Hyppää pääsisältöön

Nuori Peter von Bagh hehkutti vanhoja ohjaajasuuruuksia esikoissarjassaan

Elokuvakriitikko Peter von Bagh teki ensimmäisen radiosarjansa 20-vuotiaana vuosina 1964–1965. Esittelyssä on valikoima seitsemännen taiteen merkkinimiä Fritz Langista Roberto Rosselliniin. Mukana on myös harvinainen ohjaajahaastattelu varhaisesta pohjoismaisesta mestarista Carl Th. Dreyeristä.

Tietolaatikko

Lähteitä: Päivi Istala, Citizen Peter on the Air – Petteri ja radio, Peter von Baghin juhlakirja, 2013 (käsikirjoitus)

Peter von Bagh (s. 1943) teki pari ensimmäistä radiojuttuaan jo vuonna 1961 silloiselle Oulun maakuntaradiolle. Oheiset ohjaajamuotokuvat ovat kuitenkin hänen varhaisimpia säilyneitä ohjelmiaan. Useimmat tallenteet ovat todennäköisesti jonkun kuulijan radiolähetyksestä nauhoittamia; niissä on kuultavissa erilaisia häiriöääniä, joista ainakin osa saattaa johtua kotinauhoitustilanteesta.

Ohjelmien historiallinen kiinnostavuus puoltaa kuitenkin niiden julkaisua. Ne ovat alkusoittoa von Baghin myöhemmälle mittavalle radiouralle, joka tuotti mm. laajan Elämää suuremmat elokuvat -sarjan. Jo varhaisissa radioesitelmissä on kuultavissa tekijän innostuneisuus, laaja sivistyneisyys ja kyky tehdä elokuvat eläviksi pelkän sanan voimalla. Vain sarjan aloitusjakso, helmikuussa 1964 radioitu ohjelma Howard Hawksista sisältää niin paljon kanavahäiriötä, että sen kuunteleminen on miltei mahdotonta.

Italian neorealismin keskushahmoihin kuuluneen Roberto Rossellinin lähes kaikki teokset yhdistyivät tavalla tai toisella sotaan. Von Bagh puhuu ohjelmassaan mm. elokuvista Rooma — avoin kaupunki, Paisà, Saksa vuonna nolla, Stromboli ja L'Amore. Rossellinille tunnusomaista oli lakonisen dokumentaarinen kuvaus, mutta kertomusainesten käytön johdosta häntä oli myös syytetty neorealismin periaatteiden hylkäämisestä. Von Baghin mielestä tuomio johtui tyylisuunnan liian ahtaasta määrittelystä, ja hän arvioikin Rossellinin sittenkin neorealismille uskollisimmaksi italialaisohjaajaksi.

Jean Renoir oli keskeinen tekijä elokuvallisen realismin kehittämisessä. Renoirin töistä ovat esillä mm. 1930-luvun klassikot Pelin säännöt ja Suuri illuusio, viimemainitun muunnelma Karkaileva korpraali sekä tieteellistä edistystä problematisoivat Aamiainen ruohikolla ja Tohtori Cordelierin testamentti, "makaaberin elokuvan rikas mestariteos".

Fritz Langin ura oli kuin hänen omista filmeistään, von Bagh sanoo: ohjaaja teki 30 vuotta elokuvia saamatta ansaitsemaansa tunnustusta. Hitler ja Goebbels kosiskelivat Langia palvelukseensa, vaikka sellaiset klassikot kuin Tohtori Mabusen testamentti ja M — kaupunki etsii murhaajaa on nähtävissä suoriksi kommenteiksi ajasta, joka nosti natsit valtaan. Lang emigroitui Amerikkaan ja teki Hollywoodissa mm. elokuvat Raivo, Punainen katu, Nainen ikkunassa, Rancho Notorious ja Huulipunamurhaaja. Ansaan joutunut ihminen, virallisen ja epävirallisen oikeudenkäytön suhde ja ajatus henkilökohtaisesta kostosta ovat Langin elokuvien toistuvia teemoja.

Alexandr Dovzhenko lukeutui Eisensteinin ja Pudovkinin kanssa 1920-luvun neuvostoelokuvan keskeiseen kolmikkoon. Von Baghin ohjelmassa käsiteltävinä ovat mm. Venäjän kansalaissotaan sijoittuva Arsenal, Kaukoidän tulevaisuudenkuvaus Aerograd sekä maatalouden kollektivisoinnista kertova Maa, "neuvostoelokuvan suuruuden kauden joutsenlaulu". Dovzhenkon viimeiset elokuvasuunnitelmat toteutti hänen vaimonsa Julija Solntseva.

Von Baghin ensimmäinen ulkomailla tehty ohjaajahaastattelu syntyi elokuussa 1965 hänen tavatessaan Kööpenhaminassa Carl Th. Dreyerin. Haastattelusta kuultiin otteita neljä kuukautta myöhemmin radioidussa ohjelmassa. Tarkastelussa ovat mm. "elokuvataiteen omituisimpiin teoksiin kuuluva" Vampyr, Dreyerin ensimmäinen mestariteos Prästänkan, intensiivinen Jeanne D'Arcin kärsimys ja Tanskan natsimiehityksen aikana syntynyt Vihan päivä. Tuorein ohjaus Gertrud oli "Dreyerin suggestiivisimpia luomuksia", jota mm. uuden aallon kärkinimi Jean-Luc Godard puolusti murhaavaa arvostelua vastaan.

Vuosina 1964–1965 von Baghille tarjoutui tilaisuus muihinkin ohjaajahaastatteluihin mm. monien ranskalaisten filmimiesten vieraillessa Suomessa. Georges Franju esitellään lyhyessä radiojutussa "runollisen realismin" edustajaksi. Hänen kuulussa dokumentissaan Eläinten veri realistiset ainekset saivat uuden, oudosti runollisen sisällön, kun taas tuoreessa 1910-luvun sarjafilmeihin perustuvassa Judexissa fantastiset ja runolliset ainekset tihentyivät realismiksi.

Teksti: Jukka Lindfors

Kommentit
  • Chilestä tuli sydämenasia Tapani Brotherukselle ja Harald Edelstamille – diplomaatit auttoivat tuhansia pakolaisia

    Brotherus ja Edelstam kertovat vaiheistaan Chilessä.

    Vallankaappauksesta alkanut terrori mullisti chileläisten elämän vuonna 1973. Poikkeuksellinen tilanne vaati poikkeuksellisia toimia myös auttamishaluisilta diplomaateilta. Heistä ruotsalaisella Harald Edelstamilla ja suomalaisella Tapani Brotheruksella oli ratkaiseva rooli tuhansien maasta henkensä edestä pois paenneiden chileläisten kohtaloissa. Tässä artikkelissa he kertovat itse, miten tilanteen kokivat.

  • Suomalaistoimittajat tallensivat Chilen sosialistisen unelman ennen vallankaappausta

    Tältä näytti Allenden Chile suomalaissilmin 1971–1973

    1970-luvun alussa maailma käänsi katseensa Chileen, missä vahvasti oikeistoon ja vasemmistoon jakautunut kansa valitsi itselleen vapaissa vaaleissa sosialistisen presidentin. Myös Suomesta matkusti toimittajia paikan päälle katsomaan, millaista elämä presidentti Allenden Chilessä oli. He näkivät, millaisia saavutuksia ja ongelmia uusi hallinto oli tuonut mukanaan. Tuloksena oli ainutlaatuista kuva- ja äänimateriaalia, josta myöhäisin on tallennettu vain muutamaa kuukautta ennen sotilasvallankaappausta.

  • Chilen vallankaappaus ja sen seuraukset järkyttivät suomalaisia syyskuussa 1973

    Presidentti Allende syöstiin vallasta 11.9.1973

    Liki kolme vuotta kestänyt presidentti Allenden hallinto tuli tiensä päähän 11. syyskuuta 1973, jolloin armeija kaappasi maassa vallan kenraali Pinochetin johdolla. Yhdysvaltain tukema kaappaus oli lyhyt ja väkivaltainen, ja ajoi Allenden tekemään itsemurhan heti kaappauspäivänä. Santiago de Chilen tapahtumia seurattiin tiiviisti myös Suomessa.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto