Ville Matilainen
Yle
Yleisön kiihdyttäjä, omien sparraaja, markkinoinnin vetojuhta, se yksi hahmo, joka kisoista ainakin muistetaan. Urheilumaskotit yleistyivät 1980-luvulla nopeasti. Suurtapahtumien rinnalla myös vähemmän nostetta saaneisiin tapahtumiin kehiteltiin toinen toistaan erikoisempia hahmoja. Elävän arkiston kooste esittelee ikonisia markkinointivetureita, mutta myös nopeasti unohdettuja kentän laidalla märehtijöitä.
Kaikkien aikojen ensimmäiset yleisurheilun MM-kilpailut järjestettiin Suomessa 1983. Helsingin kisojen symbolina ja tuotemarkkinoinnin vetonaulana oli Lasse Virénin mukaan nimetty Lasse-jänis, jonka kustannuksella kisat myös avattiin. Lasse lähetettiin juhlavissa tunnelmissa taivaan tuuliin ilmapallojen lennättämänä.
Vuonna 1984 Sarajevon kisoihin valmistautuva Suomen talviolympiajoukkue joutui vastailemaan toimittajien typeriin kysymyksiin ja asettui ryhmäkuvaan Vučko-suden kanssa. Vaikka olympiamaskotti ei ollut suomalaisten keksintö, oli joukkueelle kehittynyt selvä tunneside hukkaan. Sen verran tiukkasanaisesti Vučkon pitämistä kisakuvassa puolustettiin.
Koosteen ensimmäinen aito eläinmaskotti on vuoden 1986 amerikkalaisen jalkapallon EM-kisoihin rahdattu Juuso-pässi. Keinoruohokentän laidalla märehtinyt Juuso esitti mielipiteensä huonoista järjestelyistä moititussa tapahtumassa.
Myös hiihdon vuoden 1989 A-maajoukkueemme oli selvästi innoissaan kisamaskotista. Tonttu-ukot pääsivät mukaan osallistumaan joukkueen happihyppelyyn.
Maskottikoosteemme kovanaaman titteli menee yllättäen Muumipeikolle. Vuoden 1992 nyrkkeilyn MM-kisojen esitaistelijana kunnostautunut Muumi esitteli varjonyrkkeilytaitojaan niin vakuuttavasti, ettei selostaja Antero Mertarantakaan keksinyt mitään nasevaa sanottavaa.
Lahden vuoden 1997 World Games -kisojen keulakuvana urakoinut Augusti aloitti työnsä jo saman vuoden alussa hiihdon maailmancup-kisassa. Vihreäpäinen hyppyrinokka bongattiin yleisön seasta skoolailemassa. Syyskuun World Games -kisojen aikana Augusti pääsi esittelemään tanssitaitojaan kisatytön kustannuksella.
Yksi ikonisimmista suomalaismaskoteista on eittämättä Jello-leijona, joka esiteltiin suurelle yleisölle vuoden 1997 jääkiekon MM-kisojen avajaisgaalassa karjahdusten säestämänä. Todellisuudessa Jello parka ei ollut aivan niin hurja peto mitä avajaisissa annettiin ymmärtää. Leijona ei esimerkiksi ollut tietoinen, että työsuhde jäi kertaluonteiseksi ja vain parin viikon mittaiseksi.
Jellon ilmeinen serkkupoika, Finkey, otti vuonna 2003 vuorostaan vastaan kotikisojen maskotin tehtävän. Finkeyn työsuhde jatkui myöhemminkin. Salamahiuksinen leijona bongattiin Helsingin Kauppatorilla jääkiekkojoukkueen vuoden 2011 maailmanmestaruuden kunniaksi järjestetyssä kansanjuhlassa.
Maskotteja on harrastettu jo kaukaisemmillakin vuosikymmenillä. Ennen vuoden 1966 Ruotsi-maaottelua toiveikkaat teekkarit lahjoittivat elävän Paavo-jäniksen Suomen yleisurheilujoukkueen maskotiksi. Otuksen onnenkäpälien oli määrä taata, että Ruotsi saisi "turpiinsa niin että paukkuu". Toisin kuitenkin kävi.
