosi sitten en tiennyt, mistä putkiremontissa on kyse. Kauhutarinoita metelistä, sotkusta ja remontin venymisestä kuulee yleensä tädin kaiman serkuilta. Osa tarinoista pitää varmasti paikkansa, mutta se pitää kokea itse ymmärtääkseen. 

Muutaman kuukauden päästä muuttorumba koettaa taas. Kotona odottaa toivon mukaan silloin kokonaan uusi wc ja keittiö. Se auttaa jaksamaan remonttihelvetin läpi.

Vuokralaisena olisin voinut tietysti vain etsiä uuden asunnon, mutta kaikesta huolimatta viihdyn kodissani.Yksi putkiremontti elämässä saa kuitenkin riittää.

 
Linkit:

Kommentit