Hyppää pääsisältöön

Mummiksi tuplana, osa 3: Millainen on Mummo Look?

Mummojalkineet? Kuva: Marjo Lundvall, Yle

Tulin äidiksi kohtuullisen nuorena (25 v). Mummiksi olen mielestäni lähes alaikäinen, luulen puskevani työelämässä vielä hyvän tovin. Henkinen ikäni lienee neljänkympin hujakoilla. Onhan tutkimuksin todistettu, että itse kukin luulottelee ikänsä vähintään kymmenen vuotta alakanttiin. Peilistä katsoo rypytön naama, ainakin niinä päivinä kun lukulasit ovat unohtuneet.

Harmaita hapsia ja pallokampauksia

Edesmennyt isoäitini, Someron mamma, tapasi pruutata mustaa Polycoloria hiuksiinsa elämänsä loppuun asti. -Mää en miksikän harmaapääks ruppe, oli periaate. Hänellä oli luonnostaan pikimusta paksu hiuksisto, kukapa sellaisesta luopuisi. Musta oli hänen säpäkkään luonteeseensakin sopivan vahva väri.

Julistaisi maailmalle: Haloo kaikki, täältä tulee mummi!
Jossain vaiheessa jo ennen kaksosten syntymää huolestuin omasta ulkoasustani. Miltä mummin kuuluu näyttää? Voiko olla pitkät hiukset? Entä väri: jos sittenkin olisi tyylikästä antaa harmaan kasvaa? Julistaisi maailmalle: Haloo kaikki, täältä tulee mummi!

Pukeutumispuolikin alkoi mietityttää. Isoäiti harrasti sen ajan suosikkeja, niin sanottuja kotitakkeja. Oma äitini on säilynyt hoikkana, ja suosii siistiä urheilullista vaatetusta. Missä minun lookini on? Työssä farkut, vapaalla farkut, juhlissa paremmat farkut. Hienostellessa farkkuhame.

Sen kerran kun päätin yllättää lähimmäiseni teettämällä juhlakampauksen, tulin kampaamosta   ampiaispesää muistuttava pallo päässä. Yritys oli saada hulmuavat Marilyn-lainekiharat. Ehkä suullisessa ilmaisussani olisi kohentamista? Juhlaväki kyllä yllättyi, hyvä kun tunnistivat. 

Pyöräilykypärä, esiliina ja matalat korot 

Pyrin siihen, että kaksosilla olisi suhteellisen ehjä mummi. Pyöräilykypärä unohtuu enää harvoin eteisen hattuhyllylle. Pyörän selkään en nouse korkokengissä. Flunssatartuntojen estämiseksi pukeudun järkevästi. Sateella jalat sujahtavat kumisaappaisiin. Ensi talven jäisiin katuihin varustaudun mitä luultavimmin liukuesteillä. En itse aja autoa, mutta olen erittäin taitava vieruskuski. Mummeja ei tule kenenkään kyyditä ylinopeudella. Mummin suojavaate. Kuva: Marjo Lundvall, Yle

Kaksosten kanssa touhutessa esiliina on osoittautunut parhaaksi vaatekappaleeksi. Jostain syystä pilttien ruokailussa osa soseista löytää tiensä syöttäjän päälle. Jos essussa vielä on värikkäitä kuvia, on vauvojen keskittyminen ruokailuun taattu. Järkevyys pukee ketä tahansa, ei vain mummeja. 

Katson ihaillen Aira Samulinin olemusta: isoäiti minihameessa, verkkosukissa ja korkokengissä. Mutta – hänellä on sääret, joita näyttää. Ei se iästä ole kiinni. Minulla on hyvät jalat, mutta sääriosa puuttuu. Ei näihin tolppiin lyhyt helma sopinut parikymppisenäkään, kuinka siis nyt? 

Mummi on myös tytär, puoliso, äiti, Henkilö 

Sitten kun nämä pitää - pitäisikö - eikö sittenkin pitäisi -vaiheet on käynyt läpi, voikin rentoutua. Miksi ihmeessä mummius tarkoittaisi omimman minuuden hylkäystä? 

Voi olla, että vauvojen hurmaava olemus saa sen aikaan: noille haluan antaa parastani! Jos tunnen kompuroineeni äitinä, jos olen mariseva puoliso, vaativa työntekijä - tässä mummiudessa sentään kunnostaudun… 

Ainoa vahvuuteni on olla oma itseni, päättelen. Siitä kaksoset voivat ammentaa haluamansa: Ahaa - mummi kuuntelee rockia eikä lastenlauluja. Ahaa - mummin kanssa matkustellaan raitiovaunulla, mummi tuntee ötökät, mummi käy töissä, mummi rakastaa muitakin kuin meitä… 

-Mutta meitä kai eniten?  -Kyllä, mummi vastaa, teitä ehdottomasti eniten!Varvastellen. Kuva: Marjo Lundvall, Yle

Aikaisemmat jaksot:

Mummiksi tuplana osa 1: Tutustuminen 

Mummiksi tuplana osa 2: Apua, missä manuaali?

 

Linkit:

Kommentit