Hyppää pääsisältöön

Kisamaskotti muistetaan, vai muistetaanko?

Yleisön kiihdyttäjä, omien sparraaja, markkinoinnin vetojuhta, se yksi hahmo, joka kisoista ainakin muistetaan. Urheilumaskotit yleistyivät 1980-luvulla nopeasti. Suurtapahtumien rinnalla myös vähemmän nostetta saaneisiin tapahtumiin kehiteltiin toinen toistaan erikoisempia hahmoja. Elävän arkiston kooste esittelee ikonisia markkinointivetureita, mutta myös nopeasti unohdettuja kentän laidalla märehtijöitä.

Kaikkien aikojen ensimmäiset yleisurheilun MM-kilpailut järjestettiin Suomessa 1983. Helsingin kisojen symbolina ja tuotemarkkinoinnin vetonaulana oli Lasse Virénin mukaan nimetty Lasse-jänis, jonka kustannuksella kisat myös avattiin. Lasse lähetettiin juhlavissa tunnelmissa taivaan tuuliin ilmapallojen lennättämänä.

Vuonna 1984 Sarajevon kisoihin valmistautuva Suomen talviolympiajoukkue joutui vastailemaan toimittajien typeriin kysymyksiin ja asettui ryhmäkuvaan Vučko-suden kanssa. Vaikka olympiamaskotti ei ollut suomalaisten keksintö, oli joukkueelle kehittynyt selvä tunneside hukkaan. Sen verran tiukkasanaisesti Vučkon pitämistä kisakuvassa puolustettiin.

Koosteen ensimmäinen aito eläinmaskotti on vuoden 1986 amerikkalaisen jalkapallon EM-kisoihin rahdattu Juuso-pässi. Keinoruohokentän laidalla märehtinyt Juuso esitti mielipiteensä huonoista järjestelyistä moititussa tapahtumassa.

Myös hiihdon vuoden 1989 A-maajoukkueemme oli selvästi innoissaan kisamaskotista. Tonttu-ukot pääsivät mukaan osallistumaan joukkueen happihyppelyyn.

Maskottikoosteemme kovanaaman titteli menee yllättäen Muumipeikolle. Vuoden 1992 nyrkkeilyn MM-kisojen esitaistelijana kunnostautunut Muumi esitteli varjonyrkkeilytaitojaan niin vakuuttavasti, ettei selostaja Antero Mertarantakaan keksinyt mitään nasevaa sanottavaa.

Lahden vuoden 1997 World Games -kisojen keulakuvana urakoinut Augusti aloitti työnsä jo saman vuoden alussa hiihdon maailmancup-kisassa. Vihreäpäinen hyppyrinokka bongattiin yleisön seasta skoolailemassa. Syyskuun World Games -kisojen aikana Augusti pääsi esittelemään tanssitaitojaan kisatytön kustannuksella.

Yksi ikonisimmista suomalaismaskoteista on eittämättä Jello-leijona, joka esiteltiin suurelle yleisölle vuoden 1997 jääkiekon MM-kisojen avajaisgaalassa karjahdusten säestämänä. Todellisuudessa Jello parka ei ollut aivan niin hurja peto mitä avajaisissa annettiin ymmärtää. Leijona ei esimerkiksi ollut tietoinen, että työsuhde jäi kertaluonteiseksi ja vain parin viikon mittaiseksi.

Jellon ilmeinen serkkupoika, Finkey, otti vuonna 2003 vuorostaan vastaan kotikisojen maskotin tehtävän. Finkeyn työsuhde jatkui myöhemminkin. Salamahiuksinen leijona bongattiin Helsingin Kauppatorilla jääkiekkojoukkueen vuoden 2011 maailmanmestaruuden kunniaksi järjestetyssä kansanjuhlassa.

Maskotteja on harrastettu jo kaukaisemmillakin vuosikymmenillä. Ennen vuoden 1966 Ruotsi-maaottelua toiveikkaat teekkarit lahjoittivat elävän Paavo-jäniksen Suomen yleisurheilujoukkueen maskotiksi. Otuksen onnenkäpälien oli määrä taata, että Ruotsi saisi "turpiinsa niin että paukkuu". Toisin kuitenkin kävi.

Kommentit
  • Luotsi on merten henkivartija

    Luotsiveneet ovat elintärkeitä merellä työskennellessä.

    Vuonna 1994 julkaistu Meri työmaana -dokumentti käy läpi luotsien historiaa aina 90-luvulle asti. Dokumentin ovat toimittaneet Bosse von Willebrand ja Rikard Thölix.

  • Karvian ourat – uniikki saariryhmä Selkämerellä

    Ohjelma vuodelta 1971.

    Vuonna 1971 valmistuneessa tunnelmallisessa dokumentissa Karvian Ourat tutustutaan Ouran saaristoon ja asukkaisiin. Ourat on ainutlaatuinen saaristo avomeren tuntumassa. Selkämerellä sijaitseva, sadoista saarista ja luodoista koostuva säpäleinen kokonaisuus on maisemallisesti poikkeuksellisen merkittävä. Pirunpellot ja louhikko luovat saariryhmälle ominaisen maiseman.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto

  • Luotsi on merten henkivartija

    Luotsiveneet ovat elintärkeitä merellä työskennellessä.

    Vuonna 1994 julkaistu Meri työmaana -dokumentti käy läpi luotsien historiaa aina 90-luvulle asti. Dokumentin ovat toimittaneet Bosse von Willebrand ja Rikard Thölix.

  • Karvian ourat – uniikki saariryhmä Selkämerellä

    Ohjelma vuodelta 1971.

    Vuonna 1971 valmistuneessa tunnelmallisessa dokumentissa Karvian Ourat tutustutaan Ouran saaristoon ja asukkaisiin. Ourat on ainutlaatuinen saaristo avomeren tuntumassa. Selkämerellä sijaitseva, sadoista saarista ja luodoista koostuva säpäleinen kokonaisuus on maisemallisesti poikkeuksellisen merkittävä. Pirunpellot ja louhikko luovat saariryhmälle ominaisen maiseman.

  • Merikartan reunoilla – suomalaista saaristoa linssin läpi

    Lähde saaristomatkalle arkisto-ohjelmien parissa.

    Viettelevien postikorttimaisemien ohella osa saaristoromantiikan lumoa on eristäytyneisyys ja meren mahdin edessä nöyrtyminen. Kaukaiset luodot ja autiot majakat eivät lakkaa kiehtomasta venematkailijoita, mutta millaista on syrjäinen saaristolaiselämä paikallisväestön silmin? Nosta ankkuri ja lähde Elävän arkiston luotsaamalle merimatkalle Suomenlahdelta Perämerelle saaristoaiheisten dokumenttien parissa.

  • "Saaren ihmisen tulee aina tietää, mitä tekee" – Dokumenttipari kuvaa elämää autioituvassa Tammion saaressa 1970-luvulla

    Dokumenttipari kuvaa Tammion kalastajasaaren karua elämää.

    "Kun pohjatuuli tuivertaa ja ulkona on 26 astetta pakkasta, henkeä ei voi ulkona vetää", kuvailee Katri Suomalainen Tammion kalastajasaaren talvea. Esko Tommolan, Reijo Pasin ja Riitta-Sisko Jukkala-Benischin toimittamat dokumentit Saariston silmä sammuu (1970) ja Saariston silmä syttyy (1971) pureutuvat saaren viimeisten asukkaiden työntäytteiseen arkeen. Dokumenttien keskiössä on pariskunta Katri ja Vilho Suomalainen, jotka ovat asuneet saarella vuosikymmenien ajan.

  • "Se oli satumaisen kaunis kesä" – Maitopojan muisteluita vuodelta 1955

    Bosse von Willebrandin muistelmia kesältä 1955.

    Vuonna 1955 toimittaja Bosse von Willebrand vietti ison osan kesästään soutuveneessä Espoon Suvisaariston selkää taittaen. Tuolloin 14-vuotias nuorimies toimitti maitoa ja muita tarpeita lähiseudun mökkiläisille veneellä. Miehen itse toimittama ja ohjaama Minns du sommaren -55? (1994) on tarina nuoruuden kesästä ja silloisen Suomen tapahtumista.

  • Trunsön Ulla – kalastajaelämää sähköttömässä ulkosaaristossa

    Dokumentti sopeutumisesta 80-luvun saaristolaiselämään.

    Anna-Maija Eräkankaan ohjaama Trunsön Ulla on 1980-luvun puoliväliin sijoittuva aikalaisdokumentti nuoren kaupunkilaispariskunnan sopeutumisesta eristäytyneeseen saaristolaiselämään ja suppeisiin elinkeinomahdollisuuksiin.

  • Majakka – tarinoita Suomen kaukaisimmalta luodolta

    Lyhytdokumentti Majakka kertoo Märketin majakanvartijasta.

    Hurmaava Ragnar Eriksson kertoo 21-vuotisesta taipaleestaan Märketin majakanvartijana kaukaisella pikkuluodolla keskellä Ahvenanmerta. Heikki Aarvan ja Matti Ijäksen ohjaama lyhytdokumentti valmistui 1976 – vuonna, jona Märket oli viimeisen kerran miehitettynä.

  • Yle Elävän arkiston perustaja Reijo Perälä siirtyy Elävään arkistoon

    Ohjelmapäällikkö Reijo Perälän läksiäishaastattelu 2018

    Yle Elävän arkiston ohjelmapäällikkö Reijo Perälä on itsekin kuin perustamansa palvelu: eilisen elävästi muistava ja aineistot kiinnostavalla tavalla avaava arkistohelmi. Eläkkeelle siirtymisen korvalla kesällä 2018 Perälää haastateltiin Elävän arkiston vaiheista sekä hänen omasta väitöstyöstään Lapuan liike ja sanan mahti. Nämä haastattelut siirtyvät osaksi Elävää arkistoa.

  • Musta hurmio – kolmiodraama epätoivon saarella

    Tapio Suominen ohjasi kuvauksen kielletystä rakkaudesta.

    Pieni, eristynyt, toisiaan tarkkaileva yhteisö, jonka pinnan alla kuohuu. Pitkiä, kaipaavia katseita, jotka puhuvat paljon. Harmonian illuusio räjähtää, kun saarelle saapuu puutarhuri Joel (Markku Toikka), jonka taustat ovat hämärän peitossa. Vuonna 1984 ilmestynyt Musta hurmio perustuu Toivo Pekkasen samannimiseen romaaniin vuodelta 1939.